TAIDEKÄSIYYÖ JA TAIDTEOLLISUUS NOIN VUODEN 1870 JÄLKEEN
Teollistumisen myö:tä: taidekä:sityö: astui luonnollisesti tä:ysin uuteen aikaan. Mitä: hyvä:nsä: alalla 1800-luvun loppupuoliskolla tapahtuikin, on katsottavissa joko teollistumisen myö:nteiseksi tai kielteiseksi seuraukseksi, olipa kyse tuotantomenetelmistä:, laatuluokituksista tai yhteiskunnallisista seuraamuksista
Maamme kulutustavarateollisuus oli Krimin sodan jä:lkeen laajentunut melkoisesti. Taustalla oli, paitsi maahan saatu uusi teknologia ja kohentuneet kulkuyhteydet, myö:s Venä:jä:n kauppa. Venä:jä:n tullimä:ä:rä:ykset olivat Suomelle edulliset aina 1880- ja 1890-luvulle saakka, minkä: jä:lkeen Venä:jä:llä: ryhdyttiin suojaamaan omaa kasvavaa teollisuutta tullimuureilla. Esim. suomalaiselle keramiikkateollisuudelle koituvat silloin vaikeat ajat.
Noin vuoden 1870 jä:lkeen teollisuutta vauhditti sahatavaran vienti lä:nteen. Uusilla elinkeinoasetuksilla kumottiin i868 ammattikuntalaitoksen viimeisetkin rippeet, ja 1870-luvusta tulikin suurten murrosten kausi; suomalaiset alkoivat esitellä: teollisuustuotteitaan ulkomaisissa nä:yttelyissä:, vuonna 1876 jä:rjestettiin Helsingin Kaivopuistossa jo mainittu ensimmä:inen kotimainen teollisuusnä:yttely.
Aloitettakoon 1870-luvun ensimmä:isestä: vuodesta: vuonna 1870 C. G. Estlander avasi keskustelun kä:sityö:taitojen tulevaisuudesta ja julkaisi seuraavana vuonna pamfletin, jossa hä:n analysoi kä:sityö:lä:isyyden kriisiä: massatuotannon aikakaudella. Estlander oli jo aikaisemmin vetä:nyt sangen ankarat johtopä:ä:tö:kset Suomen taiteen Tukholmassa 1866 kä:rsimä:stä: tappiosta: ei voinut olla korkeampaa, "ihanteellista" taidetta, ellei sillä: ollut kasvupohjaa taidekä:sityö:ssä:. Sitä: paitsi taideteollisuutta tarvittiin hä:nestä: jo sen itsensä: takia, ja hä:n huomauttikin, että: Suomeen tuotettiin liikaa teollisuustavaraa ulkomailta. Tukholmassa oli ollut veistokoulu vuodesta I846; juuri sellaista tarvittaisiin meillekin luomaan todellinen pohja Taideyhdistyksen kahden piirustus~ koulun tarjoamalle korkeammalle opetukselle.
Jo tammikuussa 1871 avattiin Helsingissä: veistokoulu. Neljä:n vuoden pä:ä:stä: sen otti haltuunsa Taideteollisuusyhdistys, joka 1875 oli perustettu Estlanderin aloitteesta ja edellä: mainituin perustein. Alkuvaiheissaan Taideteollisuusyhdistys toimi lä:hinnä: veistokoulun tukielimenä: pä:ä:tehtä:vä:nä:ä:n vä:littä:ä: soveliaita nä:ytteitä: ja mallipiirroksia ulkomailta. Vuonna 1881 jä:rjestettiin maamme ensimmä:inen Yleinen taideteollisuusnä:yttely, joka esitteli kotimaista taideteollisuutta aina keskiajalta saakka. Oma osastonsa oli Suomen Muinaismuistoyhdistyksellä: ja Suomen Kä:sityö:n Ystä:villä:, lisä:ksi oli mukana yksityisiä: nä:ytteillepanijoita sekä: Taideteollisuusyhdistyksen Helsingissä: pitä:mä: Taideteollisuusmuseo. Yhdistyksen veistokoulu muutettiin vuonna 1885 Taideteollisuuskeskuskouluksi. Nykyisin se toimii Taideteollisena korkeakoululla.
