1. Valotus koko sävyalan mukaan KUVA 13A

Aiheena on vikkelä kissamme Bimi, joka kerrankin oli paikallaan. Pyrin saamaan koko sävyalan esille mittaamalla valotuksen pistemittauksella Bimin eteen heitetystä salaman harmaakortista (aika säälittävän pieni, mutta ajanee asian?), lukiten valotuksen ja tarkentamalla kissaan. Vähäisestä valosta johtuen kamera oli jalustalla. Kokeilun vuoksi mittasin valon myös kissan turkista (ihan tarkkaan en muista mistä kohtaa) ja se antoi saman tuloksen kuin kortista. Tulokseen olen suht tyytyväinen lukuunottamatta yläpuolen valkoista lautaa, joka on a) kuvaan kuulumaton, b) sävytön. Pienemmällä aukolla olisi siihen saanut yksityiskohtia, mutta valoa oli illansuussa vähän ja pidemmällä suljinajalla Bimi ei olisi pysynyt näinkään tarkkana. Myös kissan valkoiset osat ovat hävyttömän sävyttömiä.

Ohjeen mukainen kuva. Valo tulee oikealta ja vasemmalla on varjostava seinä. Siksi kissan selkä on hyvinkin musta ja kaulus puhkipalanut. Rajaukset ja sommittelut eivät kuuluneet tähän tehtävään, mutta rollover kuvana on kuvankäsittelyn kienoin pistettu taustan valkoinen seinä ja kissan takana oleva seinä. Lisäksi on vähän tummennettu vastavalossa turhan vaaleata lehteä. Mutta näistä tarkemmin jatkossa.

Tiedot:
Filmi: Fuji Sensia II 100
Aukko: 3.5 (ei korjausta)
Aika: 1/10
Runko: Minolta 800Si (siitä(kin) hyvä kamera, että siihen voi tallentaa yhdeksän rullan kuvaustiedot)
Objektiivi: Sigma 105 EX f 2.8 macro
Kamera jalustalla

2. Valotus tummien kohtien mukaan KUVA 27A

Aiheena on rottweiler-rouvamme Geisha, joka on erinomainen kuvattava minunkaltaiselleni "eiku-venaa-ihankoht"-kuvaajalle: koira seisoo kuin tatti niin kauan kuin pitää. Kuvaustilannetta vaikeutti taasen ajankohta, eli aurinko oli laskemassa ja valotus muuttui koko ajan pienistä pilvistäkin johtuen. Kamera oli jalustalla ja otin pistemittauksella lähtökohdan Geishan kyljestä vähän ruskeasta laikusta koilliseen saadakseni varmasti mustan kohdan, joka ei olisi täysin pimennossa tai paisteessa. Lukitsin valotuksen ja tarkensin kuonoon (tietenkin silmät olisivat olleet se mielenkiintoisempi kohde, mutta ilme oli hyvä ja päätin tyytyä kuonoon, koska valo oli muuttumassa ja koirakaan ei ollut ihan järin innoissaan jatkuvasta "hei-Geisha-katso-tänne" -huutelusta. Olin lukenut, että, koska kamera yrittää tehdä kaikesta 18% harmaata, saadakseen mustan mustana pitää pistemittauksesta himmentää pari aukkoa. Niin tein ja musta on varsin mustaa. Varjokohdissa se tosin on liiankin mustaa, mutta mielestäni kuva on suht onnistunut. Etualan kallio on aika vaalea vielä, mutta yhden aukon lisähimmentäminen olisi ehkä tehnyt pääkohteelle hallaa. Samoin suljinika oli jo nyt pitkä, mistä sekä suht suuresta aukosta johtuen koiran tarkkuudessa on toivomisen varaa. Huomasin erityisesti, että valoa on oltava liikkuvalle mustalle kohteelle riittävästi, koska jo lähtökohtapistemittaus antaa niin hitaan suljinajan.

Mustaa koiraa ei saa samaan kuvaan sävykkäänä ilman että ympäristö on ylivalotettu.

