DÜSSELDORFILAISIA TAITEILIJOITAWERNER HOLMBERG
Werner Holmberg (1830-60) oli vasta 17-vuotias osallistuessaan ensi kerran Taideyhdistyksen vuosinäyttelyyn. Hän oli saanut Lindhiltä ohjausta öljyvärien käytössä. Samana vuonna hän pääsi ylioppilaaksi ja lähti lukemaan oikeustiedettä. Kaiken aikaa hän kuitenkin piirsi ja maalasi, kunnes lopulta jätti yliopisto-opinnot 1850 omistautuakseen taiteelle. Jo kesällä 1850 hän oli auttamassa Ekmania Turun tuomiokirkon freskojen maalaamisessa.
Holmberg lähti Düsseldorfiin 1853, jolloin kaupungin taide-elämä oli maineensa kukkuloilla. Düsseldorfin taideakatemia olikin ensimmäisiä, josta piirustuksen ohella sai opetusta myös maalauksessa. Kaupungissa oli lisäksi helppo päästä tunnetun maalarin yksityisoppilaaksi, ja taiteilijoiden joukossa oli runsaasti pohjoismaalaisia, erityisesti norjalaisia. Yleensä yksityisopetusta suosittiinkin akatemiaopintoja enemmän. Holmberg aloitti 1854 norjalaisen Guden oppilaana ja viipyi hänen luonaan kaksi vuotta.
Ajan tavan mukaan Holmberg teki pitkiä luonnosretkiä ja käytti näin syntyneitä skitsejä myöhemmin sommitellessaan maalauksia ateljeessaan. Hän vaelteli Düsseldorfin ympäristössä mutta myös hämäläisissä kotimaisemissaan. Näiltä matkoilta kertyneet laveeraukset ja akvarellit kuuluvat hänen hienoimpiin töihinsä. Ne ovat täynnä ainutkertaista raikkautta ja tarkkaa havainnointia. Hän teki myös öljymaalaustensa luonnokset luonnossa.
Vaikka Holmberg kuoli nuorena, hänestä ehti tulla Düsseldorfin koulukunnan johtava maalari. Hän oli saksalaisten arvostelijoiden lemmikki, ja vain 28-vuotiaana hänet kutsuttiin Weimarin taideakatemian professoriksi. Hän kuitenkin kieltäytyi tehtävästä. Hänellä ei ollut aikaa. Hän nimittäin tiesi kuolevansa pian. Jo ennen kuin keuhkotauti mursi hänen terveytensä I857, hänellä oli tapana sanoa: "Ehkä juuri minua tarkoittavat sanat: vita brevis, ars longa." Niinpä hän maalasi uupumatta aamusta iltaan suomatta itselleen hetkenkään lepoa; hänen täytyi mahdollisimman nopeasti tulla suureksi taiteilijaksi muuten hänestä ei olisi ehtinyt tulla yhtään mitään.
Holmberg oli norjalaisen maalarin Tidemandin läheinen perheystävä Diisseldorfissa. Tidemandien luona hän myös tapasi norjalaisen kenraalintyttären Anna Gladin, jonka kanssa hän meni naimisiin juhannuksena 1858. Näiltä ajoilta on hänen tuotannossaan muutama norjalainen maisema. Seuraavana kesänä hän vei Annan mukanaan kotiinsa, luonnostelija maalasiviimeiset hämäläiset tutkielmansa Kurussa, Kangasalla, Ruovedellä ja Virroilla. Esitystapa oli nyt entistä laveampaa, väriskaalaa hallitsevat harmaa ja vihreä, aiheet ovat arkisia ja vailla dramatiikkaa. Pienissä öljyväriluonnoksissaan hän läheni ulkoilmamaalausta, jota tuolloin kehiteltiin Englannissa ja Ranskassa. Niin ikään ateljeessa sommitellut suuret maisemat alkoivat viimeisenä elinvuotena yksinkertaistua ja saada miltei intiimejä sävyjä.
Suomessa Holmberg edusti taiteen huippua, ja hänen teoksensa avasivat yleisön silmiä mm. Ekmanin maalausten puutteille. Hänet kutsuttiin Pietarin taideakatemianjäseneksi.