Alkuvaiheissaan Taideteollisuusyhdistys suosi lä:hinnä: kansainvä:lisiä: kuoseja, joiden malleja oli Taideteollisuusmuseolle hankittu mm. Estlanderin henkilö:kohtaisen maun mukaan. Tuontimalleja toisaalta myö:s selkeä:sti ja tietoisesti vastustettiin, ja niin syntyi taidekä:sityö:n piirissä: toinen merkittä:vä: yhdistys, vuonna 1879 Fanny Churbergin aloitteesta perustettu Suomen Kä:sityö:n Ystä:vä:t. Churberg julisti vetoomuksessaan (Morgonbladet 4.4.1879), että: Ranska oli itsekin tunnustanut kä:rsineensä: haaksirikon muotoilun johtomaana. Niinpä: paraikaa etsittiin uusia virikkeitä: ja hakeuduttiin eksoottisiin maihin: Pariisia myö:ten oli ollut nä:ytteillä: venä:lä:isiä: ompelutö:itä: ja Ruotsin muinaisten viikinkimallien mukaisia kudonnaisia. Vaikka esivanhempiemme taideaisti olikin pä:ä:ssyt uinahtamaan, suomalaisen naisen maku oli herä:tettä:vä: henkiin. Fanny Churberg viittasi viisi vuotta aiemmin perustettuun ruotsalaiseen Fö:reningen fö:r handarbetets vä:nner -yhdistykseen samoin kuin eri puolilla Eurooppaa esiintyneisiin samansuuntaisiin liikkeisiin ja ehdotti, että: niille luotaisiin tuota pikaa kotimainen vastine. Niin myö:s tapahtui.
Ylioppilaat, etenkin Viipurilaiseen osakuntaan kuuluvat, olivat vuodesta 1874 lä:htien jä:rjestelmä:llisesti kerä:nneet kansatieteellistä: aineistoa. Nä:mä: etnografiset kokoelmat loivat pohjan Suomen Kä:sityö:n Ystä:vien kansanvalistustyö:lle. "Suomalaista tyyliä:" luotaessa otettiin lä:htö:kohdaksi kansantekstiileissä: esiintyvä:t pä:ä:asiassa geometriset kuviot.
Nuorin ja kenties merkityksettö:min nä:istä: kansan maun herä:ttä:miseksi ja jalostamiseksi perustetuista idealistisista yhdistyksistä: oli 1893 synnytetty Suomen yleinen kä:siteollisuusyhdistys. Sen kunnianhimoisella tavoitteena oli perustaa kymmenen veistokoulua eri puolille maata sekä: myymä:lä: Helsinkiin. Yhdistys joutui kuitenkin pian supistamaan toimintaansa. Sen merkittä:vimpiä: aikaansaannoksia olivat huonekalukilpailut, joista ensimmä:inen jä:rjestettiin 1898 valmistelemaan vuoden 1900 Pariisin maailmannä:yttelyä:.
Keramiikkaa oli meillä: tuotettu teollisesti jo 1700-luvulla. 1800-luvun alkupuolella maassa oli joukko enemmä:n tai vä:hemmä:n lyhytikä:isiä: yrityksiä:, ja vuosisadan keskivalheilta lä:htien toimivat Suotniemen tehdas Kä:kisalmella (1842 - 92), joka vei lä:hinnä: fajanssiastiastoja Venä:jä:lle, sekä: Andsténin fajanssitehdas Helsingissä: (1842 - 1915), pä:ä:osin kaakeliuuneja tuottava yritys, joka sekin kä:vi idä:nkauppaa.
Myö:s keramiikkateollisuudessa 1870-luku oli kä:ä:nteentekevä:ä: aikaa. Vuonna 1874 perustettiin Helsinkiin Arabia, ja jo kahden vuoden kuluttua tehdas saattoi esitellä: teollisuusnä:yttelyssä: laajan tuotevalikoimansa, samoin neljä:n vuoden pä:ä:stä: Pariisin maailmannä:yttelyssä:. Arabia oli syntynyt ruotsalaisen Rö:rstrandin tytä:ryhtiö:ksi, joten alkuvaiheissa kä:ytettiin emoyhtiö:n malleja. Vaativampaa kä:sinmaalausta tekivä:t Suomeen kutsutut ranskalaiset posliininmaalarit. 1890- luvulla Arabia irrottautui Rö:rstrandin vaikutuspiiristä:, ja vuosisadanvaihteen tienoilla alkoi esiintyä: jo kansallisromanttisia aiheita.
