Itä-Vantaan aikuislukio

Kuvakurssit

Lisämateriaalia

Monitorin asetuksia

Sanottakoon heti kättelyssä, että monitorin kalibroiminen on pirullinen juttu, ja hyvin suoritettuna vaatii sekä välineitä että ammattitaitoa. Mutta jotain voi tehdä itsekin. Lähdetään helpommasta ja säädetään ensin näyttöalueen koko.

Käynnistä (Start) nappulasta löytyy asetukset (Settings) ja ohjauspaneli (Control Panel). Siinä olevilla ohjelmilla voidaan vaikuttaa useisiin tietokoneen toimintoihin. Valitaan kuvake Näyttö (Display)

Valitaan Näyttöpaletista välilehti Asetukset. Tästä voidaan säätää näytön ominaisuuksia. Kuvasta näkyy, että koneessa on Sonyn näyttö E400 ja Matroxin näytönohjain G400, siis aika hyvät komponentit. Nämä kaksi laitetta vaikuttavat eniten siihen, kuinka hyvä kuva tietokoneessa on. Jos on vähänkin enemmän kuvan kanssa tekemisissä, niin näiden kanssa ei kannata pihistää viimeistä penniä. Sanotaan karkeasti, että hyvä näytönohjain ja hyvä 19 tuuman monitori maksavat noin tuplat siitä, mitä huono, eli esimerkiksi tämä paketti yhteensä vähän yli 5000 mk. Eron kyllä huomaa.

Mitä parempi (ja suurempi) monitori, sitä enemmän kuvapisteitä Näyttöalueella voi olla. Tämän näytön valmistaja suosittelee juuri tätä kuvapisteiden määrää, joten sitä on syytä käyttää. Värit voivat olla 32-bittiset ja 24-bittiset, eroa ei juuri huomaa, mutta jos näytönohjain antaa mahdollisuuden 32-bittiseen, niin sitä kannattaa toki käyttää. Mitä enemmän bittejä väreissä eli mitä suurempi värisyvyys, sitä paremmat värit (ainakin periaatteessa).

Järkevään kuvankäsittelyyn alla olevat arvot ovat minun mielestäni minimi. Jos laite ei pysty edes näihin arvoihin, niin sitten on tultava toimeen vähemmällä tai käytävä kaupassa.

Lisäasetuksien paletti riippuu sitten pelkästään näytönohjaimesta, eli se on joka ohjaimelle erilainen. Sieltä voi löytä monenlaisia säätöjä. Matroxilla se näyttää seuraavalta.

Lähtökohta on kuitenkin se, että sekä näytönohjaimen että monitorin mukana tulee ajurit (drivers), joiden oletusarvot ovat yleensä parhaimmat. Ei siis kannata mennä muuttelemaan niitä arvoja, ellei varmasti tiedä, mitä on tekemässä. Joten suljetaan näyttö ja siirrytään toiseen ohjelmaan.

Käydään aluksi muuttamassa RGB-asetuset Photoshopissa. Avaa Photosshop-ohjelma ja sieltä Arkisto->Väriasetukset->RBG-asetukset. Täältä voidaan valita useita eri RGB-maailmoja, joista allekirjoittaneen kokemusten mukaan Adoben RGB on varsinkin painomaailmassa hyvin toimiva. Tässä on kuitenkin tärkeämpää, että kaikki kurssilaiset ovat samassa värimaailmassa, jolloin alla olevat asetukset RGB:n ja gamman suhteen pitäisi olla kaikilla. Näyttö on mikä on ja värilämpötila on syytä laittaa monitorin ohjekirjan mukaiseksi. Photoshopin omistamattomat siirtyvät tämän ohjeen loppuun ja toimivat siinä neuvotulla tavalla.

Kun avaat kuvia Photoshopissa, niin aiemmin tehdyt kuvat on syytä muuntaa uuden profiilin mukaisiksi. Joten vastaa alla olevaan kyselyyn Muunna.

Seuraavaksi siirrytään taas ohjauspaneliin.

