Aiheeni on oma elinympäristöni. Koti ja sen esineet ovat aina paikalla ja niillä riittää kärsivällisyyttä odotella funtsaamisiani tai valaistuksen suhteen oikeaa hetkeä. Viikonloppuisin kävelen luonnossa, joten siellä tulee myös kuvattua.

Kuva 1: pirjoparviainen1a.jpg

Kamera: Canon EOS300, jossa objektiivi EF 28-80 mm

Filmi: Fuji Sensia II 400 dia-filmi

Aika: 1/250

Aukko: 9,5

Kuvassa on sekä tummia että vaaleita kohtia runsaasti. Onnistuin mielestäni saamaan ne kaikki esille. Mittasin valon kameran automaatti-ohjelmalla ja laitoin aukon verran lisävalotusta valotuksen korjauksella, koska edellisessä filmissä kaikki automatiikalla otetut kuvat olivat liian tummia. Sisällöstä voin vain sanoa, että näkymä miellytti silmää.

Myötävalo. Vähän taivasta, vähän metsää ja vähän maata. Automaatillakin onnistuu ihan hyvin. Aukon ylivalotus tekee itse asiassa taivaasta ja etualan ruohosta hieman pliisun vaaleita. Kuusen varjot ovat aina synkkiä, niihin ei saa sävyjä.

Kuva 2: pirjoparviainen2a.jpg

Kamera: Canon EOS300, jossa objektiivi EF 28-80 mm

Filmi: Fuji Sensia II 400 dia-filmi

Aika: 1/15

Aukko: 5,6

Kuva on valotettu metsän mukaan. Taivaasta hävisi sävyt, mutta ei niitä paljon ollutkaan. Utuinen vastaranta luo syvyyttä kuvaan. Ehkä puolenaukon verran vähempi valotusta ois ollut parempi.

Kuulaan syysaamun tunnelmaa. Olisi tosiaan voinut valottaa hieman vähemmän, mutta silloin ei olisi ollut niin tehtäväksi annon mukainen. Idea oivallettu.

Kuva 3: pirjoparviainen3a.jpg

Kamera: Canon EOS300, jossa objektiivi EF 28-80 mm

Filmi: Fuji Sensia II 400 dia-filmi

Aika: 1/250

Aukko: 9,5

Valotettu taivaan mukaan. Halusin kuvata kultaiset pilvet ja ne siinä näkyvät. Arvoilla 1/180 - 8,0 alaosaan tulee jonkin verran muutakin kuin mustaa, mutta silloin taivas muuttuu vähemmän dramaattiseksi ja se on kuitenkin pääkohde.

Tässäkin idea oivallettu. Sisältö onkin jo toinen tarina, kuten entinen mies sanoi.

Kuvien sisältö tuntuu jäävän sivuasiaksi, kun muita asioita on niin runsaasti mietittävänä, mutta ehkä se ajan kanssa korjaantuu.

Kuva:pirjoparviainen2a.jpg, diasta skannattu, kaikkiin kuviin tehty Photoshopin automaattinen korjaus säädöllä Käyrät

Kamera: Canon EOS 300, objektiivi EF 28-80

Filmi: Fuji 400 diafilmi

Aika: 1/125 s

Aukko: 5,6

Yritin kuvata pihlajanmarjojen punan harmaita runkoja vasten. Luonnossa se näytti hyvältä. Asetin aukon suureksi, että tausta tasoittuisi. Päivä oli syksyisen ailahteleva, välillä jo matalalla oleva aurinko pilkisteli pilvien välistä. Tarkensin marjoja kantavan pihlajan runkoon.

Oma arvio: Kuva on mielestäni hieman sekava. Taustaa olisi pitänyt häivyttää enempi. Kiven päällä oleva sammal kiinnittää huomion ennen pihlajanmarjoja. Sammalen valotus onnistui hyvin, valoisa osa ei ole puhki ja varjossakin on sävyjä. Diassa lopputulos on parempi kuin tässä skannatussa, jossa varjopuoli jää tummaksi.

Kaikki on kiinni etäisyyksien suhteesta. Olsi pitänyt mennä paljon lähemmäksi pihlajanmarjoja, jotta tausta olisi saatu epäteräväksi. Yksi terttu olisi riittänyt. Dia on toki aina parempi kuin skannaus.