Tiedot:
Filmi: Fuji Sensia II 100
Aukko: 5.6 (-2 aukkoa)
Aika: 1/15 Tausta oli noin 1/15 mäntyjen kohdalla ja kallio oli 1/45, joten valotusvaraa piti oleman
Runko: Minolta 800Si
Objektiivi: Sigma 105 EX f 2.8 macro
Kamera jalustalla

KOKEILUKUVA KUVA 28A

Kokeilin samaa teemaa myös himmentämällä vain aukon kahden sijaan. Lähtökohtamittaus on tehty turkin samasta kohdasta ja kuva on selvästi ylivalottunut. Olosuhteet olivat tosin muuttuneet edelliseen kuvaan verrattuna, joten lähtökohtana ollut suljinaikakin oli pidempi, 1/8 (samalla aukolla 5.6). Mutta eikö ole niin, ettei suljinajan piteneminen tässä tapauksessa pitäisi vaikuttaa kuvan valoisuuteen, jos valoa on aiempaa vähemmän ja mittauskohta on sama? Voi tietysti olla, että pään asento oli muuttunut sen verran että se loi varjoa mittauskohtaan, mikä pidensi aikaa ja mistä johtuen koko kuva-ala on vaaleampi. Otin varmuuden vuoksi myös täysin korjaamattoman kuvan samasta mustan turkin kohdasta ja se oli täysin puhkipalanut ja musta oli aika ikävän harmaata. (Silloin suljinaika oli tosin pidentynyt 1/4 sekuntiin, mutta pään asento oli lähes sama kuin ensimmäisessä kuvassa.) Oma teoriani on, että eläimen pieni liikkuminen on saattanut osaltaan vaikuttaa tuloksiin, mutta silti tälläisessä tilanteessa mustasta turkista mittaaminen ilman korjausta olisi johtanut liian vaaleaan tulokseen. (Ennen näitä kuvia otin kahden aukon ja yhden aukon himmennyksillä koirasta kaksi kuvaa, joissa oli enemmän vallitsevaa valoa, mutta kuvien valoisuuero ei kuitenkaan ollut yhtä suuri kuin edellisissä.)

Mustaa koiraa ei saa samaan kuvaan sävykkäänä ilman että ympäristö on ylivalotettu.

Tiedot:
Filmi: Fuji Sensia II 100
Aukko: 5.6 (-1 aukko)
Aika: 1/8
Runko: Minolta 800Si (siitä(kin) hyvä kamera, että siihen voi tallentaa yhdeksän rullan kuvaustiedot)
Objektiivi: Sigma 105 EX f 2.8 macro
Kamera jalustalla

KOKEILUKUVA 14A

Tällä kuvalla halusin edelleen kokeilla mustan mittaamista, mutta lisäsin siihen valkoisen elementin. Geisha rottweilerimme oli erityisen helppo houkutella poseeraamaan, kun pöydällä oli pitkonpalanen, mikä tietenkin on selvästi luettavissa ruokaa rakastavan Geishan ilmeestä. Taasen himmensin pari aukkoa turkin mustasta otetusta pistemittauksesta. Tuloksena on ehkä vähän liiankin musta koira. Valkoinen on kuvassa täysin sävytön. (Puhumattakaan yksityiskohdista, joita ei valonpuutteen ja liikkuvan kohteen vuoksi käytetystä suuresta aukosta johtuen näy.) Myös rajauksessa on toivomisen varaa, mikä johtui lähinnä jalustan ja kiinteän objektiivin kanssa työskentelemisestä, mikä varsinkin liikkuvan kohteen kanssa on hankala yhdistelmä.

Jotta valkoiseen tuoliin saisi edes hieman piirtoa, niin tämä on ainoa mahdollisuus

Tiedot:
Filmi: Fuji Sensia II 100
Aukko: 4 (-2 aukkoa)
Aika: 1/30, pöytä 1/500
Runko: Minolta 800Si
Objektiivi: Sigma 105 EX f 2.8 macro
Kamera jalustalla

