Kysymys:

Tämän valotuskokeilun yhteydessä tuli mieleen, että kameran automaattivaloituksen korjaaminen 2-3 askeleella ei anna yhtä voimakasta vaikutusta, kuin valoituksen mittaaminen vaaleimmasta kohteesta. Otin pari rullaa kuvia nimenomaan kokeilemalla noita automaattivaloituksen korjauksia suuntaan ja toiseen, ja ainakin osassa muutokset olivat mielestäni yllättävän pieniä. Näppituntumaksi jäi, että ylivalottuminen toteutuu helpommin kuin alivalottuminen. Onko tämä normaali huomio, vai omaa kokemattomuuttani ?

Vastaus:

Kameran oman mittarin lähtökohta on se, että se olettaa kohteen olevan tummuudeltaan ns. keskiharmaan. Tällainen kohde on esim. hieman ruskettunut ihmisen iho, vaatteet keskimäärin (on tietysti tummia ja vaaleita vaatteita, kuten ihmisiäkin). Kohde heijastaa noin 18% siihen osuvasta valosta. Jos kohde on tällainen, kuten alla olevassa kuvassa, niin kameran automatiikka antaa yleensä ihan hyvän lopputuksen.

On myös syytä huomata, että usempien kameroiden automatiikka painottaa kvuan alaosaa enemmän kuin yläosaa. Pääkohde on yleensä kuvan alaosassa ja toisaalta näin korjataan mahdollisen taivaan turhan valoisaa osuutta valotusta mitattaessa.

Jos kohteessa on paljon tummaa, kuten suuria varjoja, niin automatiikka pyrkii lisäämään valotusta. Tuloksena on enenmmän tai vähemmän ylivalottunut kuva pääkohteen osalta. Alla olevat henkilöt ovat lievästi ylivalottuneita varsinkin niiltä osin, joihin aurinko paistaa. Se, ettei valotus ole mennyt enemmän yli, johtuu siitä, että alaosassa kuvaa on vaaleita kohtia ja takana on kuitenkin kaksi valkoista pylvästä. Ne kompensoivat varjon vaikutusta, joka muuten olisi aiheuttanut vielä pahemman ylivalotuksen.

Jos kuvassa on paljon vaaleata, niin kamera pyrkii vähentämään valotusta. tuloksena on alivalottunut kuva. Näin käy helposti varsinkin talvella lumen vaikutuksesta. Lumi toistuu harmaana ja pääkohde on toivottoman alivalottunut.

Toinen asia on sitten se, miten yli- tai alivalotus näkyy. Diafilmi ja digikuva ovat hyvin arkoja ylivalotukselle ja se pilaa kuvan helposti. Sen sijaan värinegatiivifilmi on lähes tunteeton ylivalotukselle. Eikä valotuksen vaikutusta pysty oikein arvioimaan värinegatiiviprintistä, koska laboratorioiden automaattilaitteet pyrkivät korjaamaan kuvan aina "keskiharmaaksi".