Valitsin suurin suunnitelmin aluksi aiheeksi kotini ja sen ympäristön, koska
olen todennäköisesti muuttamassa Etelä-Haagasta pois seuraavan puolen vuoden
sisällä. Päätin kotini kuvaamisen jälkeen kuitenkin vaihtaa aiheeksi ystävät,
sukulaiset ja tuttuni.

Aihe on hyvä ja kuvattavaa riittää. Toki aiheen ei tarvitse olla mikään pakkopulla, vaan voi siitä toki hyppiä ohikin.

Teknisesti tehtävä osoittautui minulle todella vaikeaksi, sillä en oikein
ymmärtänyt ajatusta tummien ja vaaleiden valottamisesta. Sisätiloissa
automaatti antoi illalla aina aukoksi suurimman aukon oli kyse sitten tummista
tai vaaleista sävyistä. Tuli tunne, että tekniikan opettelu virtuaalisesti on
minulle ylivoimaista.

Idea oli lähinnä siinä, että kuvan vaalea osa voi olla kiinnostavin kohteessa, jolloin valotetaan sen mukaan. Vastaavasti toisessa kohteessa tumma. Katso kuvan d arvioita.

Sekosin lopulta myös aukko-aika -kirjanpidossani, joten lähetän tässä nyt vain
nämä neljä mustavalkokuvaa, mikäli niihin kommenttia sanoa ilman aukkoja ja
aikojakin.

Aloittelijalla on aina teknisiä vaikeuksia. Valotusautomatiikkaakin voi käyttää luovasti. katso edelleen kuva d.

Selväksi tuli, etten ainakaan kuvaa tehtäviä jakossa mustavalkofilmillä, sillä
kuvat olivat kaikkea muuta kuin teräviä ja teettäminenkin maksoi satasen
verran. Harmi, sillä mielestäni taidenäyttelyissä mustavalkokuvissa on
värikuvia enemmän tunteen paloa ;)

Automaattilaboratoriossa kehitetyissa mustavalkokopioissa ei ole mitään järkeä. Niihin pätevät samat automaattivedostuksen ongelmat kuin värikuviin ja lisäksi ne ovat kalliimpia. Hienot mustavalkokuvat saa vain itse vedostamalla, mutta toistaiseksi niiden voittanutta ei ole viedä digitaalivedoksissa. Tosin on todettava, että mustesuihkutulostimilla aloittelija saa helpommin hyvän mustavalkoisen tai jopa toonatun (musta lisävärillä) tulostuksen kuin perinteisesti laboratoriossa kemikaalien kanssa, mutta huippulaadussa perinteinen kuva on vielä ylivoimainen. Huippulaatua vai tekevät huippumeihet tai -naiset.

Kuva a: Veljeni ex-vaimo katselee syksyn pilvisellä säällä vielä yhteistä
kotia. Valotin tämän suoraan kameran arvojen mukaan automaattisesti.
Mielestäni kuvassa pitäisi olla enempi terävyyttä ja ehkä jotain muuta jota en
osaa sanallisesti selittää.

Ei sää kovin pilvinen ole, koska varjot näkyvät. Oikein valotettu ja tarkennettu, muuten kuasta on aikea sanoa mitään. Etuosan risuryteikkö ei mitenkään paranna kuvan visuaalisuutta.

Kuva b: Tässä vaiheessa aiheena oli vielä asuntoni ja pyysin kavereitani vain
ihmisiksi talon viereen. Taloa oli vaikea kuvata niin, että siitä olisi saanut
mielenkiintoisen.

Yleensä ihmiset lisäävät kuvan mielenkiintoa. Mitähän ne tekevät puun takana? Nykyaikaisesta laatikkotalosta on tosiaankin vaikeaa saada mielenkiintoisen näköistä.

Kuva c: Sama talo ja samat ihmiset. Tummat osat ovat tummia ja vaaleat vaaleita
ja kuva ei ole terävä. Onneksi kavereilla oli hauskaa.