3. Mittaus kohteen vaaleasta osasta 5A

Tähän kuvaan pyysin taasen Bimin hätiin, tosin palkkiolla (kissan meriherkku) sekin yhteistoimintaan suostui. (Kuvan kissa ei muuten ole normaali purraava mirrimme, vaan ilmeisesti ruoka on herättänyt hänessä riivaajan...) Ideana oli saada kissan valkoinen "ruokalappu" esiin. Tietenkään itse kuvassa se ei ole mitenkään tärkeä osa, mutta tämähän oli vain tekniikkaa... Kissa ei ollut suorassa valossa, joka pilvien takaa pilkahtelevan auringon takia vaihteli taasen paljon. Mittasin pistemittauksella lapusta ja laitoin +1 aukkoa päälle valkoista väriä varten. Ongelmana oli tietenkin alkuperäisen mittauksen luotettavuus kissan syödessä ja välillä nostaessa päätään, jolloin kuva otettiin. Mielestäni valkoisessa on kuitenkin sävyjä, mutta käytetty suuri aukko ei tuo yksityiskohtia esiin. Tässä olisi voinut kyllä vielä himmentää jonkin verran käsivarallakin. Myös turkin varjopuoli on varsin tumma. Kuva ei myöskään ole tarkin mahdollinen, erityisesti silmien kohdalla (alahampaiden epätarkkuus ei minua sen sijaan haittaa vaan tuo kolmiulotteisuutta kuvaan). Reaktiokyky oli ilmeisesti hieman hukassa. Kokeilun vuoksi otin myös mittauksen harmaan turkin eri osista, ja ilman korjaustakin ne vetivät kuvan todella vaaleaksi. Ilmeisesti varjossa ollut turkki oli (niinkuin oletus oli) liian tumma keskiharmaaksi. Täysin tyytyväinen en ole mutta valkoisen sävyisyys on sinänsä hyvä asia. Normaalisti olisin varmaan käyttänyt täytesalamaa tälläisessä tilanteessa

Kuten sanottua, kisan kuvaaminen ei ole monetakin syystä johtuen ihan helppoa. Valotuksen idea on kuitenkin selvästi hanskassa. Yleensä en laita kuin pyydetyn määrän kuvia arvoioidennäytille, mutta nyt kissan ja koiran kuvat hellyttivät minut. Kotona kohtelen niitä välinpitämättömästi, josta syystä ne rakstavat minua (vasrsinkin koira). Eläimet ovat kummallisia. Kuten ihmisetkin.

Tiedot:
Filmi: Fuji Sensia II 100
Aukko: 3,5 (+1 aukko) Onko kamera aukon sijaan lisännyt tässä suljinaikaa 1/60:stä 1/30:een?*
Aika: 1/60 lapusta mitattuna (lauta 1/60, tausta (jostain kohdasta, en muista mistä) 1/125, seuraavassa kuvassa se oli jo 1/750)
Runko: Minolta 800Si
Objektiivi: Sigma 105 EX f 2.8 macro
Käsivaralta

2. OPPITUNTI/Marko Laakkonen

Muille kurssilaisille: Olisi kiva, jos kurssille osallistujat voisivat kommentoida risuin ja ruusuin toistensa kuvia sekä yleensä keskustella valokuvauksesta. Jos haluat kommentoida oheisia kuvia meilaa bimi@dlc.fi

1. Kuva, jossa käytetään suurta aukkoa ja siis pientä syväterävyyttä.

Kuva on toinen kahden kuvan teemasarjasta, jossa yritän kuvata lähimetsäni kohtaloa. Asun Keravalla alueella, jossa on vielä jonkin verran (vanhaakin) metsää, joka kuitenkin supistuu koko ajan pieniksi laikuiksi omakotitaloalueiden tieltä. Kohta pitää jo miettiä muualle muuttoa. Kuva on otettu puusta, joka on normaalisti kaatunut lahottuaan ja alkanut sammaloitua. Keskellä puuta jokin on jo raastanut sammaleen pois. Käytin objektiivin suurinta aukkoa taustan häivyttämiseksi. Noinkin suuri aukko toi tosin vain osan puunkappaleesta tarkaksi, mutta käytin sitä, koska jo aukko 4 toi taustasta liikaa esille asioita, jotka halusin vasta seuraavassa kuvassa tuoda esille.
Katsoja voi ilmetellä suurta tyhjää aluetta, mutta seuraava kuva selittää sen merkityksen. Valotusta vähennetty puoli aukkoa valotuserojen tasoittamiseksi.

