JOHDANTOEmpireajan suomalainen arkkitehtuuri ilmentää mitä suurimmassa määrin ajan historiallista kehityskulkua. Suomi irrotettiin Ruotsista Haminan rauhassa 1809, ja kuusisataa vuotta kestänyt side katkesi. Ruotsin perintö jäi kuitenkin yhä vaikuttamaan, osin siksi että se kytkeytyi vanhoihin traditioihin, osin siksi että maassa toimi yhä ruotsalaisajalla koulutuksensa saaneita arkkitehteja, rakennusmestareita ja taitelijoita.
Samaan aikaan vaikutteita tulvi myös Venäjältä, sillä Suomi oli nyt Venäjän suuriruhtinaskunta ja Pietari oli tuolloin merkittävä taidekeskus. Merkitystä oli myös sillä, että keisarin käskystä uudeksi pääkaupungiksi tehtiin Helsinki. Keisarin omakohtaisessa valvonnassa aloitettiin vuonna 1816 kaupungin rakennustyöt, joilla ei ollut vertaa silloisessa Euroopassa. Töitä tiivistettiin entisestään, kun Turun akatemia 1828 muutti Helsinkiin ja muutettiin keisarilliseksi Aleksanterin yliopistoksi.
Uusklassisia tyylipiirteitä oli kulkeutunut pohjoiseen Välimeren maista, ja Suomeen niitä saapui sekä lännestä että idästä. Molemmin puolin ne olivat jo ehtineet sopeutua paikalliseen kulttuuri-ilmastoon: läntiset ruotsalaiseen ja itäiset venäläiseen. Siten suomalaiselle empirelle muotoutui oma erityinen luonteensa. Tästä pääset tutustumaan Empireen tyylikautena
|
