DÜSSELDORF JA PARIISI ULKOILMAMAALAUKSEN VAIKUTTAJINAVuonna 1858 nuori Taideyhdistyksemme saattoi myös tyytyväisenä todeta Suomen kuvataiteen päässeen niin pitkälle, että peräti seitsemän taiteilijaa opiskeli samanaikaisesti ulkomailla. Lista kertoo, että naisten osuudestakin huolehdittiin. Düsseldorfissa opiskelivat Werner Holmberg, E. J. Löfgren, Adolf von Becker, joka lähti Pariisiin jo 1859 sekä Alexandra Frosterus ja Augusta Soldan. Dresdenistä haki oppia Ida Silfverberg, Pariisista Severin Falkman.
Suomen taide kypsyi kansainvälisesti täyspätöiseksi düsseldorfilaisuuden (1850-1880) kaudella, erityisesti Werner Holmbergin lyhyen mutta intensiivisen uran ansiosta. Muita keskeisiä
diisseldorfilaisia olivat Hjalma Munsterhjelm (1840-1905), Berndt Lindholm (1841-1914), Fanny Churberg (1845-1892), Karl Emanuel Jansson (1846-1874), Adolf von Becker (1831-1909) ja Arvid Liljelund (1844 - 1899).
Joskus taiteilijat osuivat suoraan uudistusten lähteille kuten von Becker, joka opiskeli 1860-luvun alussa realismin arkkihahmon Gustave Courbetin johdolla Pariisissa. Tosimielessä realismi kuitenkin omaksuttiin vasta 1880-luvulla. Silloin kehityksen etunenässä kulkivat Edelfelt ja nuori lahjakkuus Axel Gallén.
Pariisilaisrealistit haastoivatkin taiteen luoman kansallisen lavastuksen tilille. He osoittivat suorasukaisesti miltä Suomen ihannoitu kansa tosiasiassa näyttää. He pyyhkivät ateljeen viimeisetkin pölyt maisemasta , raikastivat sen atmosfäärin, käänsivät selkänsä mytologialle ja historialle ja kertoivat miltä tuntuu nykyaikaisen elämän syke erotiikkaa unohtamatta. Tästä esimerkkinä vaikkapa Akseli Gallénin Karhunputki, jonka löydät Valtion Taidemuseon sivuilta. Aluksi pääset Ateneumin taidemuseon sivulle, josta klikkaat taiteilija- ja teoshaun. Kirjoitat teoksen kohdalle Karhunputki ja taiteilijan kohdalle Akseli Galén ja siten pääset luetteloon suomalaisista taiteilijoista, etsi Galén ja hänen teoksistaan Karhunputki.
Samassa rytäkässä saatiin käytännön tuntuma myös impressionismiin, jonka Pariisin-kävijät tunsivat jo varhain vaikka eivät sen radikaalia näkemisen tapaa voineetkaan sulattaa.
Erilaiset tavat lähestyä ulkoista todellisuutta käytiin lävitse 1 880-luvulla. Seuraavalla vuosikymmenellä taiteen valtavirta kääntyi sisäisen todellisuuden etsintään.
| ||
| KULTA-AJAN JOHDANTOON |
| SISÄLLYSLUETTELOON |
| VIITTEET:
Markku Valkonen, 1983, s. 26 Markku Valkonen, 1983, s. 26 Markku Valkonen, 1983, s. 29 Markku Valkonen, 1983, s. 29 Markku Valkonen, 1983, s. 29 |