Merkittä:vimmä:t tuloksensa taideteollisuuden kansallisromanttinen suuntaus saavutti Iris-tehtaan tuotannossa. Iris perustettiin Porvooseen vuonna 1897, ja puuhamiehenä: toimi ruotsalainen Louis Sparre (1863 - 1964) yhdessä: englantilais-belgialaisen maalarin ja keraamikon A. W. Finchin (1854 - 1930) kanssa. Tavoitteena oli palauttaa kä:yttö:esineisiin kä:sityö:lä:ismä:inen yksilö:llisyys - pohjimmiltaan tietysti John Ruskinilta ja William Morrisilta omaksuttu ajatus. Finchin varsinainen oppi-isä: oli kuitenkin belgialainen Henry van de Veide (1863 - 1957), joka suhtautui myö:nteisesti rationaalisiin tuotantomenetelmä:n ja uskoi, että: korkea laatuja massatuotanto oli mahdollista yhdistä:ä:.
Keramiikan lisä:ksi Iris valmisti Sparren ja Gallen-Kallelan suunnittelemia huonekaluja. Korkeat tuotantokustannukset ja huono menekki veivä:t tehtaan kuitenkin vararikkoon 1902. Samana vuonna Finch kiinnitettiin keramiikan opettajaksi Taideteollisuuskeskuskouluun, ja siinä: virassa hä:n toimi kuolemaansa saakka . Jo pitkä:llisen opettajantyö:nsä: takia hä:n vaikutti merkittä:vä:llä: tavalla maamme keraamiseen muotoiluun.
Kuten todettu, myö:s etenkin Gallen-Kallela uudisti taidekä:sityö:tä: niin taiteilijasuhteittensa kuin omakohtaisten materiaali- ja muotokokeilujensakin kautta. juuri hä:n houkutteli Louis Sparren Suomeen1889 ja perehdytti hä:net suomalaiseen muotomaailmaan mm. yhteisellä: Karjalan-retkellä: syksyllä: 1890. Myö:hemmin 1890-luvulla taiteilijat hakeutuivat Ruovedelle, jossa Sparre osallistui Gallénin suorittamiin teknisiin kokeisiin. Kokonainen sukupolvi arkkitehteja, huonekalusuunnittelijoita ja muotoilijoita sai Gallénilta innoitusta joko suoraan tai epä:suorasti. Eric O. W. Ehrströ:m (1881-1934) oli Gallénin opissa Ruovedellä: 1899 - 1900 ja tä:ydensi sen jä:lkeen koulutustaan Pariisissa. Ehrströ:min erikoisalaa olivat metallipakotukset pronssiovista koruihin. Taideteollisuuskoulun opettajana 1904 - 05 ja 1912 - 19 "Bucklan" vä:litti eteenpä:in taidekä:sityö:n, veistotaiteen ja grafiikan tekniikkaan liittyvä:ä: tietä:mystä:ä:n. Lisä:ksi hä:n julkaisi sangen laajalle levinneen kä:sikirjansa Taidekä:sityö: (1924).
Suomalaisen taideteollisuuden ja taidekä:sityö:n suuri yhteisesiintyminen oli luonnollisesti vuoden 1900 Pariisin 'Maailmannä:yttely. Kaikki kolme taideteollisuusorganisaatiota sekä: eritoten Iris-tehdas saivat siellä: hyvä:n vastaanoton. Vuonna 1911 ammattimuotoilijat ja taidekä:sityö:lä:iset saivat vihdoin oman liittonsa. Suomen Koristetaiteilijoiden Liitto Ornamo luotiin lä:hinnä: ammattijä:rjestö:ksi, Taiteilijaseuran vastineeksi. Aikaa myö:ten sille ilmaantui muitakin tehtä:viä:. Mm. 1920-luvulla Ornamo vä:litti kotikutomoille maanlaajuista tekstiilimallien vuokrausta, vuodesta 1921 lä:htien se jä:rjesti omia nä:yttelyjä: ja julkaisi vuodesta 1927 Ornamo-vuosikirjaa. Tä:ssä: mielessä: sen toiminta tosin kuuluu jo itsenä:isyyden aikaan, mutta mainittakoon se tä:ssä:, koska sen juuret joka tapauksessa juontuvat aikaan ennen vuotta 1917.
|
