Itä-Vantaan aikuislukio

Valokuvailmaisun perusteet

7. Oppitunti

Rajaus ja sommittelu

Valokuvan idea on useimmiten jonkin viestin välittäminen. Viestin sisältö saattaa olla hyvin erilainen eri kuvissa. "Tässä minä löhöän Goan hiekkarannalla, kadehtikaa." "Tällainen on kärpäsen imukärsä." "Voi, miten kaunis on tyttöystäväni, vaikka onkin kaitaluinen." Jne. Ilman mitään viestiä olevaa kuvaa ei mielestäni kannata ottaa. Se on ajan ja materiaalin tuhlausta. Ei edes digitaalikameralla, jossa ei ole enää ylimääräisiä filmikuluja.

Jotta kuvaaja saisi viestinsä välitettyä, hänen on syytä keskittyä olennaiseen. Tässä häntä auttaa rajaaminen ja sommittelu.

Aihe voidaan esittää monilla eri tavoilla rajaten. Voidaan esittää laveasti laajakulmalla kaikki mahdollinen tai zoomaten objektiivillä tai jaloilla vain halutut yksityiskohdat kokonaisuudesta. Rajaukseen kuuluu myös formaatin käyttö. Pysty- vai vaakakuva. Jos raakakuvaa voi vielä jatkokäsitellä, niin muutkin muodot ovat mahdollisia. Vaikka neliö tai ympyrä.

Alla oleva kuvasarja osoittaa, miten kuvaa voidaan rajata monin erit tavoin. Rajaus on aina valinta siitä, mikä on viestissä tärkeää ja mikä epäolennaista. Tärkeän pitää olla esillä ja epäolennaisen ei. Siinä on yksinkertaisesti rajauksen keskeinen sisältö.

Monissa kuvissa kohteen muoto määrää aika luontevasti formaatin. Ihmiskasvot ovat yleensä pystyformaatissa.

Koiralle taas vaakaformaatti istuu yleensä paremmin

Joskus voi kokeilla samaa kuvaa eri formaateissa. Kuvan luonne muuttuu hieman formaatin mukana.

Nyrkkisääntö

Kun kuvaaja on päättänyt rajauksen ja valmistautuu laukaisemaan, niin aina pitäisi automaattisesti kiertää kaksi asiaa. Kuvan reunat ja kohteen reunat. Onko siellä mitään ylimääräistä. Irtoaako kohde taustasta. Ei kai kohteen pään päällä törrötä tehtaan piippu. Tekemällä tämän tarkistuksen kuvista tulee kertalaakista keskimäärin 93% onnistuneempia kuin ilman tätä tarkistusta.

Alla olevassa kuvassa on laidassa kaksi turhaa hahmoa. Jos ne olisivat kokonaisina, niin niissä voisi ola ideaakin, mutta nyt ne ovat vain häiritseviä. Varsinkin punainen paidanhiha vie helposti huomion itseensä. Rollover-kuvana näkee, millainen kuva on, kun kuvankäsittelyn kienoin turha on poistettu kuvasta.

Alla varsinainen näppäisy. Tytön päästä kasvaa koivu ja valokuvaajan varusteet jääneet taustalle. Näkee, että kuvaaja ei ole osannut katsoa muuta kuin korkeitaan tytön bikineitä kuvaa ottaessaan. Ei kuvasta kaksintule mm. surkean valonsa takia, vaikka sitä vähän korjataan, mutta kyllä se paranee. Korjauskeinoina häiritsevän informaation häivyttämiseksi on toisessa kuvassa poistettu turhia kohteita kuvassa, toisessa luotu keinotekoista syväepäterävyyttä. Katso rollover-kuvat.

Sommittelusta

Jo muutamalla sommittelun perussäännöllä päästään aika pitkälle. Sommittelun perussäännöt ovat hyvä pohja, jolle kuvan voi rakentaa. Niitä käyttämällä yleensä kuvasta tulee kelvollinen. Sommittelun perussääntöjä voi toki rikkoa ja saada aikaan loistavia kuvia. Tällöin kyseeessä on joko onnenkantamoinen, joihon tällä kurssilla ei varsinaisesti pyritä tai sitten sääntöjä on rikottu tarkoituksella. Mutta silloin on jo tiedetty, mitä vastaan on rikottu ja se tarkoittaa, että ollaan pitkällä.

Tässä joitakin sommitelun perussääntöjä. Kokoelma ei ole suinkaan kattava, mutta varsin käyttökelpoinen.

