VON WRIGHT VELJEKSETVon Wrightin kolmella veljeksellä on maamme taidehistoriassa arvostettu asema. He olivat kotoisin Haminanlahden kartanosta Kuopion läheltä ja olivat maalareina miltei kokonaan itseoppineita. Silti he päihittivät teknisesti kaikki aikalaisensa. Mitkään muut tämän ajan maalaukset eivät liioin ole yhtä hyvin uhmanneet aikaa kuin heidän. He maalasivat hienon detaljoidusti ja hehkuvan värein - tyyli lienee luonnehdittavissa lähinnä biedermeieriksi. Vanhin veli Magnus von Wright (i8o5-68) toimi opettajana Helsingissä ja nousi siten heistä kolmesta merkittävimmäksi Suomen taide-elämässä. Toiseksi vanhin Wilhelm von Wright (1810-87) teki Ruotsissa eläintieteellistä kuvitustyötä. Suurin lahjakkuus oli nuorin veli Ferdinand von Wright (I822-1906), joskaan hän ei pitkään aikaan saanut ansaitsemaansa arvonantoa, sillä hän oli ylen arka ja pelkäsi asettaa töitään näyttelyihin. Niinpä hän valitsi mieluiten yksinäisen elämän Haminanlahdella. Von Wrightin veljekset maalasivat enimmäkseen eläimiä ja maisemia, jos kohta heidän tuotantoonsa kuuluu myös muotokuvia ja asetelmia.
MANGNUS VON WRIGHTMagnus asui Ruotsissa vuosina 1826-29 ja hankki elantonsa kuvittamalla Gottlundin Otava-kalenteria. Parin vuoden ajan hän maalasi akvarelleja kreivi Nils Bonden planssiteokseen Svenska Foglar (Ruotsin linnut). Avuksi tuli Wilhelm-veli, joka jäikin Ruotsin tiedeakatemiaan piirtäjäksi ja Bohusläänin kalastuksenvalvojaksi.
Palattuaan Suomeen 1829 Magnus von Wright kiinnitettiin maanmittaushallituksen kartanpiirtäjäksi, ja häntä ruvettiin kutsumaan insinööriksi. Vuonna 1845 hän aloitti työnsä yliopiston eläintieteellisenä preparaattorina. Hän Oli1I838 julkaissut litografioin kuvitetun planssiteoksen Grunder 1 Teckna och Rita (Piirtämisen perusteet), ota käytettiin piirustuksen oppikirjana sekä Turussa että Helsingissä. Hän oli niin ikään mukana kuvittamassa teosta Finland framstäldt 1 teckningar sekä kuului Suomen Taideyhdistyksen perustjajäseniin ja sen ensimmäiseen hallitukseen. Vuonna 1849 hän aloitti yliopiston piirustuksenopettajana. Suomen Taideyhdistys lähetti hänet I857 Diisseldorfiin tutustumaan sikäläisiin taideoloihin.
Magnus von Wright julkaisi useita luonnontieteellisiä teoksia, mm. perusteellisen teoksen Finlands foglar (Suomen linnut, I859), jonka toinen osa ilmestyi vasta hänen kuolemansa jälkeen 1873. Alkuvaiheissaan Magnus von Wright maalasi lähinnä vesivärein. Läpimurtonsa öljymaalarina hän teki vasta 1839 oltuaan sitä ennen J. E. Lindhin opissa. Magnus von Wrightin lintumaalauksista välittyy eläintieteellisen preparaattorin tarkkuus ja asiantuntemus. Kaikkein arvokkaimpia ovat hänen myöhäistuotantoonsa kuuluvat maisemat, erityisesti 1860-luvun Helsingin kuvaukset. Ilmapiiri, valaistus ja vuodenaika on tutkittu niissä tavattoman huolellisesti. Voi suorastaan nähdä, kuinka aurinko heijastuu kalastajamökkien pärekattoon kirkkaana kesäpäivänä ja kuinka heinäkuorma vetävä hevonen huokuu höyryä Annankadun portin pielessä kylmänä talviaamuna. Nykykatsojan silmissä maalausten aikaisemmin moitittu naivismi vain korottaa niiden arvoa. Tästä. pääset tutustumaan Magnus von Wrightin maalauksiin Valtion Taidemuseon kokoelmissa Aluksi pääset Ateneumin taidemuseon sivulle, josta klikkaat taiteilija- ja teoshaun. Kirjoitat taiteilijan kohdalle Magnus von Wright ja siten pääset luetteloon suomalaisista taiteilijoista, etsi Magnus von Wright. Katso kaikki kuvat !
WILHELM VON WRIGHTWllhelm julkaisi litografiona teoksen Skandinaviens fiskar (Skandinavian kalat). Wilhelm oli maalannut öljyväreillä jo vuonna 1829. Vuonna 1839 hänet valittiin Tukholman taideakatemiaan. Wilhelmin tuotantoon kuuluu lisäksi naiivin jäykkiä mutta samalla tavattoman viehkeitä asetelmia ja interiöörejä, samoin sisarten, sukulaisten ja ystävien pehmeästi luonnehdittuja lyijykynämuotokuvia. Wilhelm halvaantui 1856 ja eli siitä pitäen vuoteeseen sidottuna kotikartanonsa Mariebergin työhuoneessa Bohusläänissä. Wilhelm von Wrightin maalauksiin Valtion Taidemuseon kokoelmissa pääset tutustumaan tästä. Noudata samoja ohjeita kuin Magnuksen kohdalla
FERDINAND VON WRIGHTNuorin veli Ferdinand työskenteli seitsemän vuotta Wilhelmin apulaisena, hoiti kalastuksenvalvojan toimen viransijaisuutta ja maalasi samalla useita Skandinaviens fiskar -teoksen vesivärimalleista.
