GESELIUS - LINDGREN - SAARINEN -RYHMÄEliel Saarinen (1873 - 1950) aloitti uransa 23-vuotiaana. Vuonna 1896 hän perusti yhdessä nuorempien opiskelutovereidensa Herman Geselliuksen (1874 - 1916) ja Armas Lindgrenin (I874 - 1929) kanssa arkkitehtitoimiston, josta tuli aikansa johtava aina sen hajoamiseen saakka I907 (Lindgren oli lähtenyt jo 1905). Arkkitehtikolmikon monipuolinen, huviloita, vuokra- ja liiketaloja sekä julkisia rakennuksia käsittävä tuotanto on osoitus suunnattomasta muuntumisesta, miltei kirjavuudesta. Käsittelytapa vaihtuu selvästi tehtävän mukana. Edustuskäyttöön tarkoitettuihin liiketaloihin on luotu rikkaita yksityiskohtia ja hienostuneita materiaalivaikutelmia, kun taas grynderityyppiset vuokratalot on tehty verraten yksinkertaisiksi.
Tuotannosta on erotettavissa hyvinkin sekalaisia vaikutteita. Karjalaisen puurakentamiseen ja keskiaikaiseen kiviarkkitehtuuriin lomittuu englantilaisperäisiä ideoita, joita lienee välittänyt laajalti luettu aikakauslehti The Studio. Niin ikään näkyy amerikkalaisten ja ennen muuta Richardsonin jättämiä jälkiä, ja myöhemmin nousee esiin itävaltalainen ja saksalainen jugend. Kullakin kolmella yhtiökumppanina oli omat erikoisalueensa. Saarinen oli mielikuvituksekas ja luova taiteilija, minkä voi nähdä myös hänen erinomaisista piirroksistaan ja akvarelleistaan. Lindgren on kolmikon historiantuntija, joka hallitsi maamme arkkitehtuurin vaiheet keskiajalta barokkiin. Gesellius taas oli johtava pohjakaavojen laatija ja käytännön mies.
Jälkikäteen on pohdittu, missä määrin näitä kolmea voi lainkaan pitää kansallisromantikkoina. On muistutettu heidän kansainvälisistä kytkennöistään ja osoitettu, miten rationaalisen asiallisia jotkut heidän vähemmän tunnetuista töistään ovat. Ainakin se hyöty tästä pohdinnasta on ollut, että kolmikon kuva on laajentunut kansallisromantiikan aitauksen ulkopuolelle. Silti, arvioitaessa heidän tuotantoaan historiallisissa yhteyksissä sekä kritiikin ja yleisön nuorelle taiteilijapolvelle asettamia odotuksia vasten, perinteinen nimike on yhä oikeutettu. Saarinen kumppaneineen suunnitteli sekä tavallisia arkisia taloja että kansallisia monumentteja mutta huomio kiintyi juuri noihin monumentteihin. Asiaa ei muuta se, että aikalaiset eivät olleet selvillä trion kansainvälisistä sidoksista ja tulkitsivat muinaissuomalaisiksi jopa ilmiselvät lainat. Viime kädessä oli sittenkin kyse keinoista ja päämäärästä: Richardsonista ja jugendista tuli kansallisia välineitä siinä missä symbolismista ja syntetismistä maalaustaiteessa. Nämä välineet eivät tälläkään kertaa olleet taiteilijoiden omaa keksintöä vaan syntyivät yleisön odotusten ja taiteilijoiden ilmaisutapojen vuorovaikutuksesta. Kolmikon yhteinen huvila on nykyisin museona. Suomen kansallismuseo on yksi tä,män arkkitehtiryhmän luomuksista.
|
