Kissan (ja koiran) valottaminen

Kun otetaan kuva mustaturkkisesta eläimestä, ongelmaksi tulee usein kohteen liian suuri sävyala. Esimerkiksi mustan kissan turkki on kuin samettia. Se heijastaa hyvin vähän valoa. Perinteisen musta-valkoista mallia olevan mirrin kuonon valkean osan ja mustan turkin välinen kontrastiero voi olla hyvinkin 7 - 8 aukkoa. Miten saadaan turkissa näkymään edes vähän sävyjä kutenkin niin, ettei valkoinen turkin osa ole ihan puhkipalanut tai vastaavasti vaaleassa osassa sävyjä ilman että turkki on umpimustaa? Miten valo on mitattava?

Hieman tämän kuvan historiasta. Kurssilla tuli kysely, miten valoitetaan musta eläin. Kun kissamme loikoili auton katolla, huomasin sen olevan sopivan mallin juuri tähän tarkoitukseen. Tosin kun toin kameran paikalle, kissa poistui katolta mielenosoituksellisesti. Se ei halunnut olla mallina, ei ainakaan ilman palkkiota. ehdin kuitenkin räpsäistä muutaman kuva, joista tämä on tähän tarkoitukseen paras, joskaan ei muuten niin hääppöinen rajautuvine jalkoineen ja hieman liian tummine sävyineen.

Mittasin valotuksen kohdistuvan valon mukaan erillisellä mittarilla ja lisäsin valotusta 1/2 aukkoa, jotta saisin kissan mustaa turkkia paremmin esiin. Olisin voinut hyvin lisätä vielä toiset puoli aukkoa. Yhtä hyvin mittaus olisi voitu tehdä taustalla näkyvien lehtien mukaan ja lisätä valotusta noin 1 aukko. Syksyn osittain kellastuvat lehdet ovat tummuudeltaan aika lähellä ns. keskiharmaata, joka on heijastuvan valon mittauksen lähtökohta.

Toinen mahdollisuus olisi ollut mitata valotus kissan turkista ja vähentää tätä lukemaa 2 aukolla, jos mittaus olisi tehty kissan valoisan selkäpuolen mukaan tai 3 aukkoa tumman varjossa olevan kyljen mukaan tehdyn mittauksen jälkeen.

Kaiken kaikkiaan kissaa ja muita liikkuvia kohteita kuvatessa on syytä laittaa kameran säädöt valmiiksi ennen kuvausta. Kohdetta kun ei sen liikkuvuuden takia yleensä voi mitata koivn tarkasti. Automaattinen valotus tässä tapauksessa on huono vaihtoehto, koska ei aina voi päätellä, mistä kohtaa kamera mittaa valotuksen. Tummasta turkista vai vaaleasta turkin osasta.

Keskeistä tämän kuvan valotuseksen onnistumisen kannalta on valon laatu ja suunta. Pilvinen taivas ei luo lisää kontrastia antavia varjoja ja valo tulee voimakkaimmin takaa valaisten kissan mustaa selkää voimakkaammin kuin valkoista rintaa. Siksi samaan kuvaan saadaan sävyjä sekä turkin mustaan selkään että valkoisiin rintakarvoihin. Keskeisten osien suhteen kuvaan jää jopa hieman valotusvaraakin.

Osa valkoisista karvoista on valossa. Näin mm. oikean etutassun yläosa. Se on aivan puhkipalanut. Osa turkin mustasta osasta taas on varjossa. Kuten kylki ja vasemman etutassun yläosa. Ne ovat aivan sävyttömiä umpimustia. Ilman lisävaloa turkkiin ja varjostusta etutassuun asialle ei voi mitään. Tässä käytetyn digikameran CCD-kennon dynamiikka ei riitä aivan kaikkeen tämän kuvan sävyihin.

Alempi kuva on lähinnä sitä, mitä olin tavoitellut kuva valotuksen suhteen selän osalta. Tätä kuvaa on kuvankäsittelyn keinoin vaalennettu yllä olevasta. Tulos ei varsinkaan tummien sävyjen suhteen ole niin hyvä, kuin jos alunperin olisi valotettu 1/2 - 2/3 aukkoa enemmän. silloin tummiin osiin olisi tullut sävyä enemmän. Pelkästään kuvan vaalentaminen ei niitä tuo kuvaan esiin, koska niitä ei ole originaalissa. Vertaamalla näiden kahden kuvan kissan kylkiä, nähdään kuinka pitkääle ulotuu alue, jossa ylemmän kuvan tiedostossa on vielä sävyjä mustassa osassa.

Lopuksi vielä nyrkkisäännöt mustavalkoisen kissan kuvaamisessa.

Valo niin, että tummimmat osat ovat valon ja vaaleimmat osat varjon puolella.

Lisää kohdistuvaan valoon 1 aukko. Jos et omista erillistä valotusmittaria, mittaa valo kameran valotusmittarilla harmaakortista tai sopivasta taustasta.

Perinteisen harmaan kissan turkki on yllättävän tumma. Sitä ei missään tapauksessa voi käyttää harmaakorttina. Tässä kuvassa on valo mitattu pistemittauksella kissan turkista ja valotettu 1,5 aukkoa enemmän.

Kissa pysyi ihme kumma tapojen vastaisesti paikoillaan, vaikka sitä kuvattiin. Siksi valoa ehdittiin mittailemaan. Yllä oleva kuva otetiin automaattivalotuksella. Kissasta tuli hieman alivalottunut, koska kuvan monet vaaleat elementit "huijasivat" kameraa alivalottamaan hieman kuvaa. Kissaan nähden alivalotusta on vajaa aukko.

Koska minulla ei ollut mustaa koiraa, käsittelin tätä teemaa mustan kissa avulla. Alla sen sijaan on vaimon perinteinen monen rodun koira nurmikolla. Muuten periaatteessa helppo valottaa vaikka suoraan automaatilla. Ainoa ongelma on koiran päässä ja selän yläosassa oleva valkoinen alue. Se palaa puhki ylhäältä taivaalta tulevassa valossa. Ongelma on sama kuin vaaleatukkaista ihmistä taivasalla kuvattaessa. Päässä on vain hehkuva valkoinen läikkä. Sen sijaan koiran varjossa olevat turkin valkoiset karvat toistuvat sävykkäästi. Tilanne on aivan sama kuin kissan rintakarvoissa (voikohan näin sanoa?).

Alla olevasta koiran kuono sentään erottuu taustasta, vaikka koiran ilme muuten onkin apeampi. Koiran mielessä taitaa muut murheet kuin valokuvailmaisuun liittyvät olla paljon suurempia.