Vuonna 1860 Holmberg osallistui taideyhdistyksen näyttelyyn peräti kuudella maisemana. Kurulaista torppaa esittävästä maalauksesta (nykyisin Ateneumissa) kirjoitti, &ARINGbo Underrättelser 7.8.1860: "Näyttelyn sydän ja sielu on herra Holmbergin suuri taulu: kaunis harmaa maisema, hieman sinistä ja jälleen vihreänharmaata; loistava sivellin, leveästi maalattu, ts. suuret tasaiset massat ovat jakautuneet hyvin asianmukaisesti ja ne on raaputettu hyvin veitsellä, mikä nyt kuuluu olevan muotia. Sanoisin, että taulu on hieman vetinen! Toki herra H. on esitellyt meille muunkin sävyisiä tauluja, ja hän mahtaa olla niin paljon kiitoksemme ja moitteittemme yläpuolella, että hän saa maalata niin kuin itse tahtoo." Arvostelijaa ei näköjään miellyttänyt Holmbergin viimeisen maalauksen valoisan hopeanharmaa sävytys, siihen aikaanhan oli totuttu düsseldorfilaisten vahvaan ja tummaan joskin yksitoikkoiseen koloriittiin - samalla kun hän toki piti 29-vuotiasta mestaria niin suurena, että oli valmis hyväksymään kaiken, mitä tämä teki. Samassa näyttelyssä oli esillä kuuluisa maalaus Näsiärvi sateella, jota on yleisesti pidetty Holmbergin parhaana työnä. Sitä ylistettiin Papperslyktanissa 19.8.1860.
Sinä kesänä Holmberg oli niin heikko, ettei hän jaksanut itse kantaa edes värilaatikkoa lähtiessään ulos luonnosretkelle. Hänen seuranaan sitä kantamassa oli hänen ystävänsä Hjalmar Munsterhjelm. Holmberg yski verta yhä tiheämmin, ja hän kuoli 24. syyskuuta 1860 Düsseldorfissa ehtimättä täyttää kolmeakymmentäkään. "Hän putosi kuin ikäpolvensa kukka ja jätti ateljeensa täyteen syrjään sysättyjä, keskeneräisiä tauluja, jotka asiantuntijoiden mukaan olisivat voineet yltää nykyistäkin töitä korkeammalle", Taideyhdistyksen johto kirjoitti vuosikertomukseensa 1861. Näistä puolivalmiista teoksista Gude viimeisteli yhden ja Taideyhdistys osti kymmenkunta keskeneräistä, osin hyvin kookasta maisemaa. joukossa oli kaunis, luonnosmainen mutta suurimuotoinen metsämaisema, jonka keskellä lentää urosteeri. Holmbergin kuoleman vuosipäivänä kokoontui 450 kansalaista Helsinkiin muistojuhlaan. Topelius piti puheen, Cygnaeus lausui runoja, ylioppilaat lauloivat ja muistonäyttelyssä oli esillä kolmekymmentä Holmbergin maalausta.
MUITA DÖSSELDORFILAISIA
Hjalmar Munsterhjelm (I840-1905) saapui Düsseldorfiin vuonna 1860. Hän opiskeli Holmbergin johdolla ja oli myös tämän luotettu ystävä viimeisten elinkuukausien ajan. Kuten Berndt Lindholm, hän oli lisäksi Guden yksityisoppilaana, ensin Düsseldorfissa, sitten Karlsruhessa. 1860-luvun alussa Munsterhjelm maalasi saksalaisia maisemia - useinkin Baijerin ylängöltä - joita sävyttää vahva paikallisväri ja teatraalinen valaistus. Vuonna i866 hän oli jälleen kotona ja piti Helsingissä yhteistä ateljeeta Lindholmin kanssa. Hänen väriskaalansa oli tumma ja kaunis, joskin se vähitellen vaaleni. I870-luvun alussa hän maalasi muutaman hienosti detaljoidun suomalaisen maiseman käyttäen vaaleita, kylmän kauniita harmaan, harmaanvihreän ja kalpeansinisen sävyjä. Hän harkitsi nyt valöörinsä tarkoin eikä luonut jyrkkiä vastakohtia. Hän asusti paljolti Saksassa ja siirtyi i88i Pariisiin. Siellä hän oppi sen verran ulkoilmamaalausta, että pystyi soveltamaan ranskalaista plein air -tekniikkaa niihin suomalaisiin ihannemaisemiin, joita hän loihti silmiensä eteen ateljeessaan. Hän oli nopea työntekijä, ja tilauksia kertyi runsaasti, niin että ajan oloon hänen taiteensa pinnallistui ja ulkokohtaistui.