Kun kolme ihmistä poseeraa kameralle, he ovat pääkohde. Kun kolme ihmistä kulkee satunnaisesti kameraan katsomatta rakennuksen ohi, he voivat olla rekvisiittaa ja rakennus voi olla pääkohde. Katso vaikka tätä kuvaa, ja mieti kumpi on pääkohde. Ihmiset vai rakennus. Ei se mitenkään itsestään selvää ole.

Tässä varmaan pääkohde on ihmiset ja siihen nähden he ova turhan tummia. Olen korjannut kuvaa mustavalkotekniikan omaisesti ja vaalentanut vain ihmisiä. Katso rollover-kuva. Tästäkin kuvasta on vaikea päätellä, miten se on valotettu, kun automattivedostuksen jäljiltä tulos on se mitä on. Olisin myös rajannut rohkeammin, katso kuva alla.

Kuva d: Toinen veljeni ja hänen tyttönsä. Valotin muistaakseni tämän kasvojen
mukaan. Tummassa puserossa ei ole sävyjä ja vaalea seinä on sitten vaalea.
Mutta onneksi heidän yhteisissä kuvissa näkyy aina keskinäinen lämpö ja
läheisyys.

Tähän pätee sama valotusongelma kuin muihinkin, mutta tässä vielä pahempana. Osa henkilöiden kasvoista on palanut puhki aivan sävyttömiksi ja toisaalta miehen paita on umpimusta. Kyseessä voi tietenkin olla myös skannauksen ongelmia. Jos kyseessä olisi miehen villapaidan mainos, niin valotettaisiin sen mukaan ja annettaisiin muiden valottua reilusti yli. Jos taas halutaa ihmisten kasvojen toistuvan luonnolisesti, niin valotetaan niiden mukaan ja annetaan muiden jäädä alivalottuneiksi. Esimerkiksi villapaita valotetaan useimmilla kameroilla automaatin mukaan siten, että suunnataan kamera kohti paitaa, painetaan laukaisin puoleen väliin, jotta se ottaa valotusarvot, sommitellaan sitten uudestaan ja painetaan laukaisijaa. Kameran käyttöohje varmaan opastaa valotuksessa. Toki kaikki vaiva mene helposti hukkaan, kun filmi kehitetään automaattilaboratoriossa. Joten halittuun valotukseen pääsee vain dialla tai digikameralla tai vedostamalla kuvat itse. Siis mustavalkoisen tai värinegan.

Yksi kuvaajan ongelmista on se, että hänellä on sellaista taustatietoa ja -tunnetta kuvasta, jota katsojalla välttämättä ei ole. Siksi hän katselee omia kuviaan aivan eri silmin kuin satunnainen katsoja. Varmaan isän ja tyttären välillä on lämmin suhde, mutta välittyykö se tästä kuvasta on eri asia. Jonkun mielestä kumpikin on hieman vaivaantuneen oloisia, kun ovat väkisin joutuneet yhteiseen kuvaan. Tämä kommentti yleisempäänkin pohdintaan. Kun arvioitte kuvanne viestiä, niin koittakaa katsella kuvaa vieraan silmin. Niukan informaation kanssa vastapuoli tulkitsee viestin vain omista lähtökohdistaan. Ei voi olla selittämässä, mitä itse asiassa tarkoittaa tällä tai tuolla. Sama pätee tietysti mm. näihin arvioihin. En voi olla selittämässä, että tarkoitinkin itse asiassa tätä, eikä kommenttini tarkoitus ollut lainkaan niin ilkeä kuin miltä se vastapuolesta tuntui. Sähköisessä viestinnässä puuttuu kokonaan mimiikka ja tässä vielä henkilöiden tuntemus. Siksi yritän kirjoittaa kuitenkin aina vähän kieli keskellä suuta, ja jos joskus lipsahtaa, niin se on vahinko. Ainakin useimmiten.

Kamerani on Minolta Dynax 500si.
Objektiivi: 28-80 mm
Filmi: Anttilan kolmenkympyn mustavalkofilmi

2 ja 3 tunti

Hei
Olen varmasti hurjasti jäljessä aikataulusta, mutta ei voi mitään.
Puolustuspuheenvuorona sanottakoon, että ilmat ovat olleet sen verran
tylsät ettei ole paljoakaan viitsinyt kuvailla. ole vain hyvinkin tiukka arvosteluinesi, en
suutu, tärkeintä on tietää, miten olis voinut tehdä toisin.

Ei haittaa. Omaa tahtia saa mennä.

Täytyy sanoa, että näiden valoarvojen valinta on mulle aivan summittaista
hommaa. Ei ole sellaista näkemystä, että nyt kannattaisi valita juuri nuo arvot
että saisin juuri sellaisen tai tällaisen kuvan.

Toinen juttu on se, että kun alan tällasella nykyajan kameralla vääntelemään
niitä arvoja, kohde on aikapäiviä sitten kävellyt tiehensä. Miten ihmeessä
ne ammattilaiset tekee? kaikki vinkit otetaan vaarin ;)

Aukkojen ja aikojen ylöslaitto on harjoitusta. Ammattilaiset tietävät heti kuvistaan, mitä arvoja ovat käyttäneet. Arvot vaikuttavat lopputlokseen ja lopputuloksesta näkee, mitä on käytettty.

kamera on edelleen Minolta Dynax 500si, filmi oli 400 asa muistaakseni kodak

eli tehtävä 2a)suuri aukko ja pieni syväterävyys ja saman kuvan pistän
tehdäväharjoitukseen 3b eli pitkä polttoväli, pieni syväterävyys.
aukko 5,6 aika 15 ja 200mm

Matkamuistoja Roomasta kuvattuna keittiön mansikkatapetteja vasten. Mielestäni
olen onnistunut tehtävän annossa ihan hyvin, koska kuvaan tuli pieni
syväterävyys.
Rakastunut pariskunta saisi olla vähän terävämpi. Zoomailin tätä aikani ja
mielestäni linssin läpi patsas oli terävä. Mutta ei kuvassa. Apajan satasen
skanneri vie tosin vieläkin terävyyttä pois alkuperäisestä kuvasta.

Kuva on kauttaaltaan epätarkka. Syy on kameran liikahduksessa, jonka havaitsee ääriviivojen kahdentumisena sopivissa kohdissa. Meillä kotonapäin käytettiin ilmaisua "kaksimunainen mies", tosin vähän toista tarkoittaen kuin tässä kuvassa. Mutta mm. siitä näkee tärähdyksen.

Rajaus, jossa vain jalkaterät jäävät pois, on yleensä lähinnä kameralla silpomista.

Tausta on epäterävä, joten ohjeen mukainen. Tausta väri ja tummuus ovat niin lähellä pääkohdetta, että irtoaminen taustasta on aika heikkoa. katso rolloverina nopeasti hutaistua korjausehdotusta. (Hyvä korjaus vaatii aikaa turhan paljon)

2b)
22 aukko, 8 sekunttia, 28mm, (???? saatto mennä muistiinpanot tässä sekaisin)

pieni aukko ja pieni syväterävyys.

Pitipä odotella vähän säiden kirkastumista että sai pieniä aukkoja.
Tässä on Uskon viimeinen voitelu. Autovanhus jäi sitten tähän tiukoista
ponnisteluista huolimatta.
Ehkä kuvana ei mikään ihmeellinen, mutta kuvan ottajalle arvokas muisto. Olen
mielestäni saanut sitä tervävyyttä,mitä haettiin. Ainakin moottori näkyy varsin
terävävänä. No jaa ei se ehkä kauempaa näy....;)

