KUVANVEISTOTAIDETTA 1960 - LUVULLA1950-luvun suomalainen veistotaide oli vielä enimmältään figuratiivista, ja virikkeitä haettiin paljolti italialaisesta kuvanveistosta. Ajan leimallisia edustajia olivat Ben Renvall (1903-79), Antti Louhisto (1918-89), Heikki Nieminen (s. 1926) ja Kaisa Saikkonen (1925-81). Sodan jäljiltä pystytettiin edelleen hautamuistomerkkejä sankarihautausmaille sekä keskeisille sotanäyttämöille. Merkittävimpiin saavutuksiiin tällä saralla ylsi Aimo Tukiainen, joka veisti Poriin kaatuneiden muistomerkin 1954. 1950-luvun puolivälissä Lars-Gunnar Nordström kokeili meillä ensimmäisenä abstraktia kuvanveistoa, ja vuonna 1959 Veikko Eskolin (s. 1936) esitteli Galerie Artekissa abstrakteja metalli- ja akryyliveistoksiaan. Vuosikymmenen keskivaiheilla ja lopulla astui esiin useita nuoria veistäjiä, jotka määrittelivät ajan hengen abstraktissa taiteessaan: Ella Hiltunen (S. 1922), Laila Pullinen, Kain Tapper, Harry Kivijärvi (s. 1931), Raimo Utriainen (1927-94), Pekka Aarnio (1930-60) ja Terho Sakki (1930-97).
Samoihin aikoihin kun Wäinö Aaltosen presidenttipatsaita pystytettiin Eduskuntatalon edustalle, leimahti kiista abstraktien veistosten sopivuudesta maallisiin ja hengellisiin tiloihin. Mannerheimin ratsastajapatsaan paljastusvuonna 1960 Tukiainen luonnosteli Savonlinnaan abstraktin sankarihautamuistomerkin. Kiisteltyä teosta ei lopulta pystytetty Savonlinnaan, vaan Tainionkoskelle 1963. Sittemmin maamme menestyksekkäimmäksi mitalitaiteilijaksi noussut Kauko Räsänen (s. 1926) teki vuonna 1960 reiällistä enkeliä esittävän luonnoksen Lappeenrannan Ristikankaan hautausmaan muistomerkiksi. Kolmas kiihkeää keskustelua herättänyt sakraaliveistos oli Kain Tapperin Oriveden kirkkoon tekemä korkokuva Golgatan kallio. Räsäsen "reikäenkeli" siirrettiin pois hautausmaalta, mutta sijoitettiin vuonna 1966 saman kaupungin puistoon. Kaija ja Heikki Sirenin piirtämään Oriveden kirkkoon tehty alttarireliefi on myöhemmin korotettu suureen arvoon. Oli miten oli, 1960-luvun alussa keskustelu abstrakteista veistoksista kävi kiivaana, ja Laila Pullisen puuveistokset, joita 1960-luvulla ilkuttiin "kannoiksi", sekä Kain Tapperin niin ikään puusta tehdyt veistokset antoivat aiheen Ateneumissa järjestettyyn julkiseen keskustelutilaisuuteen otsikkonaan "Onko kanto taidetta?" Vähitellen kannot kuitenkin hyväksyttiin taiteeksi, ja siitä pitäen mm. pääosin puuta käyttänyt Kain Tapper sekä vuonna 1960 abstrakteilla hirsiveistoksillaan debytoinut Mauno Hartman (s- 1930) ovat lukeutuneet maamme kansainvälisestikin tunnetuimpaan veistäjäkuntaan. Laajaa huomiota ovat herättäneet myös Lieksassa toimivan kuvanveistäjän Eva Ryynäsen (s.1915) koristeelliset puuveistokset.
Maamme vanhimpia abstrakteja ulkotilojen veistoksia on Eila Hiltusen hitsattu suihkukaivoteos vuodelta 1961; se sijaitsee Suomen Pankin edustalla. Laajemman huomion kohteeksi nousi kuitenkin hänen Jean Sibeliuksen muistomerkkikilpailuun jättämänsä ehdotus, joka lunastettiin palkinnonjaon jälkeen 1960. Kilpailu uusittiin, ja tällä kertaa sen voitti Hiltunen, jolle annettiin tehtäväksi veistää esitetyn luonnoksen mukainen muistomerkki. Se paljastettiin Helsingin SibelIuspuistossa vuonna 1967. Tästä Suomen ensimmäisestä yksityishenkilön kunniaksi pystytetystä abstraktista monumentista tuli suuri yleisönsuosikki ja pääkaupungin vetovoimaisimpia matkailunähtävyyksiä. Sibelius-muistomerkin paljastusvuonna Laila Pullinen veisti Montrealin maailmannäyttelyyn kookkaan, uudella räjäytystekniikalla toteutetun abstraktin kuparikorkokuvan Aurinko tunturissa. Suomessa se oli ensikerran esillä Amos Andersonin taidemuseossa vuonna 1968 ja löysi sen jälkeen lopullisen sijaintipaikkansa Helsinki-Vantaan lentoaseman terminaalihallista.
Maamme kuvanveistoa vuosikymmenet hallinnut Wäinö Aaltonen kuoli vuonna 1966. Hänen seuraajakseen Suomen Akatemiaan nimitettiin 1964 Sam Vanni. Niin hyvin kuin veistotaide menestyikin 1960-luvulla, maalaukset olivat sittenkin näyttelyjen päänumeroita.
|
