1. tunti

Kuvien teemana on perheemme päivittäinen elämä ja tässä 'klassisessa' otossarjassa vaimoni Leena
ulkoiluttaa koiraamme Pörröä. Vaikka sommittelu onkin vähän banaali, onkuva hyvin dokumentaarinen ja siitä
näkyy mm koiran oma tahto - nytkin se vetää.

Kuvat on otettu Fuji Sensia II 100 ASAn diafilmille Canon 500N kameralla, automaattivalotuksella ja sitten korjaten ensin 2 aukkoa yli ja sitten kaksi aukkoa ali. Tehtävän opetus tuli kirkkaana selville. Nämä kuvat olen kehityttänyt Aseman Kuvapisteessä, jossa ne myös scannattiin samalla CD:lle. Kuvat on käsitelty PaintShop Pro 5:lla kääntämällä 90 astetta ja
pienentämällä 500 pikselin pidemmän reunan mukaan sekä jpeg-pakkaamalla 50% mikä toivottavasti vastaa Photoshopin asetusta 6.

Minulla on ollut suuria vaikeuksia opetella kuvaamaan dialle, koska en ole sitä paria satunnaista kokeilua lukuunottamatta koskaan tehnyt. Pyrin kuvaamaan
dokumentaarikuvia - olen jo vuosia pitänyt kuvapäiväkirjaa elämästäni.

kuvat 1 ja sama korjattuna

kuvat 2 ja 3

Tehtävän opetus ei näy kuitenkaan oikein kuvissa. Kohteen sävyala on liian suuri filmille. Silloin on päätettävä mikä halutaan näkyviin, mikä joko palaa puhki tai jää umpimustaksi. Kuva 1 on valoitettu keskisävyjen mukaan. Silloin taivas palaa puhki, mutta naisen vaatteiden varjopuoli ja karvaturri ovat aika sävyttömän mustia. Alivalottunutta digikuvaa kuten filmiäkin voidaan paikata ja kaivaa sävyjä esiin, katso korjattua. Nyt tietenkin vaaleat osat vaalenevat entisestään.

Kuva 2 on vain jyrkkä, sille ei voi tehdä mitään.

Kuva 3 voi olla halutulla tavalla valotettu, mutta skannattu samanlaiseksi kuin kuva 1. Sitä voi korjata vaaleammaksi ja saada tummia sävyjä esiin, mutta ei tummemmaksi ja saada taivaaseen sävyjä. Umpivalkoine on umpivalkoinen vaikka muuta kuvaa miten säädetään.

Kuvat on kuitenkin skannattu diasta. Tuloksen olisi pitänyt olla parempi.

2. tunti

2a (dia): Suuri aukko eli pieni syväterävyys: Lähikuva nuoremmasta tyttärestäni Nellistä, joka odottaa vauvaa (se ei tosin näy tästä kuvasta:-). Filmi Fuji Sensia II 100 Din, optiikka Canonin 50 millinen 1,8 täydellä aukolla 1,8, runko Canon EOS 500N. Syväterävyys on vähäinen, jo toinen puoli Nellin kasvoista on epäterävä. Kuva ilmentää nuoren, odottavan teiniäidin epävarmuutta tuntemattoman edessä, mutta toisaalta lujaa uskoa itseen ja tulevaisuuteen.

Monesti, kun kuvaan liittyy tarina, niin se alkaa elää voimakkaampaa elämää kuin kuva muuten tekisi. En pane lainkaan pahaksi, vaikka kuvien taustojakin hieman valotetaan. Ei valokuvankaan tarvitse elää täydellisessä tyhjiössä, jossa vain kuva itsessään kertoisi kaiken. Jokaisella on kuitenin aina oma viitekehyksensä, jota vasten hän kuvaa peilaa.

Ohjeen mukainen kuva, joskin talvikuville tyypillinen sinisävyisyys häiritsee minua. Rolloverina värikorjattu versio. Jos sinistä sävyä ei varsinaisesti haeta, niin se on värivirhe. Jos se on tavoite, niin tilanne on eri.

2b(2 kpl diaa): Pieni aukko, suuri syväterävyys: kaksi kuvaa molemmat samalle filmille kuin edellä ja samalla kalustolla kuin edellä, nyt on aukko 22. Ensimmäisessä kuvassa vaimoni Leena sunnuntain kioskiostoksilta tullessa - syväterävyys näkyy takana olevan Lippulaivan kellosta. Toisessa kuvassa Nelli ja lokin kuva samassa kuvassa niinikään aukolla 22 - tässä ideana toistaa sekä Nelli että Lokkikuva terävinä.

