Itä-Vantaan aikuislukio

Valokuvailmaisun perusteet

Värilämpötila

Valo sisältää yleensä kaikki spektrin värit, mutta niiden keskinäinen suhde vaihtelee paljon eri valolähteillä. Värilämpötilan käsite tulee alunperin siitä, että hehekuvan kappaleen värien suhde riippuu kappaleen lämpötilasta. Mitä kuumempi kappale, sitä enemmän sen spektrissä on sinistä väriä eli lyhyitä aallonpituuksia. (On syytä huomata arkipäivän ristiriita, koska yleensä sinisiä värejä pidetään kylminä ja punaisia lämpiminä. Fysikaalisesti asia on juuri päinvastoin.)

Auringon pintalämpötila on noin 5500 celsiusta eli 5800 kelviniä. Sen värin ihmissilmä kokee valkoisena, sitä kuumemmat sinisinä (siniset tähdet ovat kuumia tähtiä) ja kylmemmät punaisina. Vaikka valoa voi syntyä muutenkin kuin hehkusta, niin värilämpötilan käsitettä käytetään määritettäessä valolähteen värisävyä. Esimerkiksi Auringon jo laskettua sinitaivaalta tulevan valon värilämpötilan sanotaan olevan noin 15000 kelviniä, koska se on lähellä samaa väriä kuin 15000 asteessa hehkun kappaleen väri. Sinitaivaan väri syntyy kuitenkin aivan erilaisessa prosessissa kuin hehkuvan kappaleen väri.

Eri väristä valoa sekä käytetään hyväksi valokuvailmaisussa että joskus pyritään muuttamaan sen vaikutusta kohti valkoista valoa. Kun hehkulampun värilämpötila on noin 3200 kelviniä, niin sitä varten valmistetaan sisäkuvauksiin erityistä keinovalofilmiä, joka toistaa hehkulampun valon valkoisena. Vastaavasti ulkovalo keinovalofilmillä kuvattuna on satumaisen sinistä. sitäkin käytetään joskus tehokeinona.

Tästä pääset katsomaan eri valolähteiden ja erilaisten filmityyppien yhteispeliä.

Alla joidenkin valolähteiden spektrejä ja miltä päivänvalofilmille otettu kuva näyttäisi kyseisen valon avulla valotettuna. (Kuvat ja spektrit Agfa)

Hehkulampun eri värien spektrijakauma ja päivänvalofilmille otettu kuva hehkulampun valossa. Kuva on punertavasävyinen, koska punainen ja keltainen väri ovat niin voimakkaasti edustettuina spektrissä.

Pilvettömän keskipäivän valon värijakauma. Valossa on sekä auringon suoraa valoa että välillistä taivaalta sironnutta valoa, joka tekee värijakaumasta voimakkaasti sinisävyisen.

Elohopealampun valon värijakauma. Vaikka spektrissä on voimakkaita piikkejä, valo on sekä kameralle että silmälle hyvin tasapainoista.

Loistelampun spektri. Loistelampussa on syntytapansa johdosta jotkut värit hyvin voimakkaasti edustettuina. Valokuvassa loistelamppu on yleensä ennalta arvaaamaton ja saattaa aiheuttaa hyvin kummallisia värejä. Esimerkiksi iho näyttää vihreältä monissa loistelampun valossa otetuissa valokuvissa.