1) "Etsijät" Pentax MZ-5N,Tamron SP 300/2.8 f2.8 , 1/45s.
Haluan dokumentoida takapihan eläimiä, lähes luonnollisissa
olosuhteissa.
Siksi olen raahannut sinne mm. kuvassa näkyvän koivupökkelön. Tiaiset
hakevat ruokansa mm. pökkelöiden rakosista. Siksi houkuttelin
rasvapötkölla
(takana) tiaiset kiipeilemään pitkin koivunrunkoa.
Omasta mielestäni olen onnistunut aika hyvin.
Paremmaksi: Koivun runko vielä täysin teräväksi.

2) "Etsijät II" Pentax MZ-5N,Tamron SP 300/2.8 f2.8 , 1/30s.
Valotus tummien koivun rungon osien mukaan.

3) "Etsijät III" Pentax MZ-5N, Tamron SP 300/2.8 f2.8 , 1/60s.
Valotus taivaan mukaan,-1 aukko.

Kuvakohde on hauska ja saamme varmaan nähdä uusiakin tarinoita lintujen elämästä talvella. Ensimmäinen kuva toimii hyvin koko sävyalan kuvana, ehkä vähän tyrhan tumma koivun kylki, joka onkin toisessa kuvassa tuotu lisää valotamalla paremmin esiin. Viimeisen kuvan alivalotus ei ilmaisun kannalta ole kovin mielekäs, koska sen johdosta kaikki kuvan keskeiset elementit menevät kovin tummaksi.Esimerkiksi linnun siluetti vaaleaa taivasta vasten olisi ollut perrustellumpi ratkaisu. Nyt lintu on turhaan tuma taustaa vasten.

Kuvissa on elemettejä jo toisenkin oppitunnin kuviksi.

Täsä neljännen oppitunnin kuvatiedot:

1) "Kuihtunut" 70mm, f8, 1/60s., (-1) (myötävalo)

Kuivunut kuusi oli kuurassa ja osaksi auringon valossa.Mittasin valon taivaasta ja alivalotin sitä yhdellä aukolla saadakseni taivaan sineä tummemmaksi ja auringon valoon punerrusta. Eli lähes luonnollinen valo.
Katsoin siinä olevan jonkinlaista vastakohtaisuutta.

Ihan ohjeen mukainen ja passelisti valotettu. Punainen laskevan tai nousevan auringon valo on yleensä kaunista ja sitä kannattaa käyttää hyväksi. Täysin symmetrinen keskustasommitelma tietenkin on niitä tylsimpiä. En tosin keksi, miten tästä aiheesta saisi vetävämmän kuvakulman. Tällainen yksinkertainen pelkistetty kuva on monesti hyvä lähtökohta erilaisille kuvamanipulaatioille. Esimerkin vuoksi pakkasin kuivuneen kuusen muoviin rollover-kuvassa.

2) "Tippanokat" 135mm, f8, 1/10, (sivuvalo)

Pakkaspäivänä padolla katselin erilaisia jäämuodostelmia kivien ympärillä.Tippanokat kuvasin huippuvalojen mukaan,(kameran pistemittari).Pääkohteena sijoitin puikot keskelle kuvaa, koska erileisten sommittelujen jälkeen se vaan tuntui parhaalta, eli ns. MUTU-tuntuma. Alivalottamalla olisi saanut vielä enempi muotoja esille.

Sivuvalon käyttö ei oikein näy lopputuloksessa. Läpinäkyville vastavalo on yleensä luontevampi valon suunta. Kuvaan on vaikea päästä käsiksi, kun ei oiken tiedä, mikä siinä olennaista ja mikä ei. Olisin mennyt joko selkeästi lähemmäksi ihan makrokuvaukseen tai sitten ottanut vähän enenmmän vettä näkyviin. Tervävät jääpuikot ja vielä enemmän liike-epäterävä vesi olisivat muodostaneet hienon kontrastin. Alla voimakkaammin diagonaalisiti rajattu ja vähän korjattu ehdotus.

3) "Unimaailma" 135mm, f11, 1/15s., (-1.5) (vastavalo)

Tullessani padolta pysähdyin Kettumäelle ihastelemaan auringonlaskun maisemaa.Kuvasin muutamia ruutuja ja yritin tuoda esille jotain salaperäistä. Niinpä alivalotin keskisävyjä reilusti. Mielestäni sain valotettua hyvin värikkään ja sumuisen peltomaiseman. Yksityiskohdat oli tarkoituskin jättää silhuetiksi.