Tiedot:
Kuvan nimi: Luonnon valinta
Filmi: Fuji Sensia II 100
Aukko: 2.8 -0,5 aukkoa
Aika: 1/90
Runko: Minolta 800Si
Objektiivi: Sigma 105 EX f 2.8 macro
Kamera kivikyhäelmällä (jalustasta meni just parahiksi keskiputken säädin rikki)

2. Kuva, jossa käytetään pientä aukkoa ja siis suurta syväterävyyttä.

Kuva on jälkimmäinen teemasta. Objektiivin pienin aukko tuo nyt esille ensimmäisen kuvan tyhjän osan merkityksen: hakkuualueen ja ihmisen vaikutuksen. Tehostin (ehkä turhaakin) sanomaa viskaamalla maassa lojuneen metsäliiton tunnuksen "luonnollisesti" kuolleen puun ihmisen jättämän jäljen päälle. Viesti olisi kai käynyt ilman sitäkin ilmi. Taustalla olevat hakkuupuut olivat noin 70 metrin päässä, ja ovat varsin epätarkkoja huolimatta erittäin pienestä aukosta. Johtuu kaiketi siitä että pääkohde on kuvattu noin 50 cm:n päästä. Parhaiten kuvasarja olisi toiminut, jos olisin ottanut ensimmäisen kuvan ennen hakkuita esim. aukolla 4, jolloin silloista metsää olisi vielä tullut esille, ja toisen kuvan nyt hakkuiden jälkeen. Silloin olisi tosin pitänyt etukäteen tietää hakkuista. Aivan samasta kohdasta nämä kaksi kuvaa eivät ole johtuen hontelosta kivikyhäelmästä, jonka kasasin jalustaksi jalustani rikkouduttua. Jos olisivat, homma voisi toimia rolloverina. Pitkän valotusajan sekä valoerojen vuoksi himmensin puoli aukkoa. Tästä on myös tummempi versio (0,5 s lyhyempi valoitusaika), mutta laitoin tämän, koska mielestäni 1. oppitunnin dioistani skannatut nettiversiot olivat alkuperäisiä tummempia (sekä kontrastittomampia ja epätarkempia).

Tiedot:
Kuvan nimi: Ihmisen valinta
Filmi: Fuji Sensia II 100
Aukko: 45 -0,5 aukkoa
Aika: 2 sekuntia
Runko: Minolta 800Si
Objektiivi: Sigma 105 EX f 2.8 macro
Kamera edelleen kivikyhäelmällä

Kommentteihin ei ole paljoa lisäämistä. Alla vielä kuvat 1 ja 2 rolloverkuvina, jotta voitte katsoa syväterävyyden muutosta päällekäin.

3. Kuva, jossa käytetään pitkää valotusaikaa ja siis liikkeen epäterävyyttä.

Koska yrityksistäni huolimatta en löytänyt mielekästä kuvattavaa lähiympäristöstäni tähän tehtävään, päätin käyttää viime kesänä Brasilian Icuacun putouksilla ottamaani kuvaa, joka täyttää tehtävänannon. Tarkoitus oli saada vesi utuiseksi ja luoda sadunomainen fiilis kuvaan sekä rajauksella että hitaalla suljinajalla. Mielestäni olen siinä onnistunut. Taustan valkoisiin vesipatsaisiin olisi voinut himmentämällä saada syvyyttä, nyt ne ovat turhan sävyttömiä. Kuvan tummat pensaat eivät minua häiritse, koska mielestäni ne rajaavat kuvaa ja tuovat syvyyttä. Yläosasta niitä olisi tosin voinut rajata pois.

Tiedot:
Kuvan nimi: Hornankattila
Filmi: Fuji Provia 400
Aukko: 22
Aika: 1/8
Polttoväli: 75
Runko: Minolta 800Si
Objektiivi: Sigma 70 - 300 APO macro 1:4 - 5.6
Kamera jalustalla

Klassinen kikka, mutta toimiva. Vaikka ei tämän tunnin asiaan kuulukaan, niin panin peilikuvan rollover-kuvaksi. Kuvan luonne muuttuu dramaattisesti, kun vesi virtaa lukusuuntaan tai lukusuuntaa vastaan kuten tässä kuvassa.

