Juice Leskinen 19.2.1950 - 24.11.2006

Juicen kanssa

Opiskeltiin yhdessä Tampereen kieli-instituutissa 1970 - 73
ystävystyttiin, kaloja kumpikin.
Pispalan Tikkutehtaankadun opiskelijakämpillä
Juice usein nähty vieras, Maxin kanssa soitti kitaraa
ja lauloi Hildun kanssa, joka osasi laulaa.
Siinä oli niitä omien laulujen alkeita.
Melkein joka viikonloppu meillä bileet,
Juice aina mukana, soitti, lauloi, tanssi,
Pirjonkin lopulta heilakseen voitti.
Minä muutin ulkomaille, Juicesta tuli tähti.
Mutta Jäähyväiset 70-luvulle konsertissa
moikattiin takahuoneessa. Sama liehuletti ystävä.
Ennen kännyköitä seurasin elämäänsä lehdistä,
kuuntelin musiikkiaan. Keikoilla en käynyt.
Kun 1988 heinäkuussa oli meillä Tikkutehdas Reunion-bileet,
15 vuotta kääntäjäopintojen loppumisesta,
mietittiin kehdataanko Juicekin kutsua,
kun se on nyt niin iso stara, mahtaako tulla.
Totta kai Juice kutsutaan, ainahan Juice bileisiin tuli.
Tällä kertaa ei meinannut tulla,
mutta kun soitti, saatiin ylipuhuttua.
Tuli, viihtyi, saunoi, jäi yöksi, ei mennytkään Vaakunaan.
Iltanuotiolla me muut laulettiin Juicen lauluja,
hän istui ja kuunteli, ties mitä mietiskellen.
Aamulla keittiön pöydän ääressä
soitti Peltoniemen Hintriikan surumarssia,
”Saisitko Karttu mistään kaljaa...”
Seuraavana kevättalvena Juice ”kuoli” ekan kerran,
apen syntymäpäiviltä piti karata vessaan itkemään,
yhteisiä nuoruusvuosia, liian harvoja tapaamisia.
Open sijaisena Päiväkummun koululla
keväällä 1989 musiikkitunnilla
kävelytin kuudesluokkalaisia pitkin metsäteitä
ja laulettiin Syksyn säveltä. Minulla poru kurkussa.
Eloon jäi mies, alkoi jopa keikkailla.
Joskus 1990-luvun alkuvuosina Kaivohuoneella
Hildu ja minä moikattiin Pellonpäätäkin,
jonka kanssa Hildu leikkinyt lapsena.
Eturivissä lavan edessä katsottiin Juicea ja Grand Slamia,
odotettiin että moikkaisi. Ei ollut huomaavinaan.
Kävin vessassa, kansa seisoi pöydillä, lasinsiruja lattialla,
kaikki lauloivat Viidettätoista yötä, mieletöntä.
Keikan loputtua roudari haki takahuoneeseen,
otettiin Juicen kanssa yhdet oluet, höpistiin niitä näitä.
Vuodet vierivät, jotenkin pidettiin yhteyttä,
soiteltiin puolin ja toisin. Juice pyysi mua sihteerikseen...
Vuonna 2000 tavattiin Tampereella aulabaarissa,
kun Emmerdalen keskustelupalstalaisilla oli tapaaminen.
Juice sai kirjan, fanitti sarjaa kovasti jo silloin.
Seuraavana keväänä pyysin alustajaksi
av-kääntäjien laivaseminaariin, suostui tulemaan.
Pidin Juicelle seuraa koko risteilyn, istuttiin sen hytissä,
Juice veti röökiä ketjussa, nappaili olutta,
katsottiin kuvia opiskeluajoilta, Juice muisti nimet
paremmin kuin minä. Naurettiin kaikenlaisia sattumuksia,
kun bileissä jätkät kävelivät katon harjalla,
Juice ja Mikko lauloivat dueton mun 23. synttäreillä,
minä olin pari vuotta vanhempi.
Alustuksesta jotkut tykkäsivät,
juicemaista sanallista ilotulitusta,
kaikkea on mies tehnyt, oopperaakin kääntänyt
jotkut eivät. ”Juice kiroili, veti röökiä, joi kaljaa ja kehui itseään”
Illalla laivalla Kalle Niemi kertoi Juicen kanssa
kilpaa vitsejä, kaikilla kuulemma hauskaa.
Tukholmassa ajeltiin taksilla tapaamaan Pirjoa
ja Tukholman kääntäjäkollegoja, sitten me kolmisin syömään.
Juice oli päässyt vitsinkertomisen alkuun,
yhtään en enää muista, harmi kyl.
Risteilyn päätössanoiksi Juice sanoi mulle
”Meidän ystävyys on läheinen mutta harvinainen”
Tihensimme yhteydenpitoa, soittelimme aika usein,
puhuttiin lapsista, avioliitosta, Juicen musiikista,
kääntämisestä, Emmerdalesta.
Vuonna 2002 kävin Timon kanssa
Juice-Remu-Dave keikalla Tavastialla,
josta yllä oleva Timon ottama kuva.
Timo ja Juice tapasivat takahuoneessa ekan kerran.
Vuonna 2004 kävin Juicen luona kylässsä,
kun asui jo Sarin kanssa yhdessä.
Olin tavannut Sarin kerran pikaisesti
Seiskan bileitten eteisessä, lämpimän ja herttaisen
oloinen nainen, ihanaa että hän tuli Juicen elämään.
Häälahjaksi saivat Suomen Emmerdale Clubin
jäsenyyden ja jäsenlehdet. Ei Juice pahastunut,
mainitsi pakinassaankin ja toi SEC:ille uusia jäseniä.
Viimeinen yhteydenotto 14.11., kun onneksi
tein käännösmokan Emmerdalessa,
paistista tuli pihvi ja Juice sai aiheen soittaa.
Tästä kerroin sattumalta 24.11. soittaneelle tutulleni.
Sanoin että Juice on aina ollut
mua kohtaan kiltti ja lämmin ihminen.
Oli hänen elämänsä viimeinen ilta.
Ja eilen 25.11. haravoin märkiä lehtiä,
ensin syyshämärässä, sitten jo pimeässä,
kyynelehdin ja naureskelin Radio Suomen
Juice In Memoriam-ohjelmaa
Kollektiivinen suru,
mutta minulta oli kuollut ennen kaikkea ystävä.