RAUTAKAUSI
Rautakausi Suomessa alkaa noin 500 paikkeilla eKr. ja päättyy historiallisen ajan alkamiseen, mikä Länsi-Suomen rannikkoalueilla tapahtuu 1100-luvun alussa. Sisämaassa siirrytään historialliseen aikaan talonpoikaisen uudisasutuksen myötä etelästä pohjoiseen etenevänä liikkeenä keskiajan ja 1500-luvun kuluessa. Pohjoisimmat osat Suomesta tulevat historian piiriin vasta 1600-luvulla.
Vanhemmalla rautakaudella on poltetut vainajat kätketty hauta-anteineen mataliin, usein maan sekaisiin röykkiöihin, joissa on toisinaan yksinkertaisia kivirakennelmia. Kalmistot saattavat käsittää monia kymmeniäkin röykkiöitä. Etelärannikolta tunnetaan lisäksi ns. tarhakalmistoja, joissa matalat kivirivit erottavat eri haudat vierekkäisiksi tarhoiksi. Euran-Köyliön alueella myös ensimmäiset ilmeisesti kaukaisen yleistyvät ja siis välillisen kristillisen vaikutuksen alaisena tehdyt ruumishautaukset, joissa vainaja kätketty juhlapuvussaan ja hauta-anteineen matalahkoon ja joskus kivillä katettuun kuoppaan. Nuoremmalla rauta-ajalla ruumishautaus muuttuu historiallista aikaa lähestyttäessä esineistöltään yhä köyhemmäksi. Ainoastaan Ahvenanmaalla tunnetaan näyttäviä rautakautisia hautakumpuja.
Rautakausi tuo myös uuden rakennetun muinaisjäännösryhmän suomalaisten arkeologien tutkimusaineistoon: muinaislinnat. Suurin osa Suomen muinaislinnoista on jyrkkäseinäisiä kallioita, joiden loivanousuisimmat rinteet on vahvistettu puuvarustuksella.
Rautakauden arkeologisina johtoesineinä ovat korut, joiden tyylimuutosten perusteella on voitu luoda periodin kronologia. Koruina ovat naisilla sormukset, ranne- ja kaularenkaat, helmet, vaatekappaleiden kiinnitykseen käytetyt neulat ja soljet, rinnalla riippuvat ketjulaitteet, erilaiset riipukset sekä joskus pääkoristeet ja erilaiset helat. Aseet ovat olleet miehisen miehen tärkeimmät korut.
Kansainvaellusaika 400 -600 jKr.
Kansainvaellusajalta peräisin oleva Rovaniemen solki kuuluu ns. Salinin I tyyliin, joka oli levinnyt laajalti varsinkin Pohjanmeren piirissä. Myös Suomessa, ennen kaikkea Etelä-Pohjanmaalta, tunnetaan lukuisia tätä tyyliä edustavia koruja, vaikka tyylille ominainen runsas eläinaiheiden käyttö oli sinänsä vierasta suomalaisille esineille. Rovaniemen reliefisolki ajoittuu kansainvaellusaikaan, 500-luvulle, ja on sen yksinäinen ilmiö Pohjois-Suomessa, josta ei vielä tuolta ajalta tunneta kiinteää rautakautista asutusta.
Merovingiaika 600 -lukuEuran Pappilanmäen loistomiekka kuuluu rautakautemme merkittävimpiin löytöihin. Miekan kullatut kahvaosat on koristeltu kauttaaltaan germaanisella eläinornamentiikalla, esimerkiksi kolmikulmaiseen ponteen on kuvattu kaksi vastakkain olevaa eläintä keskellään kasvokuvio.
Viikinkiaika 800 - 1050 jKr.Suomalainen ornamentiikka sellaisena kuin se esiintyy esimerkiksi suomalaisissa pyöreissä kupurasoljissa on yksinkertaista ja usein heikosti toteutettua nauhaornamentiikkaa silloinkin, kun sen lähtökohtana voidaan erottaa esimerkiksi käärme. Sama koskee leijonasolkia, joiden esikuvana ovat olleet goottilaiset ns. tarraeläintyyliset pyöreät soljet; suomalaiset soljet jäävät kömpelösti toteutetuiksi jäljitelmiksi.
RistiretkiaikaEläinaiheinen ornamentiikka jatkuu Skandinaviassa aina 1000-luvulle saakka, jolloin romaanisen tyylin kristillisperäinen kasviornamentiikka alkaa saada yliotteen. Tämä heijastuu Suomen ristiretkiajan korustossa ja aseissa. Aatesisällöltään neutraalin ornamentiikan ohella tuli Suomeen ristiretkiajalla myös puhdasta kristillistä esineistöä, joka merkitsi suomalaisille ensimmäistä kosketusta kristilliseen taiteeseen ja sen ikonografiaan. Yleisen ryhmän muodostavat hopeiset ja pronssiset riipusristit, joissa sakaroiden päitä koristaa kolme ympyrää.
Uhtuan pronssiriipuksessa on luultavasti pyritty kuvaamaan lentävää lintua mahdollisimman realistisesti. Korua on pidetty karjalaisella alueella, nimenomaan eränkävijäkulttuurin piirissä syntyneenä. Kysymyksessä on alue, jolta ei tunneta nuoremman rautakauden kiinteitä muinaisjäännöksiä. Siellä on epäilemättä kuitenkin ollut pysyvää pyyntikulttuuria, jonka olemuksesta ja tasosta voi saada viitteitä vain joidenkin hajanaisten löytöjen perusteella. Halikon aarre on ehkä Suomen tunnetuin kätkölöytö on peräisin 1100-luvulta. |