1. Tasapaino.

Kuvan pitäisi olla tasapainoinen varsinkin vaakasuorassa suunnassa. Kuvan eri puolet eivät saisi olla kovin erilaisia painoarvonsa suhteen.

Täydellisin tasapaino on symmetriassa. Kuten yleensä, täydellinen on yleensä myös tylsää. Esimerkiksi kasvot ovat monesti hyvin symmetriset. Suoraan edestä otettu "passikuva" lienee tylsimpiä kuvia. Kun symmetriaa rikotaan hieman, vaikka vain kääntämällä kasvoja, varjoilla tai vain toisella puolella olevalla esineellä, kuten korulla tms., niin kuvan mielenkiintoisuus lisääntyy yleensä merkittävästi.

(Jos joku ihmettelee saman tytön esiintymistä kuvissa, niin todettakoon, että suuri osa tässä oppikerrassa olevista kuvista on otettu Visuaaliviestinnän Instituutin kesällä 1999 eräässä Näsijärven saaressa järjestämässä kuvaustapahtumassa, jossa opiskeltiin mallikuvauksen alkeita. Tyttö oli yksi kurssin malleista)

Kun kuvan keskeiset huomionkohteet ovat vain toisella laidalla, kuva tuntuu olevan jotenkin epätasapainossa. Esim. alla oleva kuva on vasemmalta raskampi, joten sen sanotaan "kaatuvan" vasemmalle. Kun kuvaan lisätän malli paikoilleen veteen, niin kuva tasapainottuu. Katso rollover.

Symmetria voi vallita esim. asentojen suhteen, mutta kun jokin toinen elementti on epäsymmetrinen, niin vasta siitä yleensä tulee kuvaan tarpeellinen jännite. Peilikuvasymmetriä voi olla joskus jopa vitsikäs. Katso alla symmetristä ja epäsymmetristä tasapainoa rolloverina. (Mallit ovat valaistuksellisesti "väärin päin", koska tummempi malli jää kiven varjoon ja siten vaalean mallin vaaleus korostuu liikaa. Pojat olivat kuitenkin toisen kuvaajan malleina, joten en halunnut mennä väliin mestaroimaan, vaan näpsäsin kuvan vähän kuin varkain)

2.Kultainen leikkaus

Jakosuhde, joka tunnetaan nimellä kultainen leikkaus, on todettu ihmissilmää miellyttäväksi. Pyöristäen suhteita, voidaan sanoa, että jaettaessa kuva sekä pysty-, että vaakasunnassa suhteessa 1:2 saadaan neljä kultaisen leikkauksen leikauspistettä. Sijoittamalla jokin kuvan keskeinen elementti johon näistä pisteistä saadaan yleensä silmää miellyttävä sommitelma. Katso rollover-kuvat.

3. Diagonaali

Todelliset tai kuvitellut lävistäjien suuntaiset linjat muodostavat diagonaalisommitelman. Alla olevassa kuvassa kuvaajan vartalo ja jalat muodostavat vasemmasta alakulmasta oikeaan yläkulmaan menevän diagonaalin. Toisaalta toiminta, eli kuvan otto muodostaa kuvitteellisen diagonaalin oikealta alhaalta vasemmalle ylös.

Toisessa kuvassa tytön kasvot muodostavat diagonaalin vasemmalta alhaalta oikealle ylös. Diagonaalin tehokkutta korostavat diagonaalin rikkovat kohtisuorat linjat, joina tässä toimivat tytön silmät, etu- ja keskisormet ja osittain myös varjot.

4. Kehys

Varsinaisen pääkohteen kehystäminen luo jäntevyyttä kuvaan. Kehys on ikään kuin astia, josta pääkohde tarjoillaan.

Kehys voit tietenkin olla myös kuvan ulkopuolinen kehys. Varsinkin vaaleareunainen kuva saattaa vaatia tumman kehyksen ja päinvastoin.

5. Kolmio

Kuvataiteilijoiden paljon käyttämä sommitteluelementti on alhaalta leveä kolmio. Se antaa kuvalle vakaan tunnun, ikään kuin kuvan keskeiset elementit olisivat tukevasti pystyssä. Rollover-kuvista näet kolmion.

Kuvassa voi olla myös useita kolmioelementtejä.

