KIVIKAUSI
Kivikausi on pisin esihistoriallinen kautemme. Se alkaa mannerjään sulamisesta n. 8000 eKr. ja päättyy Etelä-Suomessa n. 1500 eKr. paikkeilla. Pohjois-Suomessa jatkui kivikausi vielä paljon pitempään, ehkäpä aina ensimmäisten suomalaisten uudisasukkaiden saapumiseen 1500-luvulla jKr. saakka.
Talousmuotona oli pyynti ja keräily, asuntona oli kiertelevään elämään hyvin soveltuva riukujen varaan rakennettu pistekota. Vainajat poltettiin ja haudattiin maahan kaivettuun kuoppaan. Ensimmäiset asutusvirrat kulkeutuivat Porvoojoen laaksoon ja ehkä pohjoisemmaksikin. Uudisasukkaiden kulttuuria on kutsuttu löytöpaikan mukaan Askolan kulttuuriksi. Sen esineistö muistuttaa aika tavalla Jäämeren rannikolta kaivettuja Komsan kulttuurin esineitä, ja tuntuukin siltä, että näillä kahdella kulttuurilla saattaisi olla yhteiset juuret idässä taikka etelässä.
Arviolta vuoden 6500 eKr. paikkeilla Suomen kamaralla kehittyi aiempia hiukan pidemmälle kehittynyt poikkikirveitä valmistava Suomusjärven kulttuuri. Suomusjärven ihmiset eivät vielä tunteneet keramiikan valmistusta, eivätkä heidän muotoilemansa esineet olleet kovin viimeisteltyjä. Silti juuri Suomusjärven kulttuuri tuotti maamme vanhimmat löydetyt taide-esineet, piirtokoristeiset pallonuijat. Mitään selvää rajaa ei tietenkään voi vetää taide-esineen ja käyttöesineen välille, mutta piirtokoristelu osoittaa tarvetta lisätä käytännölliseen tehtävään uusi funktio. Pallonuijat ovat muuten ainutlaatuisia esineitä, vastaavia ei muualla tunneta.
Varhaisin kivikauden veistoksistamme, Rovaniemen Lehtojärveltä löydetty mäntypuinen 37 cm:n pituinen hirvenpää on voitu ajoittaa liki 7000 vuotta vanhaksi, ja se kuuluu siten ajallisesti myös samaan kauteen. Lähes naturalistiseksi veistetyltä hirvenpäältä puuttuu nykyisellään alaleuka, mutta se antaa silti eloisan kuvan kivikautisen metsästäjän kyvystä luonnehtia tärkein saaliseläimensä.
Kun saviastioiden valmistus levisi Suomeen, ornamentiikka sai entistä taipuisamman kohteen. Koristelutavat olivat kulttuurilainaa, mutta arkeologit ovat erottaneet saviastioista myös omintakeisia paikallisia piirteitä. Jopa yksilöllisyydellä näyttää olleen pikkuisen sijaa. Tuskin näet löytää kahta täysin samalla tavoin koristeltua astiaa. Otaksuttavasti niiden valmistuksesta huolehtivat naiset.
Kampakeraamisella ajalla hauta oli toisinaan verhottu kivipaasein arkuksi, samaan aikaan kuuluu myös vainajan peittäminen punamullalla - elämän värillä.
Kuoppakeraaminen aika 2400 - 2200 eKr.Tästä linkistä pääset tutustumaan erilaisiin keramiikan lajeihin.
Suomalaisista savi-idoleista komeimmat ovat Ahvenanmaalta Jomalan Jettbölen kivikautiselta asuinpaikalta löydetyt kuvat, joissa on rikas geometrinen koristelu ja joiden tyylitellyssä päässä on reikiä ilmeisesti orgaanisesta aineesta olevien pääkoristeiden kiinnittämiseksi.
Pohjoisskandinaavinen liuskekulttuuri 2500 - 2000 eKr.
Pohjois-Suomen kivikautisilta asuinpaikoilta on tavattu muutama ns. Kölin punaliuskeesta tehty veitsi, joiden kahvan yläpäätä koristaa tyylitelty hirvenpää.
Pohjois-Euroopan havumetsävyöhykkeen myöhäiskivikautinen kulttuuri 2000 - 1500 eKr.
Kivikauteen kuuluu joukko maastamme löydettyjä eläimenpääveistoksia, joista tunnetuimmat ovat Huittisten ja Säkkijärven hirvenpäät. Hirven ohella kuuluu myös karhu eläinpääaseiden aihepiiriin. Samaan ryhmään voitaneen lukea myös Kiuruvedeltä löydetty ihmisenhahmoinen reikäase. Kaikissa eläinpääaseissa on reikä varren kiinnittämistä varten, mutta niitä on tuskin käytetty varsinaisina aseina vaan ilmeisestikin eräänlaisina valtikkoina. Osa eläinpääaseista on kotimaista kiveä ja siten myös kotimaista tekoa, mutta esimerkiksi Säkkijärven hirvenpää on Äänisen vihreäliusketta nykyisen Petroskoin ympäristöstä ja ilmeisesti tuotu idästä. |
