LINNAT
Keskiajan kruunulla oli Suomessa kymmenkunta linnaa ja linnