SYMBOLISMISYMBOLISMI TULEE SUOMALAISEEN KUVATAITEESEENMagnus Enckell saapui Pariisiin 7. maaliskuuta 1891. Tästä päivämäärästä Suomen varhaissymbolismin tutkija Salme Sarajas-Korte laskee symbolismin alkaneeksi Suomessa. Enckell kirjoittautui Académie Julianiin, jonka opetus oli ehkä vanhahtavaa mutta oppilaskunta uusien aatteiden innostamaa. Nabien syntetistinen värimaalaus ja Joséphin Péladanin mystiikka olivat kuumia puheenaiheita. Sitä paitsi akatemian ns järjestäjänä toimi kukapa muu kuin Gauguinin sukkela oppilas Paul S6rusier. Enckell oli seuraavaan syksyyn mennessä kypsynyt symbolismin kannattajaksi ja teki ensimmäiset uuden tyylin mukaiset teokset. Eivätkä ne olleet pelkästään tyylin mukaisia, vaan niistä ilmeni taiteilijan sisäistäneen symbolismin keskeiset pyrkimykset.
Jo Enckeliä aiemmin oli Albert Gebhard oli tehnyt symbolistisia yritelmiä, mutta uskon puutteessa ne jäivät pinnallisiksi, nopeasti sivuutetuiksi kokeiluiksi.Enckell sai kuitenkin aatetovereita varsin pian uusien tulokkaiden kuten Ellen Thesleffin ja Beda Stjernschantzin saapuessa syksyllä 1891 Pariisiin. Heistä muovautui nopeasti symbolisteja. Sen sijaan Väinö Biomstedtilla oli aluksi vaikeuksia sulattaa koko ismiä. Samoin oli laita Pekka Halosen, vaikka molemmat opiskelivat 1894 Gauguinin koulussa.
Halonen omaksui pelkistävän tyylin ja japanilaistyyppisen sommittelun, kun taas Blomstedtista tuli vähitellen täysverinen symbolista.
Suomalainen symbolismi otti oppia myös varhaisista taidekausista, joiden majesteettinen pelkistys kiehtoi mieltä. Enckellille ja monelle muullekin merkitsivät Louvren egyptiläisen taiteen kokoelmat tärkeää innoituksen lähdettä Impressionisteista ei kukaan suomalaisen taiteilijasiirtokunnan jäsen ollut erityisen kiinnostunut. Manetin varhaista syntetisoivaa tyyliä tosin ihailtiin.
Mystiikan harrastus yhdisti hyvinkin erilaisia taiteilijoita. Enckell kiintyi mm kuvanveistäjä Sigrid af Forsellesiin, jonka suurena intohimona olivat okkultistiset rituaalit. Mystiikasta sai hengenravintoa jossakin määrin myös Ville Vallgren. Gallénin ensi tutustuminen symbolismiin tapahtui vasta 1892, jolloin hän toi Aino-taulunsa Pariisin salonkiin näytteille. Reaktioissaan niin sytipäinen Gallén tuomitsi ensi näkemättä symbolismin ja saman tien koko Ranskan taiteen: "Hedelmä ei kypsy koskaan, se mätäni raakileena." Gallén taisi kokea myöhästyneensä ajan rattailta Aino kainalossaan. Nuoret suomalaistaiteilijatkin vain kevyesti ihastelivat maalausta, mutta eivät sen tunnelmista syttyneet. Pian Gallén kuitenkin käänsi kelkkansa, ja hänestä tuli "leikillään" symbolista. Sittemmin oikein väkevä.
AJATUKSIA SYMBOLISMIN TAKANASymbolistien materialismin vastaisuus syntyi monesta osatekijästä, mutta tärkeimpinä voidaan pitää uusplatonismin muotiin tuloa, Swedenborgin salatiedettä ja Charles Baudelairen kirjallista toimintaa. Platonismista saatiin se perusajatus, että näkyvän todellisuuden tuolla puolen hallitsee ideoiden maailma, jonka heijastuksen ihminen kohtaa aineellisena maailmana.
Jo omana aikanaan ja varsinkin myöhemmin käsite symbolismi tulkittiin usein väärin. Suuntauksen hämärästä ohjelmanjulistuksesta ei olekaan helppo erottaa sen pohjimmaisia pyrkimyksiä. Joka tapauksessa liike oli jotain aivan muuta kuin symboleiden tai symboliaiheiden (sfinksien, pääkallojen, viikatemiesten yms.) banaalia käyttöä kirjallis-mystisten aiheiden yhteydessä. Sellaisenakin se toki esiintyy, mutta toisaalta symbolistinen kuvataide ei välttämättä kaipaa lainkaan symboleja sanan varsinaisessa merkityksessä.
Symbolistisen ohjelman ytimessä on juuri se, mihin alussa lainattu luonnehdinta viittaa: persoonallisuus - yksilöllisyys - omakohtaisuus. Suuntaus merkitsi siis ennen muuta romantiikan elvyttämistä, subjektiivista vastalausetta "tieteellisen' objektiiviselle maailmanselitykselle, johon sekä naturalismi että impressionismi olivat pyrkineet. Näkyvän, aineellisen todellisuuden objektiivisen kuvauksen sijasta maalarit ryhtyivät nyt puolustamaan omaa vapauttaan tuon todellisuuden suhteen, oikeutta seurata omaa sisäistä oivallustaan. Sydämen tuli hallita silmää, tunteenjärkeä, hengen materiaa.