Hieno ohjeen mukainen kuva. Kävisi tälläkin kurssilla monen tunnin harjoituskuvaksi. Valon suunta, valon väri, epäsymmetria tasapainossa, vaaleiden kohtien mukaan valotettu. Otin pari karahkaa pois rollover-kuvasta. Tuliko paremmaksi, on eri asia.

Alla vielä ladoton versio. Kuva latistuu merkittävästi. Koivu, lato ja aurinko muodostavat harmoonisen kokonaisuuden. Näistä ainoa edes ajateltavista pois on aurinko. Katso alla olevia käsiteltyjä kuvia.

5. Oppitunti

1) Koskella 135mm, f5,6, 1/15s.
Edelleen padolla kuvailen kaikenlaista.Muun muassa tämä jäätynyt pajunoksa jäi filmille vangiksi.
Tässä ei välttämättä,niin kauheen kova tuo valo ole, joten jospa se olisi hallittua kovaa valoa.

Jäänyteet ja jääkuoren peittämät esineet ovt monesti luonnossa paljon paremman näköisiä kuinmitä saa filmille tarttumaan. Valon suunta on usein ratkaisevaa. Vastavalo, miulummin kovan puoleista jäähän ja tausta tummana voisi antaa enemmän kristallinomaisen lopputuloksen, jota kuvankäsittelyn keinoin on koetettu hakea rollover-kuvassa. Valo ei nyt tosiaankaan ole kovaa, vaan pikemminkin aika pehmeätä. Tulkinta pehmeästä valosta hallittuna kovana valona viittaa verbaaliakrobatian puolelle.

2) Ratamosarpio 135mm, f8, 1/15s.
Pilvisellä kelillä löytyi kuurassa oleva kasvi joka kiinnitti huomioni. Se oli taittunut alas joten minun piti polvistua sen edessä. Sain taakse osaksi jäätyneen tumman sinisen veden, joten sain sen erottumaan taustasta.

Rajaus on kuvaajan. Tässäkin vastavalo olisi olut poikaa, nyt valo on tasaisen latteata. Pehmeää siis, mutta ei hkä tähän aiheeseen omiaan. Voimakkaammin diagonaalinen sommittelu olisi parantanut asiaa. Kuva-alan keskeltä kahtia jakava kohde on usein aika tylsä.

3) Nuotiolla 24mm, f5.6, 30s.
Omakuva, jossa erakkoluonteinen(lähes) luontoihminen katselee tulta ajattelematta oikeastaan yhtään mitään. Ihmeellinen vaikutus tuolla tulella, sitä vaan katsoo ja katsoo (kuin myös kuohuvaa vettä).Pakkasta n.20 astetta ja kuitenkin lämmin olo tulee kuvasta.

Hyvä esimerkki lämpimän valon käytöstä. Filmille tosin mahdoton tilanne, valotusvara ei riitä. Kuvankäsittelyn keinon tästäkin saisi ihan käypäsen. Valoitetaan jalustalta kaksi ruutua, toinen reilusti ali ja toinen yli. Yhdistetään siten, että nuotio tulee alivaloteusta ja muu ylivalotetusta. Katso oppituntia kuvankäsittelyssä tästä.

Itse olisin rajannut reilummin ja vähän vaalentanut. Katso alla.

Jos taas halutana korostaa pimeää ympäristöä, niin tehdään se kunnolla kuten alla. Tuleen tuijottajan pää suunnilleen kultaiseen leikkaukseen.

4) Naapuri 70mm, f11, 2s.
Tullessani jälleeen kerran padolta, huomasin naapurin laittaneen halogenin takapihalleen. En malttanut olla ottamatta kuvaa.Pystykuvana halusin kuusen kokonaan näkyville. Laiskuus iski, joten kuvasin tieltä enkä mennyt lähemmäksi.Tässä on kuitenkin sitä Pohjolan kylmää sinisyyttä jota hieman lämmittää halogenin valo. Vaakakuvassa olisi näkynyt vanha navettaröttelö joten sekin hieman puolustaa pystykuvaa.