Kuva:pirjoparviainen2b.jpg, diasta skannattu

Kamera: Canon EOS 300, objektiivi EF 28-80

Filmi: Fuji 400 diafilmi

Aika: 1/250 s

Aukko: 38

Sama aihe jatkuu. Tarkennus tehty jälleen marjaiseen pihlajaan. Halusin kuvaan vastarannan ja veteen heijastuvat puut.

Oma arvio: Vastarantaan olen tyytyväinen, mutta olisi ehkä kannattanut mennä lähemmäs järveä niin että etualan puusto olisi näyttänyt harvemmalta. Oli hieman kiire, kun aurinko oli jälleen menossa piiloon.

Samaa vikaa. Syvätervävyys ei oikein näy kuvan ilmaisussa. Kumpi on kohde, etuala vai taka-ala? Tässäkin olisi voinut koittaa mennä lähemmäksi ja lyhyellä polttovälillä himmentää pienimpään aukkoon.


Kuva:pirjoparviainen2c.jpg, diasta skannattu

Kamera: Canon EOS 300, objektiivi EF 28-80

Filmi: Fuji 400 diafilmi

Aika: 1/10 s

Aukko: 27

Tarkoituksena oli tutkailla lyönnin mahdollisia virheitä. Ensin ajattelin, että saisin koko lyönnin yhteen kuvaan, saahan sen, mutta kuvassa näkyi vain punaista söheröä. Siispä otin hieman lyhyemmällä ajalla useampia kuvia lyönnin eri vaiheista, joista tässä esimerkkinä lyönnin loppu.Vartalo tarkentuu alaosaa kohti, koska ylävartalo liikkuu enemmän lyönnin lopussa.

Olosuhteista voisi kertoa, että päivä oli pilvinen. Jouduin käyttämään kameran tukena paikalla olevia kiinteitä rakenteita, en siis päässyt valitsemaan kuvaussuuntaa ja etäisyyttä vapaasti. Kuvaa on rajattu runsaasti. Kuva on oikein päin, sillä lyöjä on vasuri. Lyönnin alussa kohteen kasvot olivat kameraan päin.

Oma arvio: Lopputulos ei ole kovin kaksinen, mutta liike näkyy.

Oma arvio on ihan oikea. Siinä mielessä hyvin oivallettu, että vaalean mailan liike näkyy liike-epäterävyytenä kunnolla vain tummaa taustaa vasten.

Kuva:pirjoparviainen2d.jpg, diasta skannattu

Kamera: Canon EOS 300, objektiivi EF 28-80

Filmi: Fuji 400 diafilmi

Aika: 1/180 s

Aukko: 4,5

Tässä sama lyönnin loppuasento takaapäin nähtynä ja pysäytettynä lyhyellä valotusajalla. Miksiköhän taustalla näkyvä metsä näkyy noin selvänä, vaikka aukko on aika suuri. Polttovälistä en ole varma, mutta olettaisin sen olevan välillä 50-80 mm. Kamerasta kohteeseen on n. 10 m ja metsänreunaan yli 150 m.
Kuvissa c ja d näkyvä kirkkausero johtuu kai siitä, että toisessa ei vaalea taivas näy ollenkaan.

Oma arvio: Kuva toteuttaa tarkoituksensa, lyöntiä pystyy analysoimaan sen perusteella. Se on myös sävykäs ja terävä varsinkin diana. Käytännöllinen kuva, ei muuta.

Ei metsä ole kovin tarkka, sen on lähinnä muodoton. Tässä tietenkin saa paremmin liikkeen pysähtymän, kun se muutenkin on pysähtynyt lyönnin loppuvaiheessa. Opetuskuva.

Kuva:pirjoparviainen3a.jpg, värikuvasta skannattu

Kamera: Canon EOS 300, objektiivi EF 28-80

Filmi: Fuji 400 värinega

Aika ja aukko ei tiedossa.

Polttoväli: 28 mm

Syyskuussa ottettu maisemakuva. Olin juuri lukenut jostain, että maisemakuvia ei pitäisi tarkentaa äärettömyyteen, vaan kuvista tulee parempia, jos ne tarkentaa johonkin lähemmäs ja antaa pienen aukon huolehtia syväterävyydestä. Niinpä tarkensin kuvan ensin n. 10 metrin päähän itsestäni, pidin laukaisimen puolessa välissä, suuntasin taivaanrantaan ja otin kuvan.