Tämä on vähän kuin alokkaan asento. Se ei korjamalla parane vaan olisi otettava kokonaan uusiksi. Syväterävyys ei kuitenkaan uloto koko kuva-alalle, vaan etuosa on selvästi jo epäterävää. Tilanne takaapäin. Ei oikein näy, mitä tapahtuu, kuka tekee, minne kaadetaan, mitä kaadetaan. Joskus arvoitukset ovat kuvan suola, mutta ei tässä. Esimerkiksi vaikka ihan ylhäätä lintuperspektiivistä kuva, jossa näkyy sekä tekeminen että tekijä, olisi varmaan ollut paljon toimivampi. Miten päästään lintuperspektiiviin. Kuka on väittänyt, että kaikkien kuvakulmien pitää olla helposti saavutetttavissa. Mutta kun käyttää vähän hankalampia, niin eipähän muilla ole yleensä samanlaisia.

Alla rajusti rajaten. Keskitytty olennaiseen ja saatu vielä sekä rajaus että kolmiosommitelma mukaan. Valokuvaus on yleensä pelkistämistä, rajaamista ja turhan poisjättämistä.

2c)pitkä valotusaika ja liikkeen epäterävyys
10 aika, 19 aukko, 40 mm

Naapurin Uffe lumilinkopuuhissa. Lumen lisäksi heiluu myös Uffe, vaikka käskin
olla liikkumatta. Liekkö liian pitkä valotusaika. No eipä ehkä kaksinen. En
ehtinyt oikein sommitella.

Kuva kaatuu kerta kaikkiaan vasemmalle. Kameraa 10 astetta oikealle, niin oikean reunan löysyys pois ja seinään tulevat lumiroiskeet näkyviin. Olisin mennyt lähemmäsi ja alemmaksi ja vielä enemmän laajakanttia, jopa 20 mm. Näin roiskeet olisivat olleet pääosassa. Oivaa on kuvassa se, että on ymmärretty lentävän lumen näkyvän vain tummaa talon seinää vasten. Lumi lentää lunta vasten ei ole minkään näköinen.

Kuvassa on lumen liikkeen tuntua, joten ihan ohjeen mukainen siinä mielessä.Miehen epäterävävyyttä ei ainakaan kuvaruudulla huomaa. Alla rajausehdotus, jossa löysä oikea reuna on poistettu.

2d) lyhyt valotusaika ja liikkeen pysäyttäminen
aika 90, aukko 5,6, 28 mmm

Uffen koirat lintupallon kimpussa. Koiria oli vaikea kuvata kun eivät ne
tahtoneet pysyä paikallaan. Ehkä se liike pikkasen pysähtyi. Valotus oli
kameran antama, tilanne meni niin äkkiä, etten ehtinyt alkaa nappuloita
vääntämään.

Tällaiset

3a) 16 aukko, 10 sekunttia, 28 mm

Kotini illalla kuvattuna. Huone näyttää ihan terävältä. Eipä ole juuri
sanottavaa. En kertakaikkiaan keksinyt tähän mitään kiinnostavaa yksityiskohtaa.

Kuvaajan kanssa samaa mieltä. Ei ole erityisen kiinnostava. Pienellä muutoksella kuva muuttuu kuitenkin sisällöltään aivan toisenlaiseksi. Sijoitetaan ikkunan taakse hahmo, tässä tapauksessa vielä valkoisiin pukeutunut. Kun sijainti on vielä suunnilleen kultaisessa leikkauksessa, niin siihen kiintyy helposti huomio. Katso rollover. Huone muuttuukin kuvan pääasiasta raamiksi toiminnalle. Kuka on tuo tyttö ulkona? Mitä hän tekee siellä? Mikä on hänen suhteensa huoneeseen. Kuvaan tulee äkkiä draamaa.

Mitä olen halunnut tällä sanoa on se, että kuva ilman mielenkiinnon kohdetta on harvoin kiinnostava. Ja pelkkä huone epämääräisinen kuvasta ulos valuvine vaatteineen ja lattialla lojuvine lehtineen ei sitä ole.

Mutta syväterävähän kuva on. Jos se oli sitten ainoa asia, miutä kuvalla haettiin.

