Salamankäytön tekniikkaa

Salamalla on niin sanottu ohjeluku, joka ilmoittaa salaman välähdyksen valotehon. Jos ei tiedä salaman ohjelukua, niin sen voi laskea seuraavasti.

Asetetaan salamaan filmin herkkuus 100 ASA (tai 100 ISO tai DIN 21, sama asia). Ohjeluku on himmnetimen aukkoaarvo x etäisyys, jolta salama valoittaa oikein. Esimerkiksi alla olevan salaman takapaneli näyttää keltaisen viivan avulla, missä kohteen pitää olla eri himmentimen aukolla, kun salama on asetuksessa M (M = manual eli salama on suurimmalla tehollaan). Kertomalla aukkoarvo ja etäisyys metreissä mistä kohtaan vain tulos on aina salaman ohjeluku. Siis 2 x 15 = 4 x 7,5 = 16 x 2,7 = 30.

Vastaavasti, kun tunnetaan ohjeluku ja tiedetään etäisyys kohteeseen, voidaan (suoraa salamaa käytäen) laskea himmentimen aukko kääntäen jakolaskulla. Esimerkiksi käytettäessä edelleen 100 ASA:n filmiä etäisyyden ollessa 11 metriä salamasta kohteeseen on käytettävä aukkoa 30/11 = 2,8. Saman näkee yleensä helpommin salaman takana olevasta taulukosta, kuten yllä lukemalla keltaista viivaa etäisyyden 11 m kohdalta ja katsomalla aukkoarvon F-asteikolta.

Käytettäessä muita filmiherkyyksiä laskut tulevat hieman monimutkaisemmiksi. Varsinkin tällöin on salamien takapaneelissa olevasta tauluosta apua, koska niissä voidaan herkkyttää vaihtaa. Eimerkiksi alla filmin herkkyys on vaihdettu 25 ASA:ksi, jolloin 11 metrin etäisyys vaatsi jo aukon 1.4, mitä ei ihaa joka objektiivista enää löydykään.

Ilman taulukkoa aukkoarvon f voisi laskea alla olevalla tavalla

Monissa salamissa voidaan tehoa säätää. Tässä salamassa on kaksi tehoaluetta. Tehoalue LOW:n ohjeluku on alla olevasta luettuna 2 x 3.8 = 7.5 suunnilleen. Nyt salaman teho ylettyy aukolla 2 vain 3,8 metrin etäisyydelle 100 ASA:n filmiherkkyyttä käytettäessä.

Melkein kaukissa salamissa on myös automaattiasetukset. Ne toimivat siten, että salamassa oleva valokenno mittaa kohteesta heijastuvaa valoa ja katkaisee salaman välähdyksen, kun valoa on tullut tarpeeksi. Tässä olevan salama toimii siten, että 100 ASA:n filmillä automaatti olettaa aukon olevan lukemassa 5.6. Kuvassa vihreä alue näyttää salaman tehoalueen, eli etäisyyden salamasta kohteeseen rajat. Ne ovat 0,5 metriä - 5,3 metriä. Rajat määräytyvät salaman lyhimmän välähdysajan ja täyden tehon välillä.

Jos haluaa käyttää jotain muuta aukkoa, niin tätä salamaa on hiukan huijattava. Oletaan, että kuvaaja haluaa käyttää kahta aukkoarvoa suurempaa aukkoa kuin 5.6 eli aukkoa 2.8. (Huom. aukkoarvo pienenee kun aukon koko suurenee). Silloin hän laittaakin salamalle nelinkertaisen herkkyyslukeman eli 400 ASA ja kameraan aukon 2.8. Salama valottaa oikein, kun nostettu filmin herkkyys ja suurennettu aukko kompensoivat toistensa vaikutuksen.

Automatiikan avulla valotettaessa on katsottava, miten kohde heijastaa valoa takaisin. Salamalle pätee ihan sama kuin kaikelle automaattivalotukselle. Automatiikkaa olettaa kohteen heijastavan valoa on 20% eli olevan niin sanottu keskiharmaa kohde. Silloin valotus onnistuu automatiikalla korjaamatta.

Vaikka kohde heijastaisi "normaalisti", mutta ympäristö on merkittävästi tummempi ja alaltaan riittävän suuri, pyrkii kamera ylivalottamaan. Tämä tapahtuu myös silloin, kun yöllä otetaan kuvia ulkona. Kun ei ole taustaa, ei ole heijastusta ja itse kohde yleensä ylivalottuu. Alla korkki on ollut tummalla alustalla ja automatiikka on valottanut ylitse.

Valotusta on silloin korjattava alaspäin, eli salamaa käytettäessä aukkoa on pienennettävä (aukkoarvoa suurennettava). Yhden aukon korjaus on tyypillinen.

Jos taas kohteen tausta on hyvin vaalea, automatiikka luulee oikean valotuksen tapahtuneen liian aikisin ja kuvasta tulee alivalottunut. Alla korkki on ollut valkoisen paperin päällä, jolloin automatiikka on alivalottanut kohteen.

Tällöin on korjattava toiseen suuntaan, eli aukkoa on suurennettava (siis aukkoarvoa pienennettävä). Jos kohdetta ympäröi valkoinen hanki tai valkoiset seinät, niin alivalotuksen vaara on suuri automatiikkaa käytettäessä.

Heijastava salama

Heijastavan salaman käyttö antaa yleensä paremman tuloksen kuin suoran salaman. Ongelmaksi tulee usein salaman tehon loppuminen, kun heijastumisessa tuleva pidempi etäisyys kohteeseen valon osittainen imeytyminen heijastavaan seinään tai kattoon vie tehoja. Jos kamerassa suurin aukko on hyvälle zoomille tyypillinen 2.8 ja käytetään 100 ASA:n filmiä, niin pisin mahdollinen valon matka salamasta heijastuen kohteesen on ohjeluvultaan 35 olevalle salamalle seuraava

Etäisyys (salamasta seinään ja sieltä kohteeseen) = 0,7 x 35/2.8 = 9 metriä (noin). Aukkona on silloin käytettävä kyseistä arvoa 2.8. Jos heijastus otetaan katosta, niin heijastus lisää etisyyttä yhteensänmoin 4 metriä, eli kohde voi olla noin 5 metrin päässä kamerasta. Seinän ja katon rajasta otetun heijastavan salaman kantomatka on tyypillisesti noin 4 metriä.

Nämä luvut ovat suuntaa antavia arvoja, ja niihin vaikuttaa monet tekijät. Salaman teho, pinnan heijastuvuus, heijastavien pintojen etäisyydet. Aika nopeasti pienen harjoittelun jälkeen oppii kuitenkin arvioimaan suunnilleen, mihin salama riittää ja miten automaatin aukkoa on korjattava kohteen mukaan.

Monissa uusissa kameroissa salama toimii ns. TTL-automatiikan mukaan. Siinä filmille tuleva salamavalo mitataan filmipinnasta heijastuvasta valosta ja salama kytketään pois, kun valoa on tullut tarpeeksi. Kun tämä yhdistetään kameroissa nykyisin yleiseen monilohkomittaukseen, niin vaikeissakin oloissa salaman ja kameran yhdistetty automatiikka valottaa hienosti. Mutta niihin tarkempi perehtyminen ei kuulu tämän kurssin asioihin. Tieto löytyy kameran käyttöoppaasta ja vasta kokeilemalla alkaa TTL-valotuksen salat aueta.