PRONSSIKAUSI
Etelä- ja Länsi-Suomen rannikkoalueen pronssikauden (n. 1500 - 500 eKr.) tunnetuimmat muinaisjäännökset ovat hiidenkiukaat, joskus jopa kymmeniä metrejä halkaisijaltaan olevat kiviröykkiöt, joita voi pitää vanhimpina julkisina muistomerkeiksi rakennettuina monumentteina maassamme. Röykkiöiden arkeologisissa kaivauksissa on voitu havaita niiden sisustassa alkuperäisellä kalliopinnalla olleen sisäkkäisiä kehiä. Usein on röykkiön sisällä ollut myös kivipaasista ladottu arkku vainajan lepopaikkana. Hautamuoto on tullut Suomeen lännestä ja on läntisen pronssiesineistön ohella todiste rannikon pronssikautisen väestön skandinaavisista yhteyksistä tai skandinaavisesta alkuperästä.
Rakennuksia ei rannikon pronssikauden piiristä ole löydetty montakaan. Suuremmat talot ovat olleet pitkänomaisia, ilmeisesti satulakattoisia hallitaloja, jotka on poikittaisilla väliseinillä jaettu kolmeen osaan asunnoksi, varastoksi ja karjasuojaksi. Hallitalojen rinnalla tunnetaan myös pienempiä ja kevytrakenteisempia nelikulmaisia sekä pyöreitä majoja.
Itäisen pronssikauden piiristä ei tunneta hautoja. Asuinpaikat ovat luonteeltaan kivikautisperäisiä eikä niiltä tavattujen löytöjen perusteella voida kuvata asumuksia yhtä tarkoin kuin rannikon maanviljelijä:väestön osalta.
Pronssikauden pronssiesineitä tunnetaan vain runsaat sata koko maasta: miekkoja, tikareita, kirveitä, partaveitsiä ja koruja. Suurin osa niistä on tuonti esineitä lännestä, osa taas itäistä alkuperää. Eräät valinmuottilöydöt osoittavat pronssia osatun valaa Sisä-Suomessakin itäistä tyyppiä oleviksi kirveiksi.
Kokemäen Kuoppalan Rantalasta tehtyyn myöhäispronssikautiseen kätkölöytöön kuuluva ns. silmälasisolki edustaa tyypillistä pronssikautista korumuotoa. Nimensä solkityyppi on saanut siitä, että se muistuttaa muodoltaan silmälaseja. Suuret silmälasisoljet on usein tulkittu miesten käyttämiksi koruiksi. Niillä lienee ollut myös käytännön funktio esim. viitan kiinnittäjinä. |