Pidän kuvasta, mutta pari juttua häiritsee. Olisi pitänyt etsiä joku "taiteellisempi" oksainen puu siihen reunaan. Seisoin n. 10 m korkealla hiekkaisella rantatörmällä, jossa kasvoi kituliasta puustoa. Olisin joutunut kävelemään aika paljon kauniimman puun luo. Tämä on selitys, ei taida riittää puolustukseksi.
Toinen häiritsevä tekijä on kuvan oikeassa yläkulmassa oleva taivaan tummeneminen. Se on myös paperikuvassa, ei siis johdu skannerista. Photoshopilla sen saa kätevästi pois, mutta mikä sen aiheuttaa.

Syväterävyttä voi lisätä käyttämällä ns. hyperfokaalista etäisyyttä eli tarkentaa hieman lähemmäksi kuin äärettämyyteen. Laitan siitä tekstiä ja esimerkkejä käsitteisiin, heti kun ehdin.

Taivaan tummuminen reunasta voi johtua siitä, että se on ihan oikeasti tummempi tai sitten objektiivi vinjetoi. Varsinkin pienen polttovälin objektiivit vinjetoivat, eli nurkat tummuvat, koska sinne tulee vähemmän valoa. Mitä kalliimpi objektiivi, sen vähemmmän vinjetointia. Kaikissa kuvissa vinjetointi ei suinkaan haittaa, vaan antaa kuvalle mukavan kehyksen.


Kuva:pirjoparviainen3b.jpg, diasta skannattu

Kamera: Canon EOS 300, objektiivi EF 28-80

Filmi: Fuji 400 diafilmi

Aika: 1/125 s

Aukko: 8,0

Polttoväli: 80 mm

Pihlajanmarjat lähikuvassa, takana järvi. Otin useampia variaatioita aiheesta, tämä on mielestäni paras. Suuremmalla aukolla puun rungot näyttivät tahroilta ja koko tausta muuttui epäselviksi väriläiskiksi.

Oma arvio: Marjat ovat epäteräviä, tuuli vähän heilutteli oksaa. En osaa oikein päättää antaako marjoilla näkyvä oksan varjo elävyyttä kuvaan vai onko se häiritsevä.

Tässä on hyvää syväepäterävyyttä. Rungot tosin vähän häiritsevät, varsinkin kaikkein vaalein. Rollover-kuvana nopeasti hutaistu taustan korjaus. Päätelkää itse, kumpi on parempi. Monet jutut ovat makuasioita.

Kuva:pirjoparviainen3b.jpg, diasta skannattu

Kamera: Canon EOS 300, objektiivi EF 28-80

Filmi: Fuji 400 diafilmi

Aika: 1/250 s

Aukko: 13

Polttoväli: 50 mm

Kuva on otettu parvekkeella aurinkoisena päivänä. Varjot ovat terävät, niin halusin niiden olevan. Yritin kuvata kasvin rehevyyttä ja voimaa.

Oma arvio: Jos nyt ottaisin kuvan uudestaan, panisin oikealle kurkottavat lehdet aurinkoon päin. Sillä tavalla ne ovat kasvaneet, valoa kohti. Purkki ei ole mikään kaunistus, sitä on kuvassa liian paljon.

Varsinainen rumilus on kuitenkin alla oleva teline.Rollover-kuvana sekin on huitaistu pois. Ideat on kuitenkin kuvissa ymmärretty ja se on pääasia.

Hei

Kaikki kuvat on otettu Viikissä. Ensimmäinen myötävaloon.

Kuva 1: pirjoparviainen4a.jpg

Kamera: Canon EOS300, jossa objektiivi EF 28-80 mm

Filmi: Fuji Sensia II 200 dia-filmi

Aika: 1/125 Aukko: 8

Melko matalalta paistava aurinko toi hyvin esille vanhojen tiilirakennusten värin. Aurinko nostaa huomion keskipisteeksi vaalean rantakiveyksen, mikä ei ollut tarkoitus. Kuvankäsittelyllä sitä voisi himmentää, mutta kameralla asialle ei voi mitään. Kuvatessani en moista huomannut.

