KUVANVEISTOTAIDETTA MAAKUNNISSASotien välisen ajan taide-elämä laajeni ainakin sillä tavoin, että pääkaupungin johtoasema hieman laantui, Turulla oli tosin ollut jo vanhastaan merkityksensä opiskelukaupunkina, ja Taiteilijaseuran perustamisen jälkeen 1924 kaupungin asema aluekeskuksena entisestään vahvistui. Tampereelle oli perustettu Taiteilijaseura jo vuonna 1920, ja vuonna 1930 vastaava järjestö syntyi myös Viipuriin, valtakunnan silloiseen neljänteen kaupunkiin. Alueellisesti leimautuneella kuvataiteella ei tuolloin kuitenkaan taiteellisessa mielessä ollut sanottavaa merkitystä, joskin pari "alueellista" veistäjää on syytä mainita. Heistä toinen on Richard Rautalin (1891 - 1943), joka vaikutti vahvasti juuri Tampereella. Opiskeltuaan Taideteollisuuskeskuskoulussa 1908- 11 hän toimi Emil Wikströmin apulaisena ja oli myös hänen oppilaansa 1911 - 13. Tampereen suuri näyttely 1921 oli hänelle eittämätön läpimurto. Rautalinin veistotyyli oli renessanssivaikutteista, ja 1920-luvun puolimaissa tehdyn parin Italian matkan jälkeen siihen alkoi sekoittua piirteitä klassisesta ja egyptiläisestä taiteesta, samoin kubismista ja modernistisesta tyylittelystä. Hänen tuotantonsa kasvoi aikaa myöten tavattoman laajaksi ja käsitti mm. noin 400 muotokuvaa. Lisäksi hän veisti Tampereelle (erityisesti yhdessä kaupunginarkkitehti B. Strömmerin kanssa) arkkitehtuurikoristelta, hautamonumentteja sekä julkisia veistoksia, mm. Tampere-patsaan (Keskuspuisto, pronssi, I934) ja suihkukaivon nimeltä Kevät (Aleksanterin kirkon puisto, pronssi, 1937)
Ainoa turkulaisveistäjä sanan varsinaisessa merkityksessä oli 26-vuotiaana sodassa kuollut Ennu Oka (I9I3-40). Jo ensimmäisessä näyttelyssään 1932 hän osoitti lupaavaa kypsyyttä ja lujaa muodontajua. Hänen erinomaisen varma luonnehtimiskykynsä ja materiaalien tuntemuksensa sai sittemmin kauniin ilmauksensa mm. taiteilijatovereista veistetyissä muotokuvissa. Oka pääsi ensimmäiselle stipendimatkalleen ulkomaille 1936-37 ja osallistui sen jälkeen useisiin veistokilpailuihin, voittamatta silti ainuttakaan. Ainoana hänen monumentaaliteoksistaan valmistui noin 2,5-metrinen graniittinen atleettihahmo. Tekijän kuoltua veistos löysi paikkansa Turun Työväentalon julkisivusta. Okan Turun Ylösnousemuskappelia varten luonnostelema veistokoristelu jäi Jussi Vikaisen viimeisteltäväksi.
Aarre Aaltonen (1889-1980) oli pitkäikäinen ja leimallisesti turkulainen taiteilija: hän opiskeli Turun piirustuskoulussa 1906-09, piti ensinäyttelynsä Turussa 1910, oli sitten Emil Wikströmin oppilaana 1910-12 ja opiskeli Italiassa 1912 - 13. Ensimmäisen suuren tilauksensa hän sai 1923 Turun Yliopistolta, jolle hän veisti kolmiosaisen Kalevala-aiheisen korkokuvan. 1920-luvulla hän valmisti myös useita ajalle tyypillisiä arkkitehtuurikoristeita yhdessä Turkuun suunnitelleiden arkkitehtien Ahosen, Bryggmanin ja Aallon kanssa. Pääosa Aaltosen monipuolisesta ja pitkään 1960-luvulle jatkuneesta tuotannosta koostuu eri materiaaleista tehdyistä pienoisveistoksista ja muotokuvista. Wäinö Aaltosen museon nettisivuilta löydät aikakauden veistoksia Turun katukuvassa.
|
