EMPIRE MAASEUDULLAIntendentin konttorin esimiehen ominaisuudessa Engel ehti tehdä runsaasti töitä myös muualle Suomeen: asemakaavoja, kirkkoja, raatihuoneita, kaupunkitaloja, kartanoita, kruununmakasiineja, majakoita ja erilaisia valtion laitoksia. Esimerkiksi vuonna 1821 hän piirsi Eckerön postitalon Ahvenanmaalle Venäjän valtiovallan läntisimmäksi päätepisteeksi.
MAASEUTU KIRKOT
Oman ryhmänsä muodostavat kirkot, koska osa niistä poikkeaa Engelin muun tuotannon ominaislaadusta. Vaikka Engel totesi kirjeessään 1819, etteivät ristikirkot miellyttäneet häntä, niin intendentin konttorissa suunniteltiin maaseudulle lukuisia vanhaa suomalaista ristikirkkoperinnettä edustavia pyhättöjä. Asiaan lienee vaikuttanut se, ettei Engelillä ollut aikaa eikä mahdollisuutta käydä maaseudulla itse, joten hän joutui mitä suurimmassa määrin turvautumaan rakentamisesta vastaaviin paikallisiin mestareihin. Useita piirtämiään tai ainakin nimikirjoituksellaan varustamia kirkkoja hän ei koskaan nähnyt valmiina.
TURUN ASMEKAAVA 1828
Turun palossa syyskuussa 1827 tuhoutui 2500 rakennusta. Jälleenrakentamisen myötä avautui Suomen kaupunkirakentamisen historiassa uusi lehti. Aikaisempien suurpalojen jälkeen - niin Turussa kuin muuallakin - asutus oli rakennettu uudelleen pääosin vanhalle pohjalle Ruotsin kruunun välittämättä puuttua asiaan. Autonomisessa Suomessa keisari, venäläiseen tapaan, otti oikopäätä suunnitteluvastuuni itselleen ja tilasi Turkua varten kokonaan uuden asemakaavan. Engel sai tehtävän, ja jo viisi viikkoa tulipalon jälkeen hän jätti ensimmäisen kaavaehdotuksensa, joka olennaisimmilta osiltaan myös vahvistettiin. Kaava on merkittävä, koska se viitoitti suomalaista kaupunki rakentamista neljäksi vuosikymmeneksi eteenpäin.
Olennaisilta osiltaan Engelin Turun kaavan uudistukset pohjautuivat kenraalikuvernö&omul;ri Zakrevskin Engelille antamiin ohjeisiin. Viikko palon jälkeen Zakrevskin senaatille osoittamassa kirjeessä todettiin, että vahingot olisivat jääneet pienemmiksi, jos kadut olisivat olleet leveämpiä, tontit suurempia ja tonttien välissä olisi ollut istutuksia. Niinpä kenraalikuvernö&omul;ri määräsi, että kaupungin rakennuskanta oli järjestettävä aivan uuteen uskoon. Pääkatujen tuli olla leveydeltään 45 kyynärää ja sivukatujen 30 kyynärää. jokainen kortteli piti jakaa neljäksi tontiksi, ja tonttien väliin tuli istuttaa puutarhoja. myöhemmin sovittiin yhdessä kaupunkilaisten kanssa, että kaupunki alueen sisäpuolelle jäävät kalliot jätettäisiin rakentamatta.
Kenraalikuvernö&omul;rin ohjeita ei kuitenkaan täysin voitu noudattaa. Kolme pääkatua, jotka ylittävät joen ja jakavat kaupungin osat, tehtiin 40 kyynärää leveiksi. Muiden katujen osalta tyydyttiin 30 kyynärän leveyteen. Kun puutalojen korkeus kuitenkin samaan aikaan vakiinnutettiin yhteen kerokseen, leveys riitti synnyttämään kokonaan uuden katutyypin, sillä aiemmin kadut olivat olleet 20 kyynärän levyisiä ja ja talot kaksikerroksisia. Uusi väljempi katutila ei selvästikään syntynyt esteettisistä syistä, vaan tavoitteena oli estää tulen leviäminen uuden tulipalon sattuessa. Kaupunkikuvaan vaikutti myös määräys, jonka mukaan tuomiokirkon ja jokivarren aukioiden ympärille sai rakentaa ainoastaan kivitaloja. Myöhemmin Engel toisti Turun kaavan periaatteita Tampereelle, Porvoolle, Pietarsaarelle, Jyväskylälle, Mikkelille ja Sortavalalle laatimissaan asemakaavoissa. TURUN JÄLLEENRAKENNUS
Turun jälleenrakentaminen palon jälkeen oli uuden Helsingin ohella empireajan mittavin rakenushanke. Ellei Engelin osuutta asemakaavoittajana lasketa mukaan, Bassia voidaan pitääkin Turun jälleenrakentamisen merkittävimpänä arkkitehtina. Tuotteliain hän ei kuitenkaan ollut. Kun muutamassa vuodessa oli piirrettävä ja rakennettava satoja taloja, työh&omul;n tarvittiin lukuisia amatö&omul;riarkkitehteja. Heistä koostui suunnittelijoiden enemmistö.
Bassi piirsi kaksi- ja kolmikerroksisia kivitaloja, mm. nykyisen Åbo Akademin päärakennuksen, sekä useita puutaloja kaupungin keskustaan. Bassin rakennuksista voi huomata piirteitä hänen vanhasta ruotsalaisesta uusantiikistaan, joka ekä parhaiten ilmenee suurina sileinä seinäpintoina. Ahkera amatö&omul;riarkkitehti Charles Johnsson, siviiliammatiltaan hovioikeuden aktuaari, jäljensi ja sovitti Bassin ratkaisuja puuarkkitehtuuriin. Tuotteliain suunnittelija Turun jälleenrakentamisessa oli Bårosissa syntynyt ja vuonna 1812 Turkuun asettunut kauppias Pehr Johan Gylich (1786 - 1875). Todennäköisesti hän oli opiskellut arkkitehtuurin alkeita linnoitustöissä, vaikkakin hän ryhtyi suunnittelijaksi vasta palon jälkeen. Hänet nimitettiin kaupunginarkkitehdiksi vuonna 1829, ja siinä virassa hän jatkoi aina vuoteen 1859 asti. Vaikka Gylich olikin syntyperältään ruotsalainen, edustivat hänen suunnittelutyönsä selkeimmin venäläistä empireä Turun rakennuskannassa. Tästä pääset Åbo Akademin kotisivulle, jossa on kuva Bassin piirtämästä päärakennuksesta.
EMPIRE MUISSA MAASEUTUKAUPUNGEISSA
Myös muihin maaseutukaupunkeihin, kuten esim. Ouluun, Hämeenlinnaan, Raaheen, Kajaaniin ja Pietarsaareen rakennettiin jonkin verran empiretyylisiä puutaloja, sekä kartanoita ja pappiloita. Osan rakennuksista piirsi Engel itse, osan A.Fr. Granstedt, mutta toisinaan suunnittelu uskottiin Engelin tyyliä noudattaville paikallisille suunnittelijoille. Empire olikin maamme ensimmäinen laajalle levinnyt tyylisuunta. Sen yksittäiset piirteet rikastuttivat jopa rahvaan ja pieneläjien rakennustapaa. Tästä pääset tutustumaan Porvooseen empirekaupunkina.
|