Valo on kyllä lähinnä sivusta, varjot sen paljastavat. Kova valo aiheuttaa jyrkät varjot, ja varjopaikat menevät aivan umpen. Kuvaajan huomio katseen vangitsevasta möljästä on ihan oikea. Sinänsä matalalta paistava aurinko valaisee yleensä nätimmin kuin korkealta, tässä valon suunta vain on aika huono, koska esimerkiksi keskellä näkyvä rakennus on puoliksi umpivarjossa. Aurinko paistaa tähän aikaan illasta suunnilleen lännestä. Aamuinen itäaurinko olisi tässä paljon parempi valon suunta, mutta silloin on oltava aamulla liikkeellä. Maisemakuvaaja on valon armoilla, ja yleensä se tarkoittaa sitä, että päivässä on muutamia kymmeniä minuutteja parasta kuvausaikaa aamulla ja illalla. Muu aika on yleensä turhan pyytämistä ja kasvattaa vain vain Kodakin tai Fujin liikevaihtoa, kuten entinen mies Tampereelta tapasi asian ilmaista.

Kuva 2: pirjoparviainen4b.jpg

Kamera: Canon EOS300, jossa objektiivi EF 28-80 mm

Filmi: Fuji Sensia II 200 dia-filmi

Aika: 1/45 Aukko: 5,6

Valo tulee sivusta. Kuva tylsästi juuri esimerkin mukainen, mutta tämä oli ainoa, joka oli onnistunut. Kuvassa on miellyttävät värit ja kallion muoto nousee esiin.

Sivutakavalo tosiaan tuo muotoa esiin, muuten kuva on tylsähkön puoleinen. Jos katsoja ei pysty aistimaan, miksi kuva on otettu, niin valokuvana se on turha. Siis sarjaan tekniset harjoitelmat ja siinä toki tehtävän mukainen.

Kuva 3: pirjoparviainen3c.jpg

Kamera: Canon EOS300, jossa objektiivi EF 28-80 mm

Filmi: Fuji Sensia II 200 dia-filmi

Aika: 1/90 Aukko: 6,7

Sininen on lempivärini. Ei maisema luonnossa ihan näin sininen ollut, mutta likellä. Sillan kannatinpilari luo jännitettä kuvaan, se ensimmäisenä kiinnitti huomioni. Tässäkin kuvassa aurinko tulee tärkeimmäksi elementiksi. Otin useampia kuvia, kun aurinko juuri oli tulossa pilvien väliseen pieneen rakoon. Tämä oli mielestäni paras, vaikka valeimmista kohti on sävyt pois. Kuvan oikeassa reunassa on varmaan valmistuksessa tullut pystyviiva.

Valo tulee todistettavasti takaa, koska se näkyy pilven lävitse. Mutta minkä takavalo tuo esiin? Pilven, sillan, veden, metsän reunan vai etualan kiven? Reilusti rajaamalla voisi heittää löysät pois kuvasta ja keskittyä olennaiseen. Katso rollover-kuva.

- - - -

Valokuvausliikkeissä asioidessani olen törmännyt kummaan asiaan. Niiden valikoimat ovat tosi pienet. Olin viiteen vuoteen ensimmäinen, joka oli kysellyt harmaakorttia. Kävin kahdessa lähimmässä liikkeessä ja molemmissa sama juttu. Dia-filmiä on vain 36 kuvan rullissa, 24 kuvaa riittäisi hyvin, pääsisi välillä näkemään onko mikään onnistunut. Valokuvausoppaat puhuvat keinovalofilmistä ja päivänvalofilmistä, mutta kaupoista saa vain päivänvalofilmiä. Onko olemassa jotain erikoisliikkeitä, joista löytyisi sortimentia.

Kodakin Professional Photoguide sisälti ainakin ennen harmaakortin. Uusimmasta en ole aivan varma. Tosin valotuksen voi arvioida ilman harmaakorttiakin kameran mittarin avulla aivan riittävän hyvin, kun vain saa korvien väliin mistä valotusta on mittaamassa.

Keinovalofilmillä saadaan studion ns. kuumilla lampuilla tulos, jossa värilämpötila vastaa päivänvaloa. Valkoinen näyttää siis silloin myös silmälle valkoiselta. Keinovalofilmiä käytetään lähinnä tuotekuvauksessa studiossa, joten tavalliselle fotailijalle sillä ei ole juuri käyttöä. Sitä paitsi päivänvalofilmi muuttuu noin -120 miredin suotimella keinovalofilmiksi. Päivänvalofilmi on paljon halvempaa kuin kuin keinovalofilmi. Esim. Fujin Sensia noin 40 mk kehityksen kanssa (huom). Ostamalla kääntösuotimen suotimen hinta tulee jo muutamalla rullalla kompensoitua. Laatu riittää aivan hyvin amatöörifotaajalle.

