LAPSEN HENKILÖKOHTAISEN JOULUKALENTERIN  TEKO-OHJE

 

Vuodelle 2003 ehkä jo myöhäistä tehdä, mutta idean voi ottaa muhimaan ensi vuotta varten…

 

Etsi tai pyydä lapsen vanhemmilta tälle tuttujen henkilöiden ja esimerkiksi lemmikkieläinten valokuvia, joissa kasvot ovat tunnistettavat, mutta tarpeeksi pienet mahtuakseen n 1,5 cm x 1,5 cm luukkuun. Tee itsellesi sen kokoinen malline läpinäkyvästä muovista, esim pakasterasian kannesta. Sen avulla kuvakokoa on helppo tutkia. Leikkaa kuva vähän mallinetta isommaksi kasvojen ympäriltä.

 

Varaa kaksi kartonkia. Kätevä koko on suurempi kuin A4, jossa luukut tulevat helposti liian lähekkäin. Piirrä/maalaa toiselle kartongille talvinen kuva, jossa on ”satumaisemassa” lapselle tuttuja rakennuksia, kuten kotitalo, mummolat, hoitopaikka jne, samoin esimerkiksi juna tai linja-auto.. kuvassa voi olla myös vaikka tonttuja. Jätä kuvaa sommitellessasi reunoille tilaa esimerkiksi maalarinteipistä tehdyille ”kehyksille”.

 

Mieti jo piirtäessäsi luukun paikkoja, esimerkiksi ikkunoita, ovia jne. Samoin suunnittele minne kukakin henkilö/lemmikki tulee. Pieni lapsi riemastuu, jos kotitalon ensimmäisestä luukusta ilmestyy hän itse. Sen jälkeen voidaan siirtyä mummoloihin jne, vaihtelevassa järjestyksessä, jolloin kalenterin idea alkaa ehkä selvitä lapselle. Mukaan voi tietenkin ottaa myös itsenäisyyspäivät ja adventit. Varsinkin isommille lapsille.

 

Ne lapsen läheisistä, jotka eivät liity mihinkään kuvan taloon, voivat olla tulossa lapsen luo kylään junalla, bussilla tai vaikka lentokoneella. Kuten joulupukkikin. Oikeiden henkilöiden loputtua siirrytään satuhahmoihin, jotka lapsi tunnistaa. Muumien, Nalle Puhin yms kuvia löytää helposti mainoslehtisistä, tai ne voi piirtää itse.

 

Kun kuva on valmis, merkkaa luukut esimerkiksi videoiden mukana tulevilla tarroilla tai muulla valmiilla numerolla. Sen jälkeen aseta alakartonki tarkasti kuvakartongin alle, tarvittaessa teippiä apuna käyttäen. Leikkaa alustan päällä terävällä veitsellä - apteekissa myytävä kertakäyttöinen kirurgin veitsi on terävin, mattoveitsikin käy - numerojärjestyksessä luukkujen ylä- ja alareunat – ei vielä sivureunaa! - mallineen reunoja pitkin. Varmista että leikkaus näkyy myös alakartongissa. Näin saat paikat kuville!

 

Leikattuasi kaikki luukut, poista kuvakartonki ja liimaa alakartongille kuvat paikoilleen etukäteen suunnittelemassasi järjestyksessä. Katso, että kuva tulee keskelle kuvapaikkaa, siis vähän luukun reunojen ulkopuolelle.

 

Seuraavaksi leikkaa vain kuvakartonkiin luukun avautuva puolikin auki – muista jättää saranapuoli kuvaan kiinni! Mieti kummalle puolelle luukun kannattaa avautua.

 

Laita liimaa sinne tänne kuvakartongin tyhjiin alueisiin, esimerkiksi kahden lähekkäin tulevan luukun väliin, mutta ei tietenkään luukkujen kohdalle. Liimaa kuvakartonki alakartongin päälle tarkasti ja teippaa reunat kiinni kehyksiksi esim. pakkaus- tai maalarinteipillä. Jos luukut näyttävät repsottavan liian auki, ne voi ”lukita” laittamalla pieni sinitarran murunen valokuvan ja luukun väliin keskelle luukun etureunaa. Kalenteri kannattaa laittaa painon alle tasoittumaan, ellei se ole tehty viime tipassa J

 

Muista kirjoittaa kuvan taakse kuka kalenterin teki kenelle ja milloin.

Kaarina teki poikansa 3-vuotiaalle ”ottopojalle” 28. – 29. marraskuuta 2003

 

 

 Tästä voit käydä lataamassa kalenterin isossa koossa.