4. Kuva jossa käytetään lyhyttä valotusaikaa ja siis liikkeen pysäyttämistä

No niin. Joku voisi sanoa, että huijausta: eihän salamasta mainittu mitään tehtävänannossa! Eipä niin, mutta otin käyttöön logiikan, että mitä ei kielletä on sallittua. Liikkeen pysäyttäminen sateisena ja pimeänä syyspäivänä Suomessa on aika turhauttavaa. Niinpä turvauduin taasen viime kesän Brasilian kuviini ja valitsin tämän. Kolibrin siipiähän ei kirveelläkään erotä lennossa, joten ilman salamaa niiden kunnolla pysäyttäminen on mahdotonta. Salaman ja suuren aukon kanssa pääsin 1/8000 sekuntiin, mikä hoiti homman. Rajauksessa oli se ongelma, että aina kun menin lähemmäksi tipu lensi tiehensä, joten tämän parempaan en tällä putkella pystynyt. Tarkensin juottoaukkoon valmiiksi ja kun kolibri tuli sen kohdalle aina noin sekunniksi kerrallaan juomaan (se ei todellakaan ollut linssilude), räpsäytin kuvan. Niin nopea se on, että viimeisestä kuvasta luulin saaneeni täysosuman, mutta kotona huomasin: eihän siinä ole edes pyrstönpalaa! Sen vuoksi ei voi millään arvata missä asennossa tipun siivet ovat kuvan ottohetkellä ja tässä ne vahinko kyllä peittävät pään. Rajauksesta ja muista ongelmista huolimatta kuva kuitenkin täyttää tehtävänannon eli pysäyttää liikkeen.

Tiedot:
Kuvan nimi: Kolibri
Filmi: Fuji Provia 400
Aukko: 2.8
Aika: 1/8000 Minolta 5400HS salamalla
Runko: Minolta 800Si
Objektiivi: Sigma 105 EX f 2.8 macro
Kamera käsivaralta

3.OPPITUNTI/Marko Laakkonen

Muille kurssilaisille: Olisi kiva, jos kurssille osallistujat voisivat kommentoida risuin ja ruusuin toistensa kuvia sekä yleensä keskustella valokuvauksesta. Jos haluat kommentoida oheisia kuvia meilaa bimi@dlc.fi

1. Kuva, jossa käytät lyhyttä polttoväliä ja pientä aukkoa. Tavoitteena suuri syväterävyys.

Otin kyllä tähänkin tehtävään uusia kuvia, mutta unohdin käyttää tarpeeksi pientä aukkoa, joten turvaudun taasen viime kesän Brasilian reissun arkistoon. Kuva on sademetsäprojekti/karjafarmilta, jolla olimme suojelemassa Brasilian Atlantin sademetsää. Kuva on otettu kuudelta aamulla jolloin farmin ylle nousi aina hieno usva. Valotus on etualan hämähäkkiverkon mukaan, mistä johtuen puupaalu sekä taustan kukkulat ovat mustat. En halunnut lisätä valotusta, koska halusin taivaaseen myös sävyjä. Käytetty polttoväli on tehnyt paalun hieman alkuperäistäkin vinommaksi, mutta mielestäni ei häiritsevästi. Rajausta olisi voinut korjata siten että paalun peittämä kukkulan huippu olisi tullut esiin. Mielestäni käytetty polttoväli ja aukko tukevat tavoittelemaani tilan tuntua.

Kaunis kuva. Siirto puoli askelta oikealle ja kameran kääntö vähän vasemmalle olisi tuonut vuoren huipun esiin ja ennen kaikkea käntänyt verkon paremmin tummaa taustaa vasten.

Tiedot:
Kuvan nimi: Aamunkoi Minais Geraisin takamailla
Filmi: Fuji Sensia II 400
Aukko: 19
Aika: 1/90
Polttoväli: 24
Runko: Minolta 800Si
Objektiivi: Tamron 24 - 70 Asph. 1:3.3 - 5.6
Kuvaus käsivaralta