Kuva 1: pirjoparviainen5a.jpg

Kamera: Canon EOS300, jossa objektiivi EF 28-80 mm

Filmi: Värinegatiivi

Aika: ~1/350 Aukko: välillä 5,6 - 11 (arvot jäi kirjaamatta, oli niin kylmä)

Kova myötävalo korostaa kohteen värejä. Kuva otettu laiturilta, jonka molemmin puolin sula vesi, taustaa ei siis päässyt valitsemaan. Rauhallisempi tausta olisi parantanut kuvaa.

Ohjeen mukainen kuva, mutta muuten kovasti tylsän oloinen. Rajaisin ainakin paljon reilummin, jotta kuvan keskeiset elementit pääsisivät oikeuksiinsa. Katso alla.

Kuva 2: pirjoparviainen5b.jpg

Kamera: Canon EOS300, jossa objektiivi EF 28-80 mm

Filmi: Värinegatiivi

Aika: 1/90 Aukko: 6,7

Pehmeä valo tuli tasaisen harmaiden paksujen pilvien läpi, missään ei varjon häivääkään, vain heijastuksia peilityynen meren pinnassa. Kuvan sommittelu ei ole paras mahdollinen, poijut on melkein keskellä. Oikean reunan kaislat hieman tasapainottavat kuvaa. Olin ottanut pystykuvan, mutta rajasin sen vaakakuvaksi, sopii mielestäni paremmin kuvan pysähtyneeseen tunnelmaan.

Tähän pätee aika pitkälti edellinen kommentti. Tasapainottava elementti ei oikein voi olla niin reunassa kuin tässä. Tunnelma on pysähtynyt, tätä kuvaa katsoessa alkaa jo hieman nukuttamaan.

Kuva 3: pirjoparviainen5c.jpg

Kamera: Canon EOS300, jossa objektiivi EF 28-80 mm

Filmi: Värinegatiivi

Aika: 1/3 Aukko: 3,5

Huoneessa oli yleisvalo katossa ja taulun oikealla puolella jalkalamppu. Kuvittelin että saalista ja polttopuita kantavat miehet lähestyvät majaa ja sen edessä palavaa iltanuotiota, joka valaisee heidät. Vasemman reunan metsästäjät jatkavat vielä saalistusta metsän pimennossa.

Taidetta taideteoksesta. Sivuvalo tosiaan tuo reliefin muodot hyvin esille. Idea valon epätasaisesta jakautumisesta toimii tässä hyvin. Ei kukaan kiellä rakentamasta toisen teoksesta omaa tulkintaa valojen avulla.

Kuva 3: pirjoparviainen5d.jpg

Kamera: Canon EOS300, jossa objektiivi EF 28-80 mm

Filmi: Värinegatiivi

Aika: 1/90 Aukko: 5,6

Kuvan olosuhteet suurinpiirtein samat kuin kuvassa b. Kuva on otettu aikaisemmin aamulla kun sumu ei ollut vielä häipynyt. Valo on pehmeää ja sinistä.

Sininen hetki tosiaan. Ihan ohjeen mukainen. Yleensä kuva vaatii kuitenkin jonkin kiinnostuksen kohteen ja kaukana näkyvä valkoinen poiju ei ole ihan riittävä. Muuten kuva on yksinkertaisesti tylsä. Laiton rolloveriksi ehdotuksen, piti kuvaaja siitä tai ei.

Kuva 3: pirjoparviainen5d.jpg

Kamera: Canon EOS300, jossa objektiivi EF 28-80 mm

Filmi: Värinegatiivi

Aika: 1/250 Aukko: 11

Kuva otettu keskipäivän tienoilla jouluaattona. Jos pääsisin ottamaan sen uudestaan, käyttäisin pitempää valotusaikaa, että liikenne häipyisi näkyvistä. Kokeilin rajata autot ja pyöräilijän pois, mutta kuva jäi jotenkin ilmaan roikkumaan.