Ahvenanmaalainen Karl Emanuel Jansson (1846-74) Oli synnynnäinen maalarilahjakkuus mutta menehtyi Holmbergin tavoin hänkin nuorena keuhkotautiin. Hän oli Düsseldorfin koulukunnan lupaavin ihmisfiguurien ja laatukuvien maalari, pienen koen ja tummien värien suosija. Hänen tekniikkansa jäi puutteelliseksi, ja lisäksi hän saattoi maalata useita kertoja päällekkäin joko puolikuivalle pinnalle tai sitten Illan paksuina kerroksina, niin että hänen pisimmälle työstetyt maalauksensa ovat tummuneet, halkeilleet ja rapistuneet niin pahasti, ettei aina tahdo saada selvää edes aiheesta. Nopeasti alla prima -tekniikalla tehdyt öljyväriluonnokset ja piirustukset ovat sitä vastoin säilyneet hyvin ja osoittavat, miten pitkälle hän olisi päässyt, jos olisi saanut elää. Hänet löysi Ahvenanmaan Finströmin rovasti Frans von Knorring, joka lähetti vuonna 1860 Taideyhdistyksen johtokunnalle "nuoren Jansson-nimisen pojan käsin tekemiä maalauksia". Pojan isä oli finströmiläinen talonpoika. Jansson sai apurahan neljän kuukauden koeoppiin Ekmanin luo Turkuun, lunasti lupaukset ja sai jatkaa opintojaan yhdistyksen stipendiaattina. Hän täydensi taitojaan Tukholman akatemiassa ja sai matka-apurahan Düsseldorfiin vuosiksi 1868 - 70- jo aiemmin hän oli saanut suojelijakseen Ahvenanmaan maaherran C. G. Lönnbladin, jonka kodissa Jomalassa hän asui palattuaan Suomeen 1871- Jansson liikkui myös Hämeessä yhdessä Fredrik Ahlstedtin kanssa; luonnosten joukossa on runsaasti sekä hämäläisten että ahvenanmaalaisten maalaistupien interiöörejä, yleensä ilman ihmisiä. Hänen kansankuvauksensa ovatkin kulttuurihistoriallisesti hyvin merkittäviä. Hän maalasi myös muutamia muotokuvia.
Suurta huomiota herätti Janssonin Ristiässä, joka esittää ahvenanmaalaisia merimiehiä pelaamassa korttia kajuutassa. Öljyväriluonnoksessa laivan muurattu liesi ja kaarien sekä laidoituksen pyöristetyt muodot erottuvat selvemmin kuin lopullisessa työssä. Taiteilija itse antoi teokselle nimen ,Ahvenanmaalaisessa kajuutassa, mutta B. 0. Schauman nimesi sen Ristiässäksi. Jälkimaailma on tosin antanut enemmän arvoa Janssonin mm. Finströmin kirkosta tekemille vesiväriluonnoksille. Lääkärin kehotuksesta Jansson matkusti etelään - Roomaan - hoitamaan terveyttään. Hän ei kuitenkaan toipunut ja palasi Ahvenanmaalle, jossa hän kuoli 1874, juuri kun varsinainen läpimurto oli ovella. Edellisvuonna hänet oli kutsuttu Pietarin taideakatemian jäseneksi Ja hän oli saanut mitalin Wienin maailmannäyttelystä.
Uusikaupunkilainen räätälinpoika Arvid Liljelund (1844 - 99) on luokiteltava Janssonin tyyppiseksi kansankuvaajaksi. Hän opiskeli Düsseldorfissa, Münchenissä ja Pariisissa ja sai vaikutteita ranskalaisesta realismista. Hän on maalannut muutamia hienoja muotokuvia.