Komioiden ulkopuolelle jää koira. Kun se poistetaan, niin kuva ehkä rauhoittuu hieman. Tuleeko se paremmaksi, vain onko kolmiot rikkova elementti kuvan todellinen piristys, onkin jo toinen asia. Toisaalta koira on yksi osa kuvassa olevaa vasemmalta alhaalta oikealle ylös menevää diagonaalia. Katso rollover-kuvaa ja päättele itse. Ainoan oikean vastauksen antaa lopulta kuitenkin katsoja.

Kärki alhaalla oleva kolmio tekee kuvasta epävakaan, helposti kaatuvan. Varsinkin jos kolmio on hieman vinossa. Tätä voi tietenkin käyttää myös tehokeinona, mutta alla olevassa kuvassa se on tullut kuvaajan haluamatta. Monesti huonoon kuvaa tulee useita epäonnistuneita sommittelun elementtejä.

6. Rytmi ja toisto

Samankaltaisen elementin toistuminen kuvassa luo siihen rytmiä. Kuten musiikissa, täysin tasatahti on yleensä tylsää. Siksi rytmissä pitää pitää olla vaihtelua, jotta se kiinnostaisi.

Aallot ovat hyvin luonnollinen rytmin lähde. Yhden aallon murtuminen luo rytmiin sopivasti säröä ja tekee kuvasta mielenkiintoisen. (kuva Kimmo Kuure)

Kukkien rivi on riittävän samanlainen, jotta kuvassa on selkeä rytmi, mutta toisaalta kukkien koossa ja paikassa kuva-alalla on riittävästi epätahtisuutta, mikä tekee kuvasta mielenkiintoisen. (kuva Kimmo Kuure)

Kuvan keskeiset elementit ovat ruokaluun osallistuvat hahmot. Siitä syntyy perusrytmi. Jokaisen toiminta poikkeaa muista, joten tahdissa on tosiaan vaihtelua. Tästä kuvasta voi löytää useita perussommittelun elementtejä. Diagonaalia, kultaista leikkausta, kolmioita, rytmiä jopa kehystä. Koeta etsiä ainakin nämä sommittelun elementit tästä kuvasta.

7. Syvyys ja perpektiivi

Vaikka valokuva itse onkin 2-ulotteinen pinta, niin se on yleensä 3-ulotteisen maailman kuva kahdessa ulottuvuudessa. Jos halutaan korostaa kohteen 3-ulotteista luonnetta, voidaan se tehdä perspektiivin avulla.

Erilaiset horisontissa samaan kohtaan katoavat linjat antavat voimakkaan perspektiivin tunnun ja lisäävät kuvassa olevaa syvyyden illuusiota. Alla toinen variaatio samasta, jossa syvyys syntyy siitä, että katsoja tietää ihmisten olevan suunnilleen saman kokoisia, jolloin ihmisten koon pieneneminen kuvassa koetaan syvyysvaikutelmana.

Kaukaisten kohteiden vaaleneminen johtuu valon siroamisesta ilman epäpuhtauksista. Kokemuksen perusteella tiedämme, että mitä vaaleampi kaukainen kohde on, sitä kauempana se on. Myös tätä ilmaperspektiiviksi kutsuttua ilmiötä voidaan käyttää kuvassa hyväksi luomaan syvyydeen tuntua kuvaan.

Joskus voidaan yhdistää kaksi efektiä, eli kuten alla olevassa kuvassa on sekä tien ja joen linjoista syntyvä perspektiivi että ilmaperspektiivi, jonka ansiosta kaukaisten vuorten eri etäisyydet korostuvat.

Jos kuvassa on totutun perspektiivin vastaisia elementtejä, ne koetaan yleensä koon vaihteluna. Niinpä alla olevassa kuvassa taaempana oleva koira koetaan kooltaan suurempana, vaikka koirat ovat kuvassa täsmälleen saman kokoiset. Vertaa rollover-kuvan alempaan kuvaan, jossa toisen koiran koko on perspektiivin mukainen.

Tehtävät

Tämän kerran tehtävänä on lähettää kolme kuvaa, joissa on käytetty jotain edellä mainituista sommitteluista. Toki samaan kuvaan voi sisällyttää useitakin sommittelun elementtejä, mutta kolme kuvaa on kuitenkin taksa.

Jotta ei jäisi tunnetta, että nämä olisivat vain minun käsityksiäni sommittelusta, niin tästä voi käydä tutustumassa jo viime tunnilta tutun ammattiluontokuvaajan Kimmo Kuuren näkemyksiin sommittelusta luontokuvissa.