KUVANVEISTOTAIDE 1980 - LUVULLAMoni 1970-luvun kuvanveistäjä jatkoi toimintaansa aktiivisesti 1980-luvulla. Harry Kivijärven Paasikiven muistomerkki paljastettiin 1980. Kain Tapper työskenteli yhä puuveistosten parissa, ja hänen 1970-luvulle ominaiset eläinkallonsa - aihe, jota hän oli kehitellyt 1950-luvulta asti - kasvoivat kokoa ja kehittyivät 1980-luvulla geometristen konstruktioiden suuntaan. Tapper edusti jo toista kertaa Suomea Venetsian biennaalissa 1984. 1980-luvun lopulla hän sai useita suuria tilaustöitä, jotka käsittivät julkisiin tiloihin, kuten Joensuun yliopistoon (1985) ja Rovaniemelle (1985), tarkoitettuja teosryhmiä. 1990-luvun alussa hän voitti 1995 vihityn Helsingin uuden oopperatalon edustan veistokoristelua koskevan kilpailun. Tällä kertaa hän teki kookkaan installaationsa veistokset kivestä. Julkisia teräsveistoksia muotoilivat mm. Raimo Utriainen, Kari Huhtamo ja Eero Hiironen. Muovin, alumiinin ja keramiikan kaltaiset materiaalit saivat väistyä kestävämpien aineiden tieltä. Vanhemman polven veistäjistä mm. Nina Terno (s.1935), Helena Pylkkänen (s. 1945), Kari Ovaska (s. 1945 - 95), Hannele Kylänpää (s. 1948), Tapio Junno (s. 1940) ja Anneli Sipiläinen (s. 1940) tekivät pienehköjä pronssi- ja kiviveistoksia. Nuoremmista, 1980-luvulla perinteisesti pronssiin veistäneistä taiteilijoista mainittakoon Pekka Pitkänen (s. 1950), Pekka Kauhanen (s. 1954), norjalainen Niels Haukeland (s. 1957) ja Veikko Myller (s. 1951). Myller voitti 1991Risto Rytin muistomerkkikilpailun, ja teos paljastettiin 1994. Kauhasen keskustelua herättänyt Urho Kekkosen muistomerkki pystytettiin 1990 Kajaaniin. Tunteita kuohutti myös Veikko Hirvimäen (s.1941) mustasta graniitista Helsingin Töölöön tehty Mika Waltarin monumentti Kuningasajatus 1985. Suopeammin otettiin vastaan Matti Peltokankaan veistämä, Hesperian esplanadilla 1996 paljastettu Lauri Kristian Relanderin punagraniittinen monumentti.
1980-luvulla varttui uusi veistäjäpolvi, ja alan keskeisiä nimiä ovatkin siitä pitäen olleet Radoslaw Gryta (s. 1955), Markku Hakuri (s. 1946), Martti Aiha, Aarne Jämsä (s. 1956) ja Kari Cavén (s. 1954). 1980-luvulla veistoksen ei enää välttämättä tarvinnut pysyä jalustalla: se saattoi koostua useasta osasta, olla maalattu ja seisoa lattialla. Tietyt materiaalit, esim. puu, yleistyivät. Cavén käytti huokeaa jätepuuta samaan tapaan kuin italialaisen arte poveran tunnetut taiteilijat 1980 -luvun alussa. Hän osoittautui myös Donald Juddin tyyppiseksi minimalistiksi, joka suosi yksinkertaisia kolmiulotteisia geometrisia muotoja. Aarne Jämsä valmistui Taideakatemian koulusta 1981 ja herätti huomiota osallistuessaan Nuorten näyttelyyn 1980. Galleria Sculptorin näyttelyssä 1984 hän riemastutti kriitikoita ja yleisöä iloisen maskuliinisilla lasikuituveistoksillaan. Myöhemmin hän on käyttänyt muovin lisäksi myös graniittia. Kipsiset miesfiguurit ilmestyivät 1980 -luvun alussa myös Martti Aihan aihepiiriin. Niiden jälkeen hän siirtyi kevyisiin bamburakennelmiin ja myöhemmin kuuluisiin koristeellisiin puuveistoksiinsa, joihin yleensä liittyy tiettyä symboliikkaa ja ornamentaalisuutta. Veistäjät ovat suosineet myös kiveä ja betonia. Maalarin koulutuksen saanut Pauno Pohjolainen ryhtyi tekemään puusta kookkaita, leikattuja ja usein maalattuja korkokuvia, jotka luovat miltei bysanttisen dramaattisen vaikutuksen. Pohjolainen sai suuren Ars Fennica -palkinnon 1997 ja piti näyttelyn Hämeenlinnan taidemuseon viereisessä uudessa, samana vuonna avatussa näyttelytilassa. Koko joukko 1980-luvun veistotaiteen keskeisiä uudistajia on vaikuttanut myös maalarina, kuten A. R. Penek, Georg Baselitz, Jörg Immendorf ja Markus Löpertz. Heidän teoksensa olivat Ars 83:n katseenvangitsiioita Ateneumissa.
1980-luvun lopulla kuvanveisto sai olennaisesti uuden ilmeen, mikä näkyi erityisesti Helsingin Taidehallissa 1990 pidetyssä Kuvanveistäjäliiton juhlanäyttelyssä Sculptor 90:ssä. Mm. nuori Pekka Jylhä (s. 1955) herätti sen yhteydessä ensi kerran huomiota saviveistoksillaan. Vuonna 1997 hän voitti ympäristötaideteoksellaan Lähde Urho Kekkosen muistomerkkikilpallun; muistomerkki paljastettiin Hesperianpuistossa vuonna 2000. Toinen Sculptor 90:een valittu osanottaja Lauri Astala (s. 1958) esitteli erikoisista vanhoista esineistä koottua nokkelaa installaatioitaan.
Kilpailuissa menestyneistä ja huomattavia julkisia teoksia 1980- ja 1990-luvulla tehneistä veistäjistä mainittakoon Ukri Merikanto, Hannu Siren sekä Matti Peltokangas. He käyttävät materiaalina pääasiassa kiveä ja ovatkin monesti sommitelleet teoksensa kiviveistosryhmiksi. Sirenin minimalistista tuotantoa edustavat Helsingin Itäkeskuksessa 1984 paljastettu neliosainen Stoa sekä uuden oopperatalon Töölönlahden puolelle 1996 pystytetty korkea monoliitti. Mauno Hartmanin puuveistokset eivät ole oikein soveltuneet ulkotilojen julkisiksi monumenteiksi. Hänen kookkain puuinstallaationsa paljastettiin Volvon uudessa henkilöautotoimistossa Göteborgissa vuonna 1986.
|
