Kerro mulle mistä sais taas motivaation valokuvaamiseen? Viime vuonna näihin aikoihin olin jo ottanut monta filmiä täyteen ja nyt on molemmissa kameroissa keskeneräiset filmit, vain muutama kuva otettuna. Siitä huolimatta, että pikkukamera kulkee koko ajan mukana. Saattaahan se olla työstä aiheutuvaa stressiäkin, mutta luulen silti että tähän liitttyy jonkin verran kurssilla opittujen asioitten tuomaa kritiikkiä. Ei vain tee mieli kuvata turhia näpsyjä ja oikeita tilanteita tulee harvoin vastaan. No, kaipa se siitä, viimeistään sitten kun pääsee lomalle ja uuteen ympäristöön.

Mitäs tähän voi vastata muuta kuin kuin kertoa omista tuntemuksistaan. Siivosin juuri isäni vanhoja valokuvia. Hän on ollut aktiivinen harrastaja jo 50-luvulta. Osa dioista oli aivan erinomaisia. Sekä kunnoltaan että valokuvanäkemykseltään. Alla meikäläinen menossa kalaan kaverineni ja koiramme kanssa joskus niinä kesinä, jotka kestivät ikuisuuden ja jolloin aurinko paistoi joka päivä.

Kuvatkaa ystäviänne ja läheisiänne eri elämän tilanteissa. Niille kuville löytyy kiitollisia katsojia nyt ja varsinkin tulevaisuudessa. Kun käytte matkoilla, kuvatkaa itsenne ja tuttavanne nähtävyyden edessä. Älkää välittäkö pilkasta, jossa nauretaan tyypillisille turistikuville. Parhaimmassa valossa kuvan Eiffel-tornista voi ostaa matkamuistomyymälästä, mutta siellä ei varmasti ole kuvaa sinusta seisomassa tronin juurella. Miksi et ottaisi sellaista kuvaa.

Tähän liittyy tietysti ikuisuuskysymys. Missä muodossa tallennettu kuva voidaan estittää jollain tavalla vielä 50 vuoden kuluttua. Ennustajan osa on aina vaikea, mutta veikkaan, että CD-levylle tallennetut kuvat ovat a) säilyneet ja b) niille löytyy katselulaite vielä 50 vuoden kuluttuakin. Tai ainakin en voidaan muuttaa johonkin silloin vallalla olevaan talletuslaitteeseen

Toisaalta, jos haluat ansaita kuvillasi, niin silloin kuva Eiffel-tornista voisi ollakin parempaa valuuttaa kuin sinä ja Eiffeltorni. Mutta mikä estää sinua ottamasta molempia kuvia.

Eiffel-tornin kuvaajia on pilvin pimein, mutta mikä voisi olla sinun oman erikoisalasi? Ala mistä tiedät enemmän kuin ihmiset keskimäärin. Mikset kuvaa sitä. Minä olen varsinaiselta ammatiltani fysiikan opettaja ja kuvittelen tietäväni jotain fysikaalista ilmiöistä. Olen harastanut niiden kuvaamista. Siitä on vähitellen muodostunut minulle toinen ammatti ja esimerkiksi tätä naputellessani minulla on meneillään aika iso oppikirjan kuvitusprojekti. Alla joitakin kirjaan tulevia kuvia. Koska olen erikostunut nimenomaan kuvapareihin, niin pari esimerkeistä on rolloverkuvia.

Kuunsilta syntyy aaltoilevasta vedestä hajaheijastuksina

Linssi muodostaa paitsi kuvan varjostimelle myös kaksi peilikuvaa. Kuperan ja koveran linssin peiliuvat.

Maiseman valot ja värit syntyvät hyvin erityyppisten fysikaalisten prosessien seurauksena. Maisema päivällä ja illalla on hyvin erinäköinen.

Ryhdy jonkin lehden avustajaksi. Varsinkin erilaiset järjestölehdet suorastaan huutavat hyviä kuvia. Palkkiot eivät ole huimaavia, monesti saa kuvata vain omaksi ilokseen, mutta ottamansa kuvan näkyminen painettuna lehden sivuilla on aina juhlava kokemus. Tiedän sen 20 vuoden kokemuksen perusteella. Minä olen kuvannut mm. kansia oman alani järjestölehdelle. Alla esimerkki yhdestä kansikuvasta.

Loppuun vielä erittäin henkilökohtainen mielipide. Siirry kuvaamaan digille. Digitaalinen kuvaus siihen liittyvine kuvankäsittelymahdollisuuksineen avaa ihan uuden maailman. Eimerkiksi yllä oleva kuva on yhdistemä valokuvaa ja kuvankäsittelyä.

Vähän kyselemällä nyt löytää noin 2000 markalla vähän käytetyn digitalikameran, joka tekee jo ihan kelvollista jälkeä. Esimerkiksi minun käyttämääni ihan hyvää Agfa ePhoto 1680 kameraa joku kauppasi juuri hintaan 2500 mk, ja veikkaan, että tarjoamalla 2000 mk kättä olisi lyöty vilkkaasti päälle kaupan merkiksi.

Räpsyistä ja oikeista tilanteista voisin sanoa, että ei niitä tule vastaan. Kuvaamaan on lähdettävä varta vasten ja yleensä vielä olisi etukäteen hyvä tietää, mitä aikoo kuvata. Jos ulkona aikoo saada kuvia, joissa valo on edes jotenkin säädyllistä, niin aamulla auringon nousun jälkeen ja illalla laskua ennen ovat ainoat todella kunnolliset kuvausajat. Muu aika tuppaa olemaan vain turhaa filmin polttamista.