2. Kuva, jossa käytät pitkää polttoväliä ja suurta aukkoa. Tavoitteena pieni syväterävyys.

Tiedot:
Kuvan nimi: Lehdenleikkaajamuurahainen
Filmi: Fuji Provia 100F prässättynä ISO 200:aan (erinomainen luontokuvausfilmi, joka kestää hyvin prässäystä)
Aukko: 2.8
Aika: 1/750
Runko: Minolta 800Si
Objektiivi: Sigma 105 EX f 2.8 macro
Etäisyys: n. 30 cm
Kuvaus käsivaralta
No taaskin otin Brasilian kuvan käyttöön. Kuva tuo mielestäni esille makrokuvaukseen liittyviä ongelmia. Kuva esittää lehdenleikkaajamuurahaista, joka kipitteli kantamuksineen sademetsäpolulla kovaa kyytiä. Kuvan ottoon liittyi seuraavanlainen ongelma: kohde on niin pieni, että automaattitarkennus ei saanut siitä otetta ja manuaalitarkennus toi otuksen tarkaksi vain hyvin lyhyeksi ajaksi kerrallaan. Päätin siis käyttää suurta aukkoa, jotta pystyisin pysäyttämään liikkeen juuri oikealla hetkellä (silloin kun muurahainen oli linssissä tarkka). Tarkensin tiettyyn kohtaan ja odotin muurahaisen tulevan siihen. Jälkikäteen ajateltuna suurempi aukko olisi lisännyt muurahaisen syväterävyyttä (nyt vain osa siitä on tarkka) sekä poistanut etualan häiritsevää mömmöä. Valotuskin ontuu otuksen ollessa pääosin lehden varjossa. Puoli aukkoa lisää olisi auttanut polttamatta lehden vaaleita osia puhki. Lähemmäksi olisi tehnyt mieli päästä, mutta jo nyt otus on lähestulkoon 1:1 koossa eikä objektiivillani päässyt lähemmäksi. Puutteista huolimatta valintani polttovälin ja aukon suhteen oli oikeansuuntainen.

Makrokuvaus on luku sinänsä, koska siinä syväterävyyttä ei ole juuri lainkaan. Samat perussäännöt kuitenkin pelaavat.

3. Kuva, jossa käytät keksipitkää polttoväliä ja kohteeseen sopivaa aukkoa. Tavoitteena on saada sellainen kuvakulma ja syväterävyys, että oleelliset asiat ovat kuvassa mukana.

Tässä tehtävässä on pakonomainen fiilis. Käytän tuskin koskaan keskipitkää polttoväliä, koska se on mielestäni käytöltään rajallinen. Tähänkin kuvaan olisin mieluummin käyttänyt pidempää polttoväliä ja eliminoinut osan taustasta. Yleisestikin ottaen näiden tehtävien suorittaminen oli hieman kategorista, koska esimerkiksi makrokuvauksessa käytän pitkää polttoväliä useimmiten pienehköllä aukolla saadakseni tärkeimmät osat kohteesta esiin. Olikin ajoittain vaikeaa löytää kuvia, jotka toimisivat annetuilla asetuksilla. No tämä nyt on normaaliobjektiivikuva Bimistä, jonka ilme vahinko kyllä ei tuo kissan parhaita puolia esiin. Polttovälin ongelma oli, että minun piti mennä turhan lähelle, jolloin kuvattava hieman häiriintyi. Aukkoa lisäsin tummien osien vuoksi puoli aukkoa, mutta silti toinen silmä on pahasti varjossa. Aukon valinta on mielestäni oikeansuuntainen, mutta 6.7 olisi kyllä riittänyt kissaan ja lautaan ja samalla taustan häiritsevät risut olisivat hälvenneet hieman. Näin läheltä kuvattaessa objektiivin suurin aukko olisi antanut liian pienen syväterävyyden. Kuvakulmaa olisi voinut muuttaa ottamalla kuvan enemmän alhaalta, jolloin taustaa olisi saanut pois ja kissa olisi näyttänyt uhkaavammalta. Kuva on varsin tylsä ja siihen kuuluu epäoleellisia osia.

Tehtäväksi anto ei ehkä ollut fiksuin mahdollinen. Yleensä suoritukset ovat olleet tylsän puoleisia, joten otan sen pois oppitunnin tehtävistä.

Tiedot:
Kuvan nimi: Bimi
Filmi: Sensia II 100
Aukko: 8 +0,5
Aika: 1/125
Runko: Minolta 800Si
Objektiivi: Minolta 28 - 80 1:3.5 - 5.6
Kuvaus käsivaralta

LISÄAINES SYVÄTERÄVYYS

Näillä kahdella kuvalla haluan tuoda esille etäisyyden merkityksen syväterävyydelle. Paitsi aukko ja polttoväli, myös kohteen etäisyys objektiivista vaikuttaa syväterävyyteen: mitä lähempänä sitä pienempi syväterävyys. Kuvat esittävät Heliconius-suvun perhosta ja ne on otettu taasen viime kesänä Brasiliassa. Perhoskuvaus on erityisen mieluisaa puuhaa mutta pahuksen ongelmallista ne kun eivät suostu poseeraamaan.

a. Etäisyys noin 2 metriä. Toisto alle 1:4.