Sanotaanko, että hiemankin on turhan voimakas ilmaisu lämpimän valon osuudelle. Näppäilyn makua, ei voi mitään.

Kuudes (6) oppitunti:

1) Koivikko 24mm, f22 -----
Naapurin koivikko kirpeässä talvipakkasessa ja auringonpaistaessa latvuksiin, sai minut kääntämään kameran taas ylöspäin (4.O.t.). Talven valo osui niin mukavasti latvuksiin että oli pakko yrittää saada siitä jotain filmille. Mielestäni onnistuin kuvakulmalla tuomaan esille pitkät koivut valoineen.

Perinteinen aihe ja kyllä valo latvuksissa on tämän kuvan juju. Puiden linjat antavat perpektiivin tuntua ja luovat samalla kehyksen kuvalle. Onnistunut kuva.

2) Pakkasmänty 135mm, f8, ---
Edelleen kävelyreissuni jatkuu kivilouhimon penkalle, jossa alle kaksmetriset männyntaimet loistivat auringon paisteessa ja kuurassa.Sivuvalossa ja aukon alivalotuksessa sain vielä enempi värisyvyyttä latvukselle.

Kun tässä kuvassa idea rakentuu värin ympärille, niin olisi voinut ajatella valotusta ihan myötävalossa. Nyt esimerkiksi oikeassa alakulmassa oleva musta varjopaikka synkentää turhaa kuvaa. Mutta jos verrataan sihen, että kuva olisi otettu pilvisenä pivänä keskipäivällä, niin onhan tulos ihan eri luokkaan. Alla rollover-kuva koittaa jäljitellä tällöin sytyvää jälkeä. Aamu ja ilta ovat parhaat ajat lähteä kalaan ja kuvaamaan.

3) Männikkö 135mm, f22----
Saman penkan päältä myötävaloon löysin jotain joka muistutti erehdyttävästi jotain Kuusamolaista metsämaisemaa. Täällä tasamaalla harvoin pääsee maisemaa kuvaamaan yläviistosta. Samalla paikalla tulen käymään toistekki.Vaikkapa revontulikuvauksissa.

Valon ja varjon vaihtelu on tämän kuvan suurin ansio. Tällaisille kuville kuvaruutu ei tee oikeutta. Ne pitäisi oikeastaa kuvata suurella filmikoolla ja suurentaa rittävän suuriksi. Kuvan on oltava silloin prikulleen oikein valotettu ja veitsen terävä, jotta se toimisi. Tässä kuvassa esimerkiksi osa varjoista jää aivan umpimustiksi. Se ei ole kuvaajan vika, vaan kuva on kertakaikkiaan väärässä paikassa kuvaruudulla katsottaessa. Hyvä kuva kuitenkin.

PS. Valotusajat puuttuvat koska ei ollut matkallani minkäänlaisia muistiinpano välineitä.
Aukkoarvot muistin varassa, mutta olen melko varma niiden oikeellisuudesta

Aukon, ajan ja polttovälin pystyy kokenut kuvaaja päättelemään jo kuvastaan. Olen pyytänyt niitä mukaan siksi, että haluan korostaa tehtyjen ratkaisujen tietoisuutta. Se on yksi asia, joka erottaa valokuvaajan näppäilijästä.

Kaiken kaikkiaan tehtävät tehty asian ydin eli kuvakulman vaihtelu oivaltaen.

7. tunti

1)Autioituva maaseutu 50mm, f22 ¼ s.

Lähellä järvenrantaa sijaitseva autiotila on kiinnostanut jostain syystä minua aina. Siksi kuljeskelin nytkin sen navetan raunioilla. Ikkunasta avautuva näköala kiehtoi minua, niinpä näppäilin siitä kuvia ja oheisena kehystetty sommitelma aiheesta. Ehkä ulkopuolinen ei ymmärrä, miksi tämä kuva on otettu, niin ainakin itselleni kuva antaa vastakohtia mietittäväksi.

Toimii kehyksenä, mutta tyypillinen suomalainen risukko ei ole kaikkein kuvauksellisimpia kohteita. Sitä meillä kuitenkin riittää ja tämänkin kurssin sivuilla on hyvä valikoima otoksia nähtävissä.