3b) sama kuin 2a)

4. tunti

1/45aika, 5,6 aukko ja 28 mm
Mude Kuopion kauppahallissa pullaostoksilla. Valoa tulee vähän joka
puolelta.

Kaunis kuva, vaikka ei ihan toimeksi annon mukainen. Valoa tulee tosiaan vähän joka puolelta, mutta tässä se muotoilee pääkohteet ihan mukavasti. Tilannekuvana aivan mukava, iloiset ihmisten ilmeet ja kasvot kauniisti vallitsevan valon valaisemia, kuitenkin niin että niissä on sekä valo- että varjopuoli.

Tilanteet tulevat nopeasti ja tässä ei ole syytä ryhtyä asettelemaan. Kuitenkin kokenut kuvaaja olisi huomannut heti, että vanhan rouvan kasvot eivät irtoa sekavasta taustasta. (Turkki ja hattu sitäkin paremmin valaistua tiskiä vasten). Mikä avuksi? Siirtyminen 40 cm vasemmalle ja kamera vähän korkeammalle, joilloin valoisat kasvot irtoaisivat tummaan palkkia vasten, ja tumma hattu vaaleata lautaa vasten. Näitä tilanteita on harjoiteltava kymmeniä kertoja, jotta se menee selkäytimeen, mutta näin kuvaajat erottuvat näppäilijöistä. Rolloverissa olen pyrkinyt havainnollistamaan ideaa.

Kuva 4b) Aikaa ja aukkoa en muista.
Hiihtäjä Kallavedellä. Vastavaloa kuvasin. Lumi tuli likaiseksi,
muuten ihan mielestäni ihan kiva.

Mukavia sommittelun elementtejä. Kehys oksista ja vastakkaiset liikkeet savusta ja hiihtäjästä. Olisin ottanut kuvat 3 sekuntia aikaisemmin, jotta hiihtäjä ja tehdas eivät olisi ihan päällekäin ja tehnyt kuvasta vähän vaaleamman version. Katso rollover.

Kuva 4c) Sivuvalo. Luistelua kevätjäällä.
Valo tulee sivusta, mutta ehkä tästä puuttuu se Juttu.

Pitää paikkaansa. Valo muotoilee kyllä lumen kauniisti, mutta kuvassa ei tosiaankaan ole sitä juttua.

7. tunti

Tällä kertaa en ottanut näitä omalla kamerallani ja kevätretkellä en jaksanut
tutkiskella digitaalikameran tekniikkapuolta, joten mitään aukko-aika arvoja ei
näissä nyt ole.

kamera on Olympus camedia 2.1 megapizel gigitaalikamera, zoomi 6.6-19.5 mm ja
linssi 1:2-2.8

Kuvista sen verran, että 7a:ssa kallistin kameraa, jotta saisin diagonaalin
aikaan.

Näitä kannattaa kokeilla, vaikka idea tässä toimii vähän nitkuillen. Kyllä puiden pitää olla pystyssä, ellei jokin muu painava syy muuta vaadi.

7b Lentokoneesta kuvattu. Syvyysvaikutelma.

Lentokonekuvia tuleekin harvemmin. Syvyysperspektiivi on selkeä. Olen rolloverissa vähän korjaillut sävyjä.

7c pariskunta katselemassa joutsenta. Syvyysvaikutelma.

Joutsen ja pariskunnan katse muodostavat diagonaalin. Katseen suuntakin toimii sommitteluelementtinä.

7d Pelastusrengas ja diagonaali.

Diagonaali kahteen suuntaan. Toimii. Kuva vain on onnettoman tumma. Vaalentaisin. Rollover.

7e Mitä lie tässä, kerro?

Lähinnä sekavuutta. Näppäilykuva.

7f Porkkalan kierosta puusta sai kivat raamit kädelle.

Saman muodon toistuminen kahden eri asian välillä on ihan hauska idea. Kuva on vain toivottoman tumma, varsinkin kun taivas on joka tapauksessa puhkipalanut. Katso korjaus rollover.