Näiden pyrkimysten konkreettinen seuraus oli, että valokuvamaisen tarkka syvyysvaikutelma, perspektiivi, valojen ja varjojen asettelu, materiaalin käsittely yms. saivat väistyä pintaa korostavan, koristeellisen ja pelkistyneen kuvasommittelun tieltä. Tyylittely liitettiin yhä useammin henkevyyteen, ja esikuvia ammennettiin primitiivisestä taiteesta, kansantaiteesta, keskiajan käsityöstä, japanilaisista puupiirroksista jne.
Suuntauksen juuret juontuvat kirjallisuudesta. Kirjailijoiden symbolistinen manifesti oli julkaistu jo 1885, ja maalaustaiteen piirissä uudet ajatukset alkoivat versoa 1880-luvun lopulla. Ranskalainen Albert Aurier yhdisti ne vuonna 1891 ohjelmaksi, joka tiivistyi "synteettiset' pelkistämisen ja koristeellisen muodon vaatimukseksi. Kirjallisuuden symbolismistä ja romanttisesta filosofiasta oli lisäksi saatu ajatus (ns. vastaavuusteoria), että värit, muodot ja soinnut toimivat korkeamman, näkymättömän todellisuuden "symboleilla" ja että taide siten välittää viestejä tuosta korkeammasta todellisuudesta. Aurier'n tarkoittama "synteettined' pelkistys oli jo parisen vuotta aikaisemmin, vuosina 1888 - 89, toteutunut Paul Gauguinin teoksissa ,joiden väripinnat olivat puhtaita, litteitä ja ääriviivoin korostettuja, samalla kun syvyysvaikutelma oli niukkaa tai täysin olematonta. Tyyli tunnetaan nimellä syntetismi. Symbolismi ja syntetismi ovat siis läheistä sukua, joskaan eivät identtisiä: hieman yksinkertaistaen voi sanoa, että symbolismi kiinnittää huomion mystiseen, kirjallis - filosofiseen sisältöön, kun taas syntetismi pelkistettyyn ja tyyliteltyyn muotoon.
SYMBOLISMI SUOMESSASuomalaista symbolismia hallitsivat aatteet ja allegoriat. Niinpä meille ei juurtunut Albert Aurierin symbolismin manifestissa (1891) julistama kuvan autonomiaa korostava linja. Aurierhan mm totesi, että "meidän on päästävä tilaan, jossa ei voi vallita epäilystäkään siitä, ettei taulussa olevilla esineillä ole mitään arvoa sinänsä, että ne ovat vain merkkejä, sanoja ilman mitään muuta tarkoitusta". Toisaalta Aurier kyllä turvautui platonistiseen ideaan ja sanoi symbolistisen taideteoksen ilmaisevan idean muotojen avulla. Johtopäätöksenään Aurier esitti, että symbolistisen taideteoksen tulee olla dekoratiivinen siten kuin sanan ymmärsivät egyptiläiset, kreikkalaiset ja primitiiviset taiteilijat. Tämä dekoratiivisuus toteutui meilläkin kansainvälisen jugendtyylin vaikutuksesta, joka läpäisi koko visuaalisen kulttuurin grafiikasta arkkitehtuuriin.
Suomalaiset taiteilijat eivät missään nimessä omaksuneet symbolistisia oppeja kokonaisuudessaan ja kaikkine hämärine koukeroineen. Lyhyen aikaa 1890 - luvun keskivaiheilla on kuitenkin jossain määrin nähtävissä tiettyä vetoa mystisen mietiskeleviin aiheisiin. Syntetismin oppeihin kuului alkuperäisen ihailu, pintavaikutelmien luominen ja dekoratiivinen tyylittely, samoin vapaa yksilöllinen värinäkemys riippumatta siitä, mitä värejä luonnossa sattui esiintymään. Yhtä tärkeäksi tuli se ilmaisukieli, jota olivat edustaneet "symbolistit ennen symbolisteja", ts. eurooppalaiset taiteilijat, jotka ajat sitten olivat maalanneet teoksiaan naturalismista piittaamatta tai pitäytyneet kokonaan sen ulkopuolella. Heitä olivat ennen muuta sveitsiläinen Arnold Böcklin (1827- 1901) romanttisine, näennäisen pikkutarkasti luonnon mukaan työstettyine fantasiamaisemineen sekä Pierre Puvis de Chavannes (I824-1898), joka dekoratiivista pintavaikutelmaa luovine tyyleineen sekä edelsi että innoitti symbolisteja kuulumatta heihin itse.
Symbolististen kokeilujen aika jäi Suomessa hyvin lyhyeksi, 1890 - luvun puolenvälin jälkeen näköpiirissä alkoi jälleen välkkyä uusia kiinnostuksen kohteita. Pariisi kadotti joksikin aikaa vetovoimansa, ja maalarit suuntasivat opintomatkansa Italiaan, jossa etenkin varhaisrenessanssin taide oli nousemassa muotiin. Samaan aikaan taiteilijat innostuivat taas kerran kansallisista aiheista. Magnus Engelin maalauksiin Tampereen tuomiokirkossa voit tutustua tästä. Symbolismin toisen polven lahjakkain edustaja oli Hugo Simberg, Hänen tuotantoonsa voit tutustua Ateneumin taidemuseon verkkonäyttelyssä. Hugo Simberg on maalannut myös Tampereen tuomiokirkon köynökset niihin voit tutustua tästä klikkaamalla sanasta taideriita. Tästä pääset tutustumaan symbolistien maalauksiin Valtion Taidemuseon kokoelmissa Aluksi pääset Ateneumin taidemuseon sivulle, josta klikkaat taiteilija- ja teoshaun. Käytä nimihakua !
|