Laitoin alle korjausehdotuksen, jossa on rajattu oikean reunan kuvasta katsetta pois johdatava vaalea. Nyt kuvalla on toimiva kehys ja tummempi versio keskittyy kauniiseen matalalta paistavaan talven punertavaan valoon.

2)Pajukkopitäjä 70mm, f22, ¼ s.

Autiotilan vanhat pellot ovat pajukoituneet. Lumen painamat pajut näytti ihan kivalta, niinpä näppäilin taas valotuksia aiheesta. Matalalla paistavan auringon säteet heijastuvat kaarevien pajujen latvuksista. Haeskelin kultaista leikkausta. Hieman enempi vasemmalle olisi pitänyt kameraa kääntää.

Sama kommentti kuin äsken. Epämäräinen risukko ei ole kovin kuvauksellinen, vaikka sokerikuorrutus olisi päällä. Kuvassa on kuitenkin lievästi syvyysperspektiiviä ja auringon kajo on kultaisessa leikkauksessa. Siis ohjeen mukainen, mutta ei muuten kovin kaksinen kuva.

3) Kynnetty 135mm, f22, 8"

Aurinko on mennyt jo horisontin taakse ja heijastaa taivaan kautta punertavaa valoa hangelle. Syksyllä kynnetyn pellon ääriviivat näkyvät vielä lumen alta. Rajaamalla alhaalta hieman saisimme enempi vielä rytmiä kuvaan.

Valovuosien päässä edellisestä. Sommitelun rytmiä, hienoa väriä, pelkistystä, ideaa. Hieno kuva. Tämän voisi panna tauluksi seinälle.

10. tunti

1) Töitä tiedossa

Iski räntäsade ja se tiesi lumihommia koko kolmen aarin pihalle.

Tunnelma on räntäisen ankea, joten ei ainakaan talven riemuja. Mutta siihen ansiot suurin piirtein loppuvatkin. Tämä kuuluu niitten lukemattomien kuvien joukkoon, joissa kuvaajalla itsellään on tilanteeseen liittyvät muistot ja tunnelmat mielessä. Mutta ne eivät oikein välity satunnaiselle katsojalle. Lunta nähtävästi sataa, mutta se ei oikein näy, koska suurin osa pintaa on valkoista lunta. Lumisade ei näy lunta vasten,vain tummaa taustaa vasten. Lapio luo symboliikkaa, mutta saisi olla voimakkaammin esillä. Tähän kuvaan en kerta kaikkiaan saa otetta.

2) Hiihtolomalla

Kevään kynnyksellä alkavat ns. hiihtolomat.
Sukulaiset tulivat käymään, joten tuli lähdettyä hiihtoretkelle. Reppu selkään ja lähimmälle "maisema"- paikalle.

Sarjassa lavastettuja huumorikuvia. Toimivat milloin toimivat, mutta tekijöilleen hauskoja otettaessa ja parhaimmillaan tosiaan hyvinkin herkullisia. Vaativat vain useimmiten paljon vaivaa, jotta lavastus toimisi. Tässä ei oikein toimi. Ja miksei? Siksi kun idea, että lähdetään hiihtämään, vaikka todellinen tarkoitus onkin käydä juomassa vähän kaljaa, ei välity kuvasta. Kuvaaja tietää toki sen ja katsojakin saattaa asian aavistaa varsinkin kuvatekstistä, mutta ei oikein muusta.

Lasiesine vaatii lähes poikkeuksetta vastavalon, jotta se olisi jonkin näköinen. Katso rolloverkuvaa, niin saat jonkinlaisen käsityksen ideasta. Samalla olen yrittänyt näyttää, millainen lavastus voisi olla, kun kerran lavastetaan.

Näissä kuvissa on yritystä, mikä on aina positiivista, mutta nyt ei ole oikein onnistuttu. Tuntuu, että kuvat on enemmän näpätty kuin mietitty, mitä ollaan hakemassa. Toki toinen vaihtoehto on ottaa aina varman päälle. Silloin ei ainakaan tapahdu mitään kehitystä.

Valotukset ovat toki kunnossa ja kuvat ovat hyvinkin ohjeen mukaisia, jjoten siltä osin ei ole valittamista. Enemmän kritiikki kohdistuu idean puolivalmiiseen toteutukseen.