Ohjeen mukaisia poseerauskuvia. Teknisesti ok, mutta kuvallinen ja sisällöllinen kiinnostavuus ulkopuoliselle aika vähäistä.

2c: Pitkän valotusajan kuvia on niinikään kaksi. Ensimmäinen on tähtitaivaskuva, jossa näkyy parvekkeeltamme kuvattuna täysikuu Härän Aldebaranin, Jupiterin ja Saturnuksen muodostaman kolmion keskellä. Kuva on otettu Sigman 20mm f2,8 optiikalla 15" valotusajalla, joka on ollut hieman liikaa, koska kuu on palanut pahasti puhki.

On syytä huomata, että valo kuussa on suunnilleen sama kuin päivällä maassa. Yökuva, jossa kuu on edes jotenkinn tolkusti valotettu, on mahdoton tehtävä yhdellä valotuksella. Erilaiset kaksoisvalotukset ovat ainoa mahdollisuus. Alla tyypillinen esimerkki, jossa kuu on jälkeenpäin laitettu maisemaan sekä taivalle että heijastus veteen.

Toinen kuva demonstroi liikkeen epäterävyyttä, siinä on paneroitu ohiajavaan autoon 1/10s valotusajalla, optiikka on muistaakseni Canonin 75-300mm f4,0 - 5,6 kuvanvakaajalla täydellä aukolla 5,6.

Liike-epäterävyydessä jonkun olisi oltava terävä. Joko liikkuvan kohteen tai sitten taustan. Molempien epäterävyys tekee suttuisen vaikutelman.

2d: Kuvattu Sportexpomessuilla tulokasluokan aerobiccaajista kalustona EOS 5, Canon 75-300mm kuvanvakaajalla, täysi aukko, automaattivalotus, filminä uusi värinega Fuji Superia x-tra 800 prässättynä 1600:aan ilman salamaa. Tavoitteena saada näyttävä pysäytyskuva kun tytöt ovat napsauksessa ilmassa. Mielestäni olen onnistunut tässä erittäin hyvin, kelpais vaikka Hesarin urheilusivuille.

Liike kyllä pysähtyy, varsinkin kun ollaan hypyn lakikohdassa. En nyt vielä ihan panisi tätä Hesarin urheilusivulle. Aihe on vaikea, eikä onneton keinovalo ja taustan mainokset mitenkään helpota asiaa. Lisäksi tyttöjen liike ei ole samanaikaista. Kuvassa pitäisi olla rytmiä, ei epätahtia ja tytöjen pitäisi irrota mainoksista. Alla karkeasti korjattu, lähinnä idean esittämiseen kelpaava korjattu versio.

Varsinaisen kuvan rolloverina värikorjattu versio.

4. tunti

Toivottavasti voin lähettää nelostehtävät ennen kolmosia, koska huomasin toisen kolmosista vielä puuttuvan.

Vastaus myös yleisesti. Tuntien suoritusjärjestys on vapaa.

4a: Myötävaloon olen kuvannut Laurinlahden venekerhon kevään. Värejä näkyy suht paljon ja lisäksi taustalla kivasti Laurinlahden ranta-arkitehtuuria kerroksittain nousevine pientaloineen. Kuva on otettu Tamronin superzoomilla 28-300 tuolla 28 mm polttovälillä edelleen Fuji Sensia II 100 ASAn diafilmille Canon 500N rungolla automaattivalotuksella iltapäivällä.

Myötävalo tuo lähinnä värit esiin, mutta tässä niitä on lähinnä vain vajan seinässä. Viisi askelta eteenpäin, niin etualan tarpeeton varjo ja vasemman reunan veilä tarpeettomampi puu jäävät pois. Vähän tylsyys vaivaa. Kuvassa ei ole oikein mitään mielenkiinnon kohdetta eikä valon suunnan käytöllä ole oikein funktiota.

4b: Sivuvalossa olen kuvannut kevään ensimmäisestä lämpimästä, autinkoisesta päivästä nauttivan vanhemman tyttäreni Nooran. Kuva on jo perinteinen, sillä otan sen aina ensiauringonotosta joka kevät albumiini. Nyt se on kuitenkin dialla, sama filmi ja runko kuin edellä. Optiikka on Canonin 50mm 1,8, automaattivalotus. Kuva on mielestäni onnistunut, erityisen kiva yksityiskohta on koirapatsaan katsominen Nooran kanssa kohti aurinkoa, patsaan kolmiulotteisuus tulee hyvin esiin.

Sivuvalo tuo kolmiulotteisuutta, kuten tässä. Idea sama kuva samaan aikaan joka vuosi on oikein hauska. Suosittelen muillekin. Niitä on kuva katsella vuosien päästä. Tyttöhän ei katso mitään, kun silmät ovat kiinni. Silloin koiran "valppaus" korostuu tämän kontrastin ansiosta ja luo kuvaan kivan huumorin. Kontrastia kun voi olla niin kirkkauden, värin kuin itse aiheekin suhteen. Mukava kuva.

4c: Vastavaloon olen kuvannut Katri-Helenan innoittamana auringonsillan - se kun juuri iltakävelyn aikaan näkyi Laurinlahden rannassa niin tosi hienosti. Filmi ja runko kuten edellä, optiikkana Canonin vakio-optiikka 28-80 f3,5-4,5, automaattivalotus. Puiden siluetit näkyvät dramaattisesti ja auringonsilta tulee hyvin esiin ortodoksisesti kuvan keskellä.

Vastavalo tekee silhuetteja. Olisin valottanut aukon verran vähemmän, niin auringonsilta ei olisi palanut ihan puhki. Onko tavallinen suomalainen puuryteikkö paras mahdollinen kuvauskohde. Siitä voidaan keskustella. Ohjeen mukainen mutta sama kommentti kuin ensimmäiseen tämän sarjan kuvaan. Vähän tylsyys vaivaa. Kuvassa ei ole oikein mielenkiinnon kohdetta.

5. tunti

5a) Nooran ohella myös nyt jo edesmennyt cairnterrierimme Pörrö nautti kevätauringosta, tässä hän on pörheänä tarkkailemassa ohikulkevia ääniä (kerrankin seisoo kuten näyttelyissä pitäisi). Vanhat eväät eli Fuji Sensia II 100, Canonin 500N ja Canonin 28-80 sekä automaattivalotus. Olen mielestäni saanut hyvin esiin Pörrön turkin karheuden (ja pikaisen trimmaustarpeen) juuri kovan valon avulla.

Kiva valo takaa tuo jonkin verran koiran karvaa esille, mutta kyllä tässä koira hukkuu meilekin saman värisen ja saman oloiseen taustaan. Onko koira takaviistosta edullisimmillaan, lienee makuasia, mutta minusta ei. Kova valo synnyttää kovat varjot ja niitä pitäisi käyttää hyväksi. Tässä se ei oikein onnistu. Katso esim. alla, miten kova valo luo kuvaan tunnelmaan kuuluvat varjot.

5b) Sama eläin nyt kuvattuna pilvisellä säällä vähäisen jäljellä olevan lumen kanssa. Sama kalusto kuin edellä, mutta lumitaustan vuoksi olen korjannut valotusta puolen aukon lisäyksellä. Lumi on mielestäni aika oikean väristä vai oisko sittenkin vielä vähän liian sinistä eli puoli aukkoa lisää olis voinu olla poikaa.

Lumi on vähän punertavaa. Värivirheet lumessa pistävät helposti silmään. Hajavalo ei oikein muotoile ja kun koira on kuvassa kuitenkin aika pieni, niin sivullisen silmiin se näyttää lähinnä omituiselta möykyltä, joka osaa seistä ilman vasemman puoleisia jalkoja. Tiukempi rajaus olsi auttanut, jolloin myös olisi päästy eroon aika sekavasta taustasta.

Tästä eteenpäin on kuvattu 200 ASAn Fuji Sensia II:lle. Ennen pakkaamista tulos yllättävän rakeinen!

5c ja e) Noora lueskelee kotisohvalla, vieressä palaa pöytälamppu ja katossa kattolamppu, jotka yhdessä ulkoa tulevan valon kanssa antavat lämpimän sävyn. Optiikkana Canonin 50mm 1.8 normaaliobjektiivi, automaattivalotus. Tässä on myös samalla keino- ja luonnonvalon yhdistelmä - toivottavasti voi yhdistää saman tehtävän kaksi alatehtävää samaan kuvaan.

Lämmin keinovalo ja kylmä ulkovalo toimivat tässä ja valojen suhde on hyvä. Tehtäviä voi toki yhdistellä. Kunhan vain kertoo siitä opettajalle.

5d) Kuun kelmeä valo on kylmää ja sinisävyistä, kuun ympärillä on halokehä, mutta se on silti palanut puhki, optiikkana 20mm 2.8 Sigma laajakulma.

Kuten jo sanoin, maiemaa ja kuuta saa aniharvoin valotettua järkevästi samaan ruutuun. Aika, jolloin maiseman valaistus ja Kuu ovat filmille tarttuvassa määrin saman kaltaiset, on hyvin lyhyt välähdys. Hieman auringonlaskun jälkeen, jolloin maisema alkaa vähän hämärtyä. Kuun pitää olla hieman maisemaa kirkkaampi. Kaksoisvalotuksilla asia on helpommin hoidettavissa.

6. tunti

Erilaisissa kuvakulmissa käytin suosikkimalliani, joka nautti kevään auringosta pihallamme. Kaikki kuvat otettu Fuji Sensia II 200 ASA dialla (jonka digitointi muuten tuottaa erittäin rakeisen kuvan, pakkaaminen 500 pikseliin tosin poistaa rakeisuuden). Optiikkana kaikissa Tamronin 28-300mm superzoomi, automaattivalotus Canon 500N rungolla.

600 pikseliä pisin sivu on hyvä koko näille sivuille. 500 on jo hieman pieni.

6a) Tiukahkolla rajauksella ylhäältäpäin, viestinä 'Hei, joko sä tulit'. Kuvan sommitelusta löytyy diagonaali sekä mukavasti tasapainottava valkoviinilasi.

6b) Keimaileva kuva, jonka pahin virhe on etualalle jäänyt tuoli, olisin tietysti voinut poistaa sen kuvankäsittelyllä, mutta en sitä nyt kuitenkaan tehnyt kun tämä ei ole kuvankäsittelykurssi.

6c) Otettu Pörrövainaaperspektiivistä, 'Voi, sinua pientä', tässä minusta tunnelma on aika söpö, ylhäältä olisi voinut rajata tiukemmin.

Idea on ihan hauska. Olisin rajaillut vain paljon tiukemmin, kun kohteena ei ole esim. valkoinen tuoli, josta kuvaaja tosin maintseekin. Alla ehdotuksia.

7. tunti

Kuva 7a: Kuvassa mukanana tasapaino, diagonaali ja kultainen leikkaus. Kuvattu Helsingin kaupungin taidemuseon kansantaiteen näyttelyssä Tamminiemessä. Moottoripyörä on kultaisessa leikkauksessa, mutta muodostaa myös traktorin kanssa diagonaalin. Traktori pitää myös kuvan tasapainossa ettei se kaadu oikealle moottoripyörän painosta.

Vähän sekavan oloinen ja varjo on selvästi liikaa filmin ja skannerin kyvylle toistaa sävyjä. Kuvakulma suoraan silmän tasosta on yleensä kaikkein tylsin vaihtoehto. Tässä olisin mennyt lähemmäksi etummaista pyörää ja ottanut vaikka alakulmasta kuvan. Nyt on vähän näppäilyn tuntua.

Kuva 7b: Tässä keskeisenä keinona rajaus. Kuva on alkukesältä Allright-moottoripyöräliikkeen pihalta ja rajaa hienon Bomber-Yamaha 1300:n moottorin yksityiskohdan. Mukana myös diagonaali ja vaakaformaatti, joka korostaa tiukkaa rajausta. Yksityiskohdat ovat monesti kiinnostavampia kuin koko kohde.

Niin tässäkin. Diagonaalisommittelu on kyllä tässä enemmän tekijän kuin katsojan silmissä. Tällaiselle kohteelle on usein eduksi keskittyä jonkun yksityiskohdan korostamiseen. Tässä sen voisi tehdä vaikka reunoja tummentamalla.

Kuva on viime vapulta Kluuvikadulta, jossa ryhmä esitti vanhoja irlantilaisia(?) kansantansseja. Tässä kuvassa korostuu symmetria kahden tanssijan välillä, erityisesti koukkuun nostetut vastakkaiset jalat, asento ja kepit.. Myös tasapaino syntyy tanssijoiden vastakkaisesta sijoittelusta. Kuvassa on myös keppien muodostama kolmio, toinen kolmio muodostaa tanssijoista ja koirailmapallosta. Hauska yksityiskohta on myös naurava nainen kuvan keskellä. Rajaus ei ole ihan ihanteellinen, jalat ovat jääneet vajaiksi ja tanssijat ovat hieman oikealla.

Rajata voisi toisaan paljon rohkeammin. Katso alla. Tälle kuvalle olisi tehnyt taas hyvää kyykistyä ja ottaa matalammalta tai korkeammalta, mutta ei silmäntasolta. Nyt tanssijoiden päät hukkuvat taustaan, joka muutenkin on toivottoman sekava. Hyvä idea menee vähän hukkaan puolivalmiin toteutuksen vuoksi. Takana oleva nainen on niin kaukana, että myös hänen hyvä ilmeensä jää lähinnä arvailun varaan. Ilmapallokin on just väärässä paikassa. Tällaisesta kohteesta on syytä ottaa paljon kuvia eri kuvakulmista, jotta saisi sen täysosumakuvan.

9. tunti

Kuva 9a, salamakuva, jossa salama pm primäärinen valonlähde. Olen kuvannut tyttärenpoikani Roopen kun hän 5kk vanhana alkoi oppia pitämään päätään ylhäällä. Kuvassa hän katsoo keskittyneesti lelujaan, salama on heijastettu bouncerista. Optiikka on 50mm normaaliobjektiivi, automaattivalotus ja runkona Canonin EOS 500N sekä Canonin oma 540EZ salama, Fujin 100 Sensia diafilmi.

Vaikka tässä on käytetty heijastinta, niin salaman perusongelma ei ole kokonaan poistunut. Etuala ylivalottuu. Kun kuvan mielenkiinnon kohde on yleensä sen vaalein osa, niin tässä katse kääntyy helposti lapsesta etualan vaaleaan epämääräisyyteen. Tiukempaa rajatusta olisi voinut harkita. Nyt kuvassa on turhan paljon löysää.

Kuvissa 9b ja 9bb esittävät Leena-rouvaa kovassa talvisessa vastavalossa. Kuvaa bb olen korjaillut Paintshop Prolla vähentämällä kirkkautta ja lisäämällä kontrastia. Kalustona samat kuin edellä paitsi optiikka, joka on Canonin standardi 28-80mm zoom, automaattivalotus.

Vastavalo ei oikein irrota lunta vasten. Pitäisi saada tummaa taustalle. Vertaa vaikka pipon yläosaa ja muita reunoja taustaan nähden. Korjaukset kyllä parantavat kuvaa, joten siinä mielessä ollaan ihan oikeilla jäljillä. Toinen kuva on rolloverina.

Kuva 10a kuvaa talven riemuja, riemu on kas siinä, että lunta lapioi rva vaimoni enkä minä. Kuva on otettu Sonyn digikameralla (sillä, joka tallentaa suoraan CD:lle) 2,11 miljoonaa pikseliä, valotusta on korjattu ylivalotuksen puolelle puoli aukkoa.

Varmaan on riemua, mutta ei se oikein välity kuvasta. Harmaa talvinen pivä on kaikkein huonoimpia kuvausilmoja. Kaikki on latteaa ja tasaista. Tässäkin olisi rajannut paljon tiukemmin. Kuvassa on hirveä määrä löysää ja epäolennaista.

Kuva 10b kuvaa talven harmeja kun nti nuorempi tyttäreni oli hukannut mopon avaimen ja sen talviteloille vienti jäi isin huoleksi. Mutta ensin se piti kaivaa hangesta. Canon 500N, 28-80mm zoom, automatiikka + ylivalotus 1 aukko.

Teknisesti ihan ok, mutta samaa vikaa kuin yllä. Pääaiheesta katsetta muualle johdattelevia elementtejä vaikka kuinka paljon. Jos hangessa oleva mopo on kuvan pääasia, niin kyllä sen pitää näkyä selvemmin. Tässä olisi kyllä rajannut rajusti ja ehkä toinen kuvakulmakin olisi tehnyt terää. Vaikka mopon toiselta puolen.

11. tunti

Kuva 11a: Suuri aukko häivyttää taustan epäteräväksi ja kaunis juhannusruusu korostuu kuvassa. Perinteinen postikorttikuva. Optiikkana Canonin 50mm/1,8.

Irtoaa taustasta sekä värin että tummuuden suhteen. Vaaleaan taustaan pätee moneen kertaan sanottu. Vaalea vie helposti huomiota pääkohteesta. Tässä esimerkiksi ruusujen kuulaus ei tule sillä tavalla esille kuin tulisi tummaan taustaa vasten.

Kuva 11b: Meidän rouva mannekeeraa muotinäytöksessä, nyt erottumiskonstina on kohteen valaistus, spotti valaisee kohteen. Optiikkana Canonin 70-300 kuvanvakaajalla. Toi kaide pilaa muuten hyvän kuvan, mutta semmoista se joskus on keikkakuvaajan arki...

Ehkä siinä on ammattilaisen ja amatöörin ero. Ammattilainen ei päästä tällaista kuvaa käsistään. Jotain on tehtävä. Vaikka sitten kuvankäsitelyllä. Taas vähän helmasyntiä: hirvittävästi kuvaan kuulumatonta ainesta, pahimpana yhden tytön takapuoli ja -jalka. Taas reilua rajausta ja vähän kuvankäsittelyä. katso alla.

Kuvat 11c ja d: käyttävät samaa konstia eli kohteen vaaleutta tai tummuutta. C-kuvassa kohde on melko kiistaton, mutta d on siitä hauska, että kohteeksi voi mieltää joko tumman tai vaalean daamin, ehkä katsoja kuitenkin juuri tuon vaaleana näkyvän ottaa kohteekseen (molemmat ovat toki kovasti sieviä:-). Samat kilkkeet kuin edellä.

Nyt on sitten rajattu ja kunnolla. Käsien katkominen ranteista ja jalkojen nilkoista on aika rajua jopa valokuvassa. En olisi rajannut ihan näin rajusti. Kuvakulma ja pitkä polttoväli aiheuttavat sen ongelman, että esiintyjät vähän sotkeutuvat toisiinsa. Tällaisessa aiheessa saa tyypillisesti ottaa kymmeniä kuvia ja niistä yksi tai kaksi saattaa olla enemmän tai vähemmän onnella onnistuneita.

Lavalla on meininkiä ja se välittyy kuvista, mutta varsinainen loisto-otos puuttuu. Joskus voisi koittaa muutakin perspektiiviä kuin silmän tason. Vaikka sammakkosellaista.

12. tunti

Ja lopuksi liikekuvat, näitä on tullut otettua melko paljon, mutta yritän kerätä mahdollisimman edustavan otannan. Kaikki kuvat Fujin Superia X-tra 800:lla Messukeskuksen Muoti- ja Kauneus messuilla, Canon EOS 5, 75-300/4-5,6 kuvanvakaajalla, automaattivalotus.

12a: Marco juontaa ja vasemman käden liike näkyy epäterävyytenä.

Liikepäterävyys on aika minimalistinen, mutta on kuitenkin. Tulee näkyviin hyvin tummaa takkia vasten. Jos Marco ja häntä ihailevat naiset on kuvan pääasia, niin tummennetaan sitten muu häiritsevä. Rollover.

12b: Pysäytetty liike, jossa asennosta näkee liikkeen.

Vauhdikas kuva, jossa kohoava jalka on kuitenkin sekunnin murto-osan liian aikaisessa vaiheessa. Nyt tummissa pöksyissä olevat jalat eivät irtoa toisistaan, minkä ne tekisivät silmänräpäyksen myöhemmin. Tällaiset kuvat ovat monesti niin pienestä kiinni. Etualan tumman möykyn retusoinnin pitäisi kuulua nykyajan kuvauksen ruutiineihin. Rollover.

12c: Koko kuvan liikkeestä johtuva epäterävyys, periaatteessa ihan väärin tai jopa epäonnistunut kuva, mutta jotenkin se kuitenkin viehättää minua (johtuu ehkä mallista:-). Kuvasta mielestäni ilmenee, että malli on vielä viime työkseen pyörähtänyt katsomaan kuvaajaan, joka luulee ratkaisevasti myöhästyneensä kuvan otossa.

Hauska kuva, jossa pääkohde irrottuu kivasti muiden tukkien kehyksestä. Tässäkin olisin joko tummentanut epäolennaista (rollover) tai suorastaan rajannut sen pois (alla).