Itä-Vantaan aikuislukio

Valokuvailmaisun perusteet

9. Oppitunti

Salaman käyttö

Salamalla suoraan päin näköä. Hirveitä varjoja, heijastumia ja punaisia silmiä. Kamalan näköistä jälkeä. Kuvat kuvaajasta on otettu kaikki samoilla salaman asennoilla kuin kuvaajallakin on.

Kuvauksen tulos rolloverkuvana. Pokkarikameroilla tämä on ainoa mahdollisuus. Seurauksena on jyrkkävarjoinen kuva, jossa valokuvausilmaisun elementit ovat harvinaisen vähissä. Toki monesti on tilanteita, joissa vaihtoehdot ovat salama päin näköä tai ei kuvaa lainkaan. Pitää vain hyväksyä, että tulos on kuvassa olevan näköistä.

Salama käännettynä siten, että valo heijastuu katosta. Tulos on jo ihan eri luokkaa, toisn heijastumia tulee vieläkin helposti ja valo on aika latteaa, kun se tulee edestä ylhäältä.

Rolloverina kuvauksen tulos. Valo tulee toki nytkin aika epäluonnolliseti suoraan ylhäältä ja on aika epätaisesti jakautunutta. Nenän alle syntyy helposti "hitlervarjo" ja ylöspäin suuntaiuvat pinnat ylivalottuat helposti, mutta kuvana on luokkaa parempi. Lähes kaikkien irrallisten salamien ominaisuuksiin kuuluu, että ne voidaan kääntää pystyasentoon. Tämä valaisu on monesti ainoa mahdollinen suoran salaman lisäksi, jos seinät ovat kaukana, mutta katto ei ole liian korkealla (siis tässä suhteessa eroaa muinaisesta sos. dem. puolueesta)

Kaikkein luontevin valo saadaan kuitenkin yleensä seinistä heijastaen. Tässä alla näkyvässä tapauksessa salama on käännetty 45 astetta eteenpäin ja 45 astetta yläviistoon, jolloin salaman valo heijastuu osin seinästä ja osin katosta, mutta kuitenkin yläviistosta. Valo on tasaisesti jakautunutta myös taustassa ja kuvassa on selkeät valon ja varjon vaihtelut. Tämän tekniikan käyttö edellyttää sen, että salaman on käännyttyvä vapaasti kaikkiin suuntiin ja siinä on oltava tarpeeksi tehoa. Salamaa ostettaessa on syytä varmistua, että välähdyssuunnan saa käännettyä myös sivulle ja mielellään taaksekin.

Rolloverina tulos. Selkeästi luontevin kaikista.

Salama täytevalona

Tyypillinen tilanne, jossa salamalla voidaan tasapainottaa kuvattavan kohteen liian laajaa sävyalaa on sellainen, jossa osa kuva-alasta on sisällä ja osa ulkona. Jos valotetaan sisätilan mukaan, ulkona oleva maisema palaa puhki tai jos valotetaan ulkona olevan valon mukaan, sisätilan kohteet jäävät silhueteiksi. Katso rollover.

Pokkarin tapa ratkaista tilanne on salama päin näköä, jolloin sisäinterioori valottuu enempi vähempi oikein, mutta maisema ulkona jää yleensä tummaksi. Fiksumpi tapa tasapainottaa tilanne on käyttää heijastavaa salamaa, jonka teho ja käytetty aukko sovitetaan toisiinsa. Katso edelleen rollover-kuvaa alla.

Oikeat valotusarvot voi määrittää usealla eri tavalla. Koska fiksuin tapa valaista on käyttää heijastavaa salamaa, niin tässä neuvotaan, miten arvot määrätään. Oletaan, että salaman ohjeluku on 40 ja eäisyys salamasta heijastavaan seinään on 2 metriä ja seinästä kohteeseen 4 metriä. Filmin herkkyys on 100 ASA. Käytettäessä salamaa käsisäätöisesti aukkoarvo f saadaan nyt seuraavasta kaavasta.

0,7 on valkoisen seinän heijastuskerroin. Mitä tummempi seinä, sitä pienimpi kerroin täytyy laittaa tämän tilalle. Esimerkiksi vaalealla puulla kerroin on noin 0,3, tummalla enää 0,1. Kokemus auttaa tässä asiassa.

Aukkoarvo 4,7 menee täysien aukkojen 4,0 ja 5,6 väliin, joten luultavasti varsin hyvään tulokseen pääsee, kun ottaa haarukoiden kuvan myös aukoilla 4,0 ja 5,6 näiden välissä olevan aukon lisäksi. Useimpien objektiivien aukot voidaan säätää puolen aukon välein.

Valotusaika pitää säätää siten, että ulkona oleva maisema valottuu oikein aukolla 4½. Tässä tapauksessa käytetty aika oli 1/30 sekuntia. Maiseman valotus on mitattava erikseen joko kameran mittarin avulla tai erillisellä valotusmittarilla. Kun ulkomaisema on voimakkaasti lumen peittämä, niin kohuullisen hyvään tulokseen pääsee, kun kameran mittarin antamaan lukemaan lisää yhden aukon. Esimerkiksi tässä kameran mittari näytti ulkona olevalle maisemalla osin lumesta, osin pensaista mitaten aikaa 1/60 aukolla 4½.

Jos sisällä salamalla valaistavassa kohteessa on sekä tummaa että vaaleaa pintaa ja pinnat ovat suunnilleen samalla etäisyydellä, voidaan salama laukaista myös automaatin avulla. Yllä olevassa kuvassa salaman automatiikka oli asettu aukolle 5,6 ja kamerassa himmentimen arvo oli sama. Valaistus ulkona jäi näin ollen hieman ali sisätilan valaistukseen verrattuna.

Säätämällä aukkoa ja aikaa voidaan sisätilan ja ulkotilan välistä valaistussuhdetta muutella. On kuvaajan päätetävissä kumman haluaa valottuvan enemmän, kumman vähemmän. Salaman välähdysaika on niin lyhyt, noin 1/2000 sekuntia pisimmilläänkin, että vain himmentimen aukko vaikuttaa valon määrään filmille. Siksi säätämällä ulkotilan valotusta ajan ja aukon ja sisätilan valotusta vain aukon avulla voidaan näiden kesinäisiä suhteita säätää. Esimerkiksi alla olevissa kuvissa ylemmässä aika on ollut 1/30 ja aukko 5,6 ja alemmassa aika on ollut 1/60 ja aukko 4,0. Näin maisema ulkona on valottunut molemmissa samanlailla, mutta salaman valaisema sisätila on valottunut enemmän alemmassa kuvassa.

Tästä pääset tutkimaan salamakuvauksen tekniikkaa tarkemmin.

Tässä tunnin numero 9 harjoitustehtävät.

9a on salamakuva, jossa salama on pääasiallisena valonlähteenä. Muita reunaehtoja ei ole, joten voi käyttää suoraa salamaa, heijastunutta salamaa tai niiden yhdistelmää tilanteen ja tarpeen mukaan.

9b on kuva, jossa salamaa on käytetty täytevalona.