Tältä etäisyydeltä perhosen lisäksi kuvassa on häiritseviä risuja yms. taustalla

Tiedot:
Kuvan nimi: Heliconius -perhonen
Filmi: Fuji Provia 100F
Aukko: 8
Aika: 1/60
Runko: Minolta 800Si
Objektiivi: Sigma 105 EX f 2.8 macro
Etäisyys: n. 2 metriä
Kuvaus käsivaralta

b Etäisyys 0,313 metriä toisto 1:1

Siirryttyäni lähemmäksi tausta hälveni huomattavasti siitäkin huolimatta, että himmensin puoli aukkoa saadakseni tärkeimmät osat perhosesta tarkkana.
Arvioni kuvasta: nyt se on sellainen miksi sen halusin. Taustan kukannuppu hieman häiritsee tosin. Lähemmäs siirryttyäni myös vastavalo antaa perhoselle paremman lisäsävyn. Vastavalosta johtuen ehkä puoli aukkoa plussaa olisi ehkä tuonut mustasta sävyjä esiin.

Tiedot:
Kuvan nimi: Heliconius -perhonen
Filmi: Fuji Provia 100F
Aukko: 9,5
Aika: 1/60
Runko: Minolta 800Si
Objektiivi: Sigma 105 EX f 2.8 macro
Etäisyys: 0,313 metriä
Kuvaus tuettuna piikkilankaan

Polttovälin lisäksi kohteen etäisyys on syväterävyyteen vaikuttava asia. Kuvat kävisivät suoraan esimerkkeinä oppitunnille. Laitan asiasta lisää tietoa 3. oppitunnin sivuille.

Näistä kuvista ei ole paljoa kommentoitavaa. Asiat oivaltaen tehty, osa jo etukäteen.

4. OPPITUNTI/MARKO LAAKKONEN bimi@dlc.fi

1. Kuva myötävaloon.

Tämä kuva on otettu Brasilian reissullla viime kesänä ja esittää Danaus gilippus - monarkkilajia (the queen). Keskipäivän kova valo tulee pääasiallisesti pääkohteeseen perhoseen myötäisesti, koska se on hieman kääntynyt valon suuntaan. Brasilian perhoslajit ovat moninaisia ja monarkkien tunnistaminen on tarkkaa puuhaa, minkä vuoksi yksityiskohdat esiin tuova myötävalo tuki päämäärääni tunnistaa lajeja. Päämäärä saavutettu perhosen ollessa tarkka ja värien ollessa luonnolliset. Rajauksessa toivomisen varaa alakulman puunlatvuksien ja ruman kasvin epätarkkojen osien osalta. Lähemmäksi en uskaltanut mennä, koska perhonen oli erityisen säikky.

Täysin ohjeen mukainen.

Diassa on dian rajaus. Siihen on yleensä tyytyminen diaesityksessä (toki voi laittaa lisää reunoja, mutta se on vähän turaamista). Muutenhan taas rajaus on vapaata, kun kuvaa viedän eteenpäin. Rollover-kuvana toisenlainen rajaus.

Tiedot:
Kuvan nimi: Danaus gilippus -monarkkilaji
Filmi: Fuji Provia 100F prässättynä ISO 200:aan
Aukko: 9.5
Aika: 1/250
Runko: Minolta 800Si
Objektiivi: Sigma 105 EX f 2.8 macro
Kamera käsivaralta

2. Kuva sivuvaloon

Aiheet tuntuvat minulla olevan hieman yksipuolisia: ei tehtävää ilman Bimiä. Jos alkaa kissa haukotuttaa, niin tiedoksi, että meillä on myös rhodesiankoira Etosha, joka varmasti esiintyy myöhemmissä tehtävissä. Tässä on myöhäissyksyn laskeva aurinko luomassa sivuvaloa kissaan irrottaen sen taustasta (suuren aukon avittamana). Muuten olen kuvan tunnelmaan tyytyväinen, mutta kissan varjopuolesta silmä olisi saanut tulla paremmin esiin: puoli aukkoa plussaa olisi auttanut korostaen samalla hehkua. Toivottavasti skannatussa digikuvassa kissan varjopuoli ei ole täysin musta (ne kun tuppaavat olemaan tummempia).