Düsseldorfilaisista vanhin oli muotokuva- ja historiamaalari Erik Johan Löfgren (1825-84). Hänen tyylinsä on kaihoisaa ja tunnekylläistä, ja hänen teoksensa muistuttavatkin ajan rukouskirjojen ja runokalentereiden neulapiirroksia. Löfgrenin kuvaelmanomaisten historiamaalausten pelastukseksi koituvat kuitenkin rikkaan lämmin väriskaala ja keveä esitystapa. Teoksista tunnetuimpia on Delarochen henkinen, Pariisissa maalattu Eerik XIV ja Kaarina Maununtytär (1864). Historiallinen muotokuva Réverie esittää koloristisen hienostuneesti rokokooasuista naista ja ennakoi Edelfeltin ja Berndtsonin samanhenkisiä maalauksia. Viisi vuotta ennen kuolemaansa hän sairastui Münchenissä tautiin, joka sokeutti hänet.
Maisema- ja merimaalari Oscar Kleineh (1846-1919) opiskeli Taideyhdistyksen piirustuskoulussa 1863-66 ja matkusti sitten Düsseldorfiin, josta lähti 1867 Guden mukana Karlsruheen. Vuonna 1870 hän palasi kotimaahansa muutamaksi kuukaudeksi jatkaakseen vielä opintojaan Pietarin taideakatemiassa. Pietarissa hän oli neljä vuotta merimaalari Aleksei Bogoljubovin oppilaana, ja hänen opettajanaan toimi myös Mihail Clodt. Kleineh asui paljolti ulkomailla, mm. Norjassa ja Pariisissa. Hänen varhaisista kaupunkikuvistaan välittyy jo realismia ennakoiva tarkka havaintokyky, intensiivinen valonkäsittely ja vahva tunnelma. Aikaa myöten hänen taiteensa pinnallistui, mikä näkyi etenkin merikuvauksissa. Hän menetti hyvän maineensa eikä ole oikein vieläkään saanut ansaitsemansa arvoa.
Karl Anders Ekman (1833-55), hovimaalari Ekmanin lahjakas veljenpoika, herätti suuria toiveita, mutta kuoli 22 - vuotiaana keuhkotautiin Düsseldorfissa. Jälkeen jääneiden harjoitelmien joukossa on luonnos Väinämöisestä, siis samasta aiheesta, jota setä käytti myöhemmin maalauksessaan.
1800-luvun ahkerimpia alttaritaulujen tekijöitä on Alexandra Frosterus-Såltln (1837-1916). Hän maalasi 60 alttaritaulua siinä missä Ekman 49. Monet niistä olivat vanhojen mestareiden jäljennöksiä. Taideyhdistyksen vuosinäyttelyissä nousivat suosioon hänen tunneherkät laatukuvansa. Hänen tekninen valmiutensa oli huomattava ja hän toimi myös Turun piirustuskoulun opettajana.
S. A. Keinänen (1841-1914), puuseppä ja värjäri, alkoi maalata 26-vuotiaana, opiskeli Kööpenhaminassa ja Tukholmassa ja liittyi düsseldorfilaisten laatukuvamaalareidenjoukkoon. Hän kuvitti Kalevalaa ja oli Helsingin normaalilyseon pedantti piirustuksenopettaja.
Fredrik Ahlstedt (I839-I9OI) maalasi ruskeanharmahtavia mutta terävästi luonnehdittuja muotokuvia. Hänen kansanelämänkuvauksensa liikkuvat jossain Düsseldorfin koulukunnan ja ulkoilmamaalauksen välimailla. Hänellä oli suuri merkitys opettajana, ensin Turussa ja sitten Helsingissä. Hänen vaimonsa Nina, s. Lignell (1853-1907), maalasi puolestaan alttaritauluja.
Viktoria Åberg (1824-92), maisemamaalari, düsseldorfilainen ja Helsingin tyttökoulun opettaja, lähti vuonna 1862 Saksaan omistautuakseen kokonaan taiteelle ja saavutti hieman menestystäkin. Hän ei kuitenkaan tehnyt läpimurtoa. Tästä. pääset tutustumaan Düsseldorfilaisten maalauksiin Valtion Taidemuseon kokoelmissa Aluksi pääset Ateneumin taidemuseon sivulle, josta klikkaat taiteilija- ja teoshaun. Kirjoitat taiteilijan kohdalle Düsseldorf ja siten pääset luetteloon suomalaisista taiteilijoista, jotka ovat työskennelleet Düseldorfissa. Tietysti voit hakea taiteilijoita myös nimihaulla !
|