Tässä olisi pitänyt ehdottomasti odottaa niin kauan, että ilta hämärtyy, jolloin lammpujen valo olisi korostunut sinistä tummaa taivasta vasten ja autoihin olisi saanut vauhtiviivat. Sommitelma on ihan mukava ja kuvasta olisi tullut tosi näyttävä, jos olisi maltettu odottaa. Ulkona kuvaajan aika menee yleensä 90% oikean valaistuksen odottamiseen. Se fakta on hyväksyttävä, jos haluaa saada hyviä kuvia.

Katso rollover korjailtua.

7. tunti

Kuva 1: pirjoparviainen7a.jpg
Kamera: Canon EOS300, jossa objektiivi EF 28-80 mm

Filmi: Värinegatiivi

Halusin kokeilla vielä pimeässä kuvaamista. Oli tuulinen pakkassää. Arvot jäi laittamatta ylös. Kuva on tässä sen vuoksi, että siinä on hyvä tasapaino vaakasuunnassa. Valonheitin on häiritsevä, se myös valaisee edessään olevan pensaan luonnottoman vaaleaksi. Kuvan perspektiiviä on korjattu. Tornin katto-osa jäi jotenkin sekavaksi.

Rakennuksen eri osat toisaan tasapainottavat toisensa. Valonheittimen olisi saanut pois kuvasta siirtymällä vähän oikealle. Ylivalottuneita voi tietenkin tummenaa jossain määrin kuvankäsittelyn keinoin. Katso rollover.

Kuva 2: pirjoparviainen7c.jpg

Kamera: Canon EOS300, jossa objektiivi EF 28-80 mm

Filmi: Värinegatiivi

Tässäkin arvot puuttuu

Diagonaali sommitelma. Auringon valo rajautui putoukseen muun osan jäädessä varjoon. Osa varjosta on täysin mustaa, mutta se ei mielestäni haittaa. Olin tyytyväinen otokseen.

Hyvä diagonaalisommitelma. Kuvan tekee mielenkiintoiseksi se, ettei ensi silmäyksellä voi oikein päätellä putouksen kokoa. Aurink on matalalla, joten sen väri on kultainen, mikä on mukavasti kontrastissa sinisen veden kanssa. Hyvä kuva.

Kuva 3: pirjoparviainen7d.jpg

Kamera: Canon EOS300, jossa objektiivi EF 28-80 mm

Filmi: Värinegatiivi

Arvot puuttuu.

Kohde on kehystetty. Salaisuudeksi jää, mitä nainen on tekemässä. Kokeilin tiukempaa rajausta, mutta silloin kuvasta häipyy idea. Väri skaala on harmoninen, näin hämärässä se ei kai voi muuta ollakaan.

Nainen voisi olla lähempänä lamppua, jolloin varjo seinällä tulisi paljon hurjemmaksi. Puolikehys ei oikeastaan ole kehys, vaan tämänkin olisi tehokaampi kunnos kehyksen kanssa. Samalla saadaan peittoon johtokasaa naisen takana. Se vie turhaan huoioarvoa itseensä. Katso rollover.

8. tunti

Talven riemuja ja yksi harmi

Kuva 1: pirjoparviainen8a.jpg
Kamera: Canon EOS300, jossa objektiivi EF 28-80 mm

Filmi: Värinegatiivi

Tästä ois varmaan taitavampi saanut hyvän kuvan. Kuvaa on muokattu. Lisäsin tunturinlaen ja taivasta.

Iltavalo ja lumi pöllyää siinä mukavasti. Mukava kuva ja vauhdin tuntua. Jos taivaan lisäys aiheutti keltaisen värin taivaalle, niin se ei tunnu oikein luonnolliselta. Etummaien kelkkailijan edessä oleva tila antaa tunteen, että ei ole ihan ahdasta vaan pikemminkin tilaa ajaa. Oikealta vasemmalle kulkusuunta antaa idea, että ollaan palaamassa takaisin jostain. Päinvastainen suunta on menossa jonnekin.

Kuvat 2 ja 3: pirjoparviainen8b.jpg ja pirjoparviainen8c.jpg

Kamera: sama

Filmi: Värinegatiivi

Kuva 8c on muokkaaamaton. Lumi on runsassävyistä mutta muuten kuvassa ei juuri ideaa ole. Niinpä muokkasin kuvaa ja 8b on mielestäni huomattavasti parempi. Ei siinäkään vauhtia ole mutta pidän väreistä.