Ohjeen mukainen.

Kissaa on vaikea saada pysymään paikoillaan (siksi minulla onkin malleina Marco ja Juhani). Siksi kuvaajalla ei ole mitään mahdollisuutta kuvaa otettaessa katsoa, irtoaako keskeisin osa, eli pää viiksikarvoinen taustasta. Tässä se ei irtoa, koska siellä on pahimmoilleen vaalea pensas taustalla. Siksi liikkuvasta otuksesta maastossa pitää ottaa paljon kuvia. Hukkaprosentti on kuitenkin suuri. Sen sijaan katsokaapa häntää. Se irtoaa taustasta kuin suoraan oppikirjan esimerkissä.

Tiedot:
Kuvan nimi: Bimi
Filmi: Sensia II 100
Aukko: 2.8
Aika: 1/60
Runko: Minolta 800Si
Objektiivi: Sigma 105 EX f 2.8 macro
Kamera käsivaralta

3. Kuva vastavaloon

Kuva on otettu viime toukokuussa Järvenpään lemmenlaakson jokilehdossa. Päivä oli tuulinen, joten halusin nopean suljinajan (makrokuvauksessa pienikin liike moninkertaistuu), minkä vuoksi suht suurta aukkoa on käytetty. Kuvan tarkoitus ei kuitenkaan ollut kertoa millainen auroraperhonen on (sen siivet ovat kärkiä kohden suuresta aukosta johtuen tähän tarkoitukseen liian epätarkat) vaan käyttää vastavaloa tunnelman luojana. Silmät ovat muutenkin siipien kärkiä tärkeämmät. Olen suht tyytyväinen perhosen kuultaviin väreihin sekä herkkyyteen. Puoli aukkoa plussaa on polttanut valkoisia osia mutta tuonut samalla herkkyyttä kuvaan sekä tummat osat esiin vastavalossa. Olisin ehkä voinut myös kääntyä kohti taustan varjopuolta, jolloin tausta olisi ollut yhtenäisen musta (saman olisi saanut salamalla pistemittausta käyttäen). Nyt taustassa on hieman häiritseviä laikkuja. Kääntyminen olisi kuitenkin vaikuttanut valon suuntaan.

Tästä teemasta olen myös jo lähettänyt muita kuvia jotka on otettu vastavaloon. Jos kiinnostaa, käykää katsomassa 3. oppitunnin kuviani. Niistä ensimmäisessä hämähäkkiverkkokuvassa muuten syy vuorenhuipun peittämiseen paalulla oli juuri vastavalo, joka muuten olisi aiheuttanut linssiin heijastuksen, jota en muuten pystynyt välttämään. Saman oppitunnin lisäaineksessa heliconius -perhosesta otetut kuvat osoittavat miten vastavalossa värit muuttuvat varsin paljon, jolloin lajintunnistukseen samasta perhosesta vastavaloon otettu, mutta paljon mielenkiintoisempi kuva ei sovellu kovinkaan hyvin.

Ohjeen mukainen.

Vähän samaa vikaa kuin edellisessäkin. Perhosen pää ei irtoa taustasta, koska juuri siinä kohtaan on vaalea kukka taustalla. Kamera 3 senttiä oikealle ja vähän kääntöä vaemmalle, niin perhonsen pää olisi irronnut tummaa taustaa vasten. Nämä ovat asioita, jotka menevät kuvaajan selkäytimeen vasta useiden yrityusten ja erehdysten kautta. Pitäisikö kuvan olla hieman tummempi, on lähinnä makuasia.

Kaiken kaikkiaan valon suunnan vaikutus kuvaan kuitenkin hanskassa. Mukavaa, että kuvista on tekniset tiedot tallella. Eiväthän ne tee autuaaksi, mutta niiden avulla oppii. Itse asiassa tottunut kuvaaja pystyy jälkikäteen sanomaan käytetyt arvot kuvan nähtyään, jos on aikanaan ajatellut asian.

Tiedot:
Kuvan nimi: auroraperhonen
Filmi: Fuji Provia 100F
Aukko: 4.5 +0.5
Aika: 1/125
Runko: Minolta 800Si
Objektiivi: Sigma 105 EX f 2.8 macro
Kamera käsivaralta