Kaikilla Adobe Photoshopin omistajilla pitäisi Ohjauspaneelissa olla ohjelma Adobe Gamma. Sillä voidaan säätää näyttöä siten, että näin säädetyt näytöt ovat hyvin lähellä kaikki toisiaan. Avaa ohjelma ja suorita näytön kalibrointi askel askeleelta. Ohjelma perustuu visuaaliseen havaintoon, eikä voi koskaan olla niin tarkka kuin mittareihin perustuva kalibraatio. Kuvaruudun tummuus saadaan tällä keinolla paremmin standardoitua kuin oikeiden värien näkyminen. Sekin on jo iso askel, koska monien kurssilaisten näytöt on säädetty joko aivan liian vaaleiksi tai tummiksi. Sen näkee helposti tänne lähetyistä kuvista.

Jos sinulla on koneessa tietyn monitorin asetukset asennettuna, sen pitäisi tulla näkyviin. Jos ei tule, niin katso monitorin käsikirjasta sen tyyppi ja katso löytyykö se Load-toiminnon esille tuomasta valikosta. Jos ei, niin käytä Adobe RGB (1998)-profiilia Load-toiminnan alta.

Seuraavaksi säädät monitorin säätimistä kontrastin ja kirkkauden. Kontrasti suurimpaa mahdolliseen asentoon ja kirkkaus sellaiseksi, että mustan neliön keskellä oleva harmaa neliö muuttuu juuri ja juuri itsekin mustaksi. Arvot vaihteleat näytöittäin, minulla arvot ovat kirkkaus 30 ja kontrasti 100. Huomaa, että väärä säätö näkyy jo tässäkin kuvassa. Jos keskellä oleva harmaa neliö näkyy selvästi, kuvaruutu on säädetty liian vaaleaksi. Liian tummaa on vaikampi havaita.

Seuraavaksi säädät kuvaruudun forsforiasetukset. Jos näytön ohjekirjasta ei löydy taulukossa olevaa fosforityyppiä, käytä asetusta P22. Se on mm. Nokian monitoreissa yleisesti käytetty tyyppi.

Seuraavaksi säädät keskisävyihin vaikuttavat gamma-arvon. Keskellä olevan harmaan neliön pitäisi antaa sama tummuusvaikutelma kuin tummien ja vaaleiden raitojen yhdessä. Tämä onnistuu parhaiten, kun katse ei ole aivan kuvaruutun tarkennettu. Oletusarvo, jossa liukusäädin on keskellä, on yleensä jo valmiiksi kohdallaan, eli muutoksia pitää tehdä harvoin.

Eri värien vaikutuksen näkee, jos laitaaa rastin pois kohdasta View Single Gamma Only. Silloin voi säätää kaikkia kolmea väriä erikseen. Kunkin värin pitäisi sulautua kehykseen. Tässä heikkonäköiset ovat kerrankin etulyöntuasemassa. Koska kehyksen raidat hankaloittavat asiaa, niin kuvan hieman epätarkkana näkevät saavat yleensä parempia tuloksia kuin sen tarkkana näkevät. Silmien siristely siten, ettei näe kovin tarkasti, auttaa asiaa.

Valkotasapainolla säädetään värilämpötilaa eli kuvan sini- ja punasävyisyyttä. Periatteessa tämä pitäisi mitata monitorilta, mutta laitteet maksavat kymppitonneja, joten tyydytään valmistajan asetuksiin, jotka löytyvät monitorin ohjekirjasta. Jos arvo ei ihan täsmää, niin valitaan lähin.

Valkotasapainon säätö kannattaa laittaa samaksi kuin Hardware-asetus. Jos valkoinen ja harmaat tuntuvat liian punaisilta, niin voi valita korkeamman värilämpötilan ja päinvastoin liika sinisyys häipyy matalammalla värilämpötilalla. Tässä on pakko luottaa silmään, jos ei tyydy valmistajan ilmoittamaan monitorin neutraalin värin antavaan värilämpötilaan.

Jos ei tiedä, mikä värilämpötilan pitää olla, voi lähteä 6500 kelvinistä ja painaa toimintaa Measure.

Kuvaruudulle ilmantuu silloin kolme harmatta neliötä. Jos keskimmäinen on mielestäsi liian punainen, paina hiirellä vasemmalla olevaa neliötä ja liian siniselle taas oikella olevaa neliötä niin kauan kunnes keskimmäine neliö on mielstäsi neutraalin harmaa. Mistä voi tietää, millainenon neutraalin harmaa? Tuhannen taalan kysymys. Tämä testi pitäisi suorittaa aika hämärässä ja samalla katsoa päivänvalossa harmaakortista (jos sellaisen sattuu omistamaan) neutraalin harmaata. Tämä on selvästi säädön epävarmin osa. Se pohjautuu liikaa jokaisen mielikuvaan neutraalin harmaasta, mutta parempaakaan ei ilman mittalaitteita ole olemassa. Siksi kuvaruudun ohjekirjan värilämpötilan käyttö on suositeltavin vaaihtoehto tähän osioon.