Ferdinand oli veljeksistä ainoana saanut varsinaista taidekoulutusta. Hän oli myös heistä paras maalari. Palattuaan 1844 Ruotsista ja suoritettuaan taideakatemian koulun perusopinnot hän oli Ekmanin yksityisoppilaana Turussa. Vuonna 1847 hän kävi käsiksi öljyväreihin Magnus-veljensä esimerkin mukaisesti. Hän lähti täydentämään koulutustaan Düsseldorfiin 1858 mutta kääntyikin kesken matkan Dresdeniin - ei ihmekään - olihan hän jo 1850-luvulla maalannut kotonaan dresdeniläisen romantikon Caspar David Friedriehin teoksia muistuttavia maisemia. Hän opiskeli Dresdenissä 1858-59 norjalaisen Siegwald Dahlin johdolla, jonka isä, suuri J. C. Dahl, oli Friedriehin lähiystäviä. Ferdinandin mukana tuli Suomeen Dresdenin koulukunnan suosima alla prima -tekniikka. 1800 - luvun maalauksessa se lieneekin ollut käsityön kannalta sopivin menetelmä. Periaatteena oli, että taiteilija maalasi pienen kappaleen taulusta kerralla valmiiksi ja siirtyi sitten pohjustuksen toiseen kohtaan. Etuna oli, ettei koskaan tarvinnut maalata puolikuivalle tai kuivalle värille, ja maalari pystyi hallitsemaan työnsä täysin ilman tummenemisen, kellastumisen tai halkeilun vaaraa. Ferdinand kirjoitti matkapäiväkirjaansa 27. heinäkuuta 1858: "On tavattoman hauskaa maalata kerralla valmiiksi, alla prima, kuten Dahl sitä nimittää... Onkin suuri ero maalata tällä uudella tavalla ja sitä paitsi se on erinomaisen mukavaa, käy muuten monin verroin joutuisamminkin ja samalla välttyy harmeilta, joita ainakin minulle usein tahtoi sattua, nimittäin kun olin tehnyt taulun pohjamaalauksen, siitä tuli usein aika kaunis, mutta myöhemmin se ei koskaan ollut yhtä hyvä- nykyisin niin ei tietysti voi enää käydä, koska pohjamaalausta ei tehdä, vaan kaikki maalataan heti valmiiksi."
Vaikka Cygnaeus ja monet muutkin suolsivat Ferdinand von Wrightille kiitosta, hän pelkäsi alituiseen saavansa "lehdistöltä vettä niskaansa" eikä mielellään pitänyt näyttelyjä. Jonkin verran kritiikkiä hän joka tapauksessa joutui kestämään eläinhahmojensa "puutteellisesta ympäristöstä" (&ARINGbo Underrättelser 29.6.1861), "sinivioletin kylmistä sävyistä" (Helsingfors Dagblad 29.5.1863) ja "yksityiskohtien paisuttelusta mielikuvituksen kustannuksella" (H.D. I5.41i864).
Jälkimaailman näkökulmasta kritiikki ei tässä kohtaa ole oikeutettu. Ferdinand tutki lintujaan suoraan luonnossa metsästäjän valppain silmin jättäen luonnontieteelliset näyttelykopit omaan arvoonsa, hänen huuhkajansa on maalattu juuri kun se iskee jänikseen, harakat riitelevät kuolleesta koppelosta, urosmetsot taistelevat soitimella. Niiden rinnalla Magnus-veljen linnut ovat kuin täytettyjä. Erityisen hienoja ovat Ferdinand von Wrightin maalausten taustamaisemat. Holmbergin ja Churbergin rinnalla hän itse asiassa olikin parhaita maisemamaalareitamme. Kookas maisemamaalaus Näköala Haminanlahdelta (1853) osallistui Helsingin näyttelyyn 1854 ja sai Morgonbladetissa kiitosta F. Berndtsonilta. Helsingfors Tidningarissa Z. Topelius kutsui sitä "Maammelaulun uudeksi säkeistöksi", ja S. Elmgren kirjoitti Litteraturbladetissa, ettei "suomalaista maisemaa ole milloinkaan maalattu niin luonnonmukaisesti ja niin taiteellisen ihannoivasti kuin tässä täydellisessä mestariteoksessa". Ferdinand eli korkeaan ikään, joskin hän sairasteli paljon. Myös vuoteessa hän kuitenkin kykeni maalaamaan maaten toisella kyljellään, kuten voi nähdä Arvid Liljelundin mainiosta maalauksesta vuodelta 1897.
Lyhyesti sanoen jokaisen kolmen veljeksen jokaiseen maalaukseen sopivat sanat, jotka Helsingfors Tidningar kirjoitti Magnus von Wrightin maisemasta 10.5.1860: "Tässä taulussa on niin paljon rakkautta, että se säteilee." Ferdinand von Wrightin maalauksiin Valtion Taidemuseon kokoelmissa pääset tutustumaan tästä. Noudata samoja ohjeita kuin Magnuksen ja Ferdinandin yhteydessä.
|