KULTA-AJAN NAISTAITEILIJATTaiteilijaksi aikovalla miehellä oli monta syytä epäröidä uraa valitessaan, mutta naista sitoivat aivan toisenlaiset paulat. Naisen oli helppo saada taiteen alkeisopetusta, kuuluivathan piirtäminen ja maalaaminen säätyläistytön normaaliin kasvatukseen. Taide katsottiin myös varsin soveliaaksi harrastukseksi joutilaille naisille aivan kuten koruompelu tai muu viaton puuha. Sen sijaan ammattitaiteilijaksi ryhtyminen vivahti jo säädyttömyyteen. Naistaiteilijan työtä ei sentään verrattu moraalisesti tuiki arveluttavaan näyttelijättären ammattiin, ja ehkäpä siksi yllättävän monet lahjakkaat naiset hakeutuivat juuri kuvataiteen alalle.
Sosiaalisista paineista ankarimpia lienee ollut vaatimus, ettei ammattitaiteilijaksi ryhtyvin naisen tulisi avioitua. Tai jos sulho ilmaantui, pensselit oli heitettävä syrjään. Näin useimmiten tapahtuikin. Ilmeisesti sääty-yhteiskunta ei kestänyt ajatusta, että naimisissa oleva nainen saattoi tavalla tai toisella joutua tekemisiin alastomien ihmisvartaloiden kanssa, erityisesti miesvartaloiden. Sitä paitsi naisen paikka oli kotilieden tuntumassa.
Ludvig Wennervirta saattoi vielä 1920-luvulla pltää omituisena sattumana sitä, että vuonna 1879 kaikki Taideyhdistyksen jakamat dukaattipalkinnot annettiin naisille. Ensimmäisen palkinnon sai näet Fanny Churberg maalauksellaan Koski, toisen Eveiiina Särkelä (ensimmäinen naiskuvanveistäjämme, 1847-1939) Mansikkatyttö-veistoksella ja kolmannen Helene Schjerfbeck parilla öljyväriharjoitelmalla. Ihmeestä ei kuitenkaan ollut kysymys. Naisten osuus taiteemme kehityksessä oli mainittava jo 1800-luvun puolivälissä. Hiukan myöhemmin naisasialiike koetti tietoisesti ryhdistää naisten itsetuntoa myös luovina yksilöinä.
Miehet epäilemättä vastustivat monin tavoin naisten esiinmarssia. Taidealan järjestöt ja yhdistykset pysyivät aluksi heiltä suljettuina. Tästä huolimatta lahjakkaita naisia kannustettiin ja tuettiin yllättävän tasapuolisesti.
Taideyhdistys alkoi vuonna 1858 jakaa nuorille suomalaisille taiteilijoille tarkoitettua palkintoa, ns. dukaattipalkintoa. Viitenä ensimmäisenä vuotena ainoastaan yksi mies sai palkinnon, vaikka niitä jaettiin sentään 12 kappaletta. Naisten voittosarjan katkaisi oikeastaan vasta Walter Runeberg vuonna 1863.
Aivan ensimmäisiä palkinnonsaajia olivat Alvina Uggla, Hilda Olsson, Alexandra Frosterus, Ida Silfverberg, Viktoria &ARINGberg ja Augusta Soldan. Walter Runebergista lähtien palkintotilasto näyttää varsin tasapuoliselta. Vuoteen 1890 mennessä jaettiin runsaat 80 palkintoa, joista melkein puolet meni naisille. Fanny Chubergin maalauksia ja piirustuksia Valtion Taidemuseon kokoelmissa Helene Schjerfbeckin maalauksia, grafiikkaa ja piirustuksia Valtion Taidemuseon kokoelmissa Tästä pääset tutustumaan naistaiteilijoiden maalauksiin Valtion Taidemuseon kokoelmissa Aluksi pääset Ateneumin taidemuseon sivulle, josta klikkaat taiteilija- ja teoshaun. Käytä nimihakua !
|