Tästä voit katsella, mikä tilanne oli ennen ja mikä se on säätöjen jälkeen. Jos muutos ei tyydytä, niin peruuta koko juttu.

Talleta kalibraatio ns. ICC-profiiliksi. Tätä kalibraatiota käytetään jatkossa.

Mistä voit tietää, että kuvaruutu on nyt kalibroitu samanlaiseksi kuin muiden saman prosessin läpikäydeiden kuvaruutu. Ei mistään, kun ei ole vertailukohtaa. Alla oleva kuva antaa jonkinlaista osviittaa. Harmaissa palkeissa ei saisi olla värivirhettä, vaan niien pitäisi olla puhtaan harmaita. Kuvan pitäisi olla tasapainoinen ja värikylläinen.

Toki vertailukohtakin löytyy. Nimittäin Kamera-lehden numerossa 11/99 on minun kirjoittamani artikkeli digtaalikuvan painamisesta, jossa alla oleva kuva on testikuvana. Jos löydät lehden ja vertaat kuvaa näytöllä kuvaan lehdessä (kuvaa on katsottava riittävän kirkkaassa päivänvalossa ainakin värien suhteen) ja havaitset kuvien olevan edes suunnilleen samanlaiset, niin silloin kuvaruutusi on kalibroitu samanlaiseksi kuin minun kuvaruutuni.

Esimerkiksi minun kuvaruutuni on aika hyvin testikuvan näköinen edellä tehdyn kalibraation jälkeen, kunhan ensin kuva on muodossa Näyttö->Esikatselu->CMYK ja Arkisto->Väriasetukset->CMYK-asetukset ovat alla olevan kaltaiset.

Alla olevassa kuvassa vertaillaan kuvaa näytöllä ja lehdessä. Kuvat ovat riittävällä tarkkuudella samanlaiset, joten kuvaruudulla olevaa kuvaa voidaan käyttää hyvin arvioitaessa miltä kuvat tulisivat näyttämään kameralehden sivuille painettaessa.

On syytä huomauttaa, että minulla on katossa päivänvaloloistelamppu. Jos lehtikuvaa katsottaisiin vaikka hehkulampun valossa, niin sen värit poikkeaisivat aika lailla alla olevista.

Kuten lupasin, niin kalibraatio on pirullinen juttu. Ja tämä on vasta alkua. Sitten kun pitäisi kuvaa saattaa vielä painokuntoon, niin ollaan ihan uusien ongelmien edessä. Mutta siitä joskus toiste. Katso myös Photoshopin Ohje-tiedostoja hakusanalla kalibraatio. Siellä on lisää tietoa kalibroinnista.

Vielä varoituksen ja lohdutuksen sana. Jos laitteiden nimiä ei löydy listasta, voit soveltaa niitä aika vapaasti. Tärkeimmät ovat kuitenkin kontrastin, kirkkauden, värien tasapainon, RGB-avaruuden ja gamman säädöt. Pienet heitot sekä sävyjen tummuudessa että väreissä ovat väistämättömiä. On pakko tyytyä kompromisseihin.

Mitä tekevät ne, joilla ei ole Photoshoppia? No tulevat tietysti meidän kuvakurssimme oppilaiksi ja saavat ohjelman kurssin ajaksi lainaksi. Ilmoittautua voi täältä.

Toinen mahdollisuus on hankkia edellä ollut kuva painettuna jostain ja verrata sitä omaan ruutuunsa. Se on kuitenkin jonkinlainen standardi sille, miltä kuvan pitäisi näytää. Sen jälkeen kuvaruudun kirkkautta, kontrastia, mahdollisesti värilämpötilaa tai värejä säätämällä pitäisi pyrkiä saamaan kuvaruutu ja kuva edes suunnilleen samanlaisiksi.

Minulla on vielä joitakin kappaleita ko. Kamera-lehden numeroa varastossa. Kulut peittävää korvausta vastaan voin lähettää niitä halukkaille niin kauan kuin riittää. Halukkaat saavat lisäohjeita kertomalla kiinnostuksestaan vaikka tästä.