Panin nämä rollovereiksi. Vauhtiviivat antavat tosiaan vauhtia. Päällimmäinen kuva on lähinnä staattinen.

Kuva 4: pirjoparviainen8d.jpg

Kamera: sama

Filmi: Värinegatiivi

Lumi oli vitivalkoista puhdasta uutta lunta ja valaistus sellainen, ettei lumesta saanut oikein kuvaa. Rajasin lumiset pinnat melkein kokonaan kuvasta pois. Valotus on tummien osien suhteen kohdallaan. Reipas terävöitys korostaa satavan lumen märkyyttä ja takertuvuutta.

Sarjan paras kuva. Kasvottomuus korostaa pääasiaa, auton putsaamista lumisateella. Rajaus on sopivan tiukka. On syytä huomata taas perinteiset somittelun elementit. Kolmio ja toiminnan diagonaali. Perinteisesti sommitellen harvoin epäonnistuu. Hyvä kuva, niukka värisävy sopii hyvin tähän kuvaan.

9. tunti

Kuva 9a:
Nopeus1/90, aukko 4,0 tai 5,6
Suora salama korosta sienen värejä ja saa kostean pinnan kiiltelemään.

Hyvä sienen tunnistuskuva, jossa salama tosiaankin korostaa tälle sienelle tyypillistä pinnan limaisuutta. Oivallinen salaman ja vallitsevan valon yhdistäminen.

Kuva 9b:
Ikkunasta vasemmalta tuli normaali pilvisen päivän valo. Asetin linnun vasemmalle puolelle valkoisen kartongin, johon suuntasin käännettävän salaman.
Nopeus 1/15, aukko 5,6
Linnun pyrstö jäi epäteräväksi, se häiritsee.

Enemmän häiritsee se, että tausta tumma-vaalea liukuu väärin päin. Linnun vaaleus on taustan vaaleutta vastaan ja tummuus tummaa. Katso rollover karkea korjaus. Yleensäkin ottaen lasiesineen valaisu on vaikeaa. Tällekään ei varmaan ole eduksi, että esineessä näkyy enemmän ympäristöä heijastuneena kuin esinettä itseään. Vastavalo tuo monesti parhaiten lasiesineen kuulauden esille.

Kuva 9c:
Tarkoitus oli ottaa esittelykuva vaunun sisältä. Aurinko paistoi ikkunasta, mutta vaunu oli silti sisältä aika pimeä. Suuntasin salaman vaaleaan kattoon, joka on vaunussa lähellä. Tarkensin omenoihin.
Nopeus 1/60, aukko 5,6
Näillä arvoilla paperikuva oli aivan liian tumma, mutta Ifi oli saanut siitä tämännäköisen tiedoston. Vaihdoin vielä maiseman hieman mukavammaksi ja sain hyvän esittelykuvan.

Valaisu on ok, varsinkin auringon tuntu pöydällä antaa elävyyttä kuvaan. Maisemassa voisi olla joku liikeepäterävyydella aikaansaatu liikkeen tuntu. Vaikka opastinmerkki. Kun maisema kuitenkin on kuvankäsittelyllä rakennettu. Onko kännykkä, hedelmäkori ja pullo Metaxaa paras mahdollinen rekvisiitta, niin siitä voi montaa mieltä. Mielummin olisin nähnyt matkustajan kuvassa.

11. tunti

Tehtävään 11 tein kaksi kuvaa. Ab-kuvassa kohteen irrotus tapahtuu värikontrastin ja taustan sumuisuuden avulla. Tämän kuvan tein harvinaista kyllä kameralla. Sumu tosin oli aitoa.

Ohjeen mukainen kuva, mutta kyllä suora salama päin näköä on kamala väline. Yleensä. Salaman valo on aivan turhan dominoiva, pieni apusalama olisi tässä enemmän paikallaan. Olisin tehnyt kuvasta paljon tummemman, jolloin salaman kova valo ei olisi niin häiritsevä. Katso rollover.

C-kuvassa taustan tummuus korostaa koivun värien heleyttä, apuna käytetty Photoshopia. Jotenkin postikorttimainen kuva.

Koivut irtoavat kyllä tummaa taustaa vasten, mutta vastavalo olisi tehnyt tästä kuvasta ihan eri tuntuisen. Sitä vaan olisi täytynyt odottaa useampi tunti. Nyt kuvan on kovin 2-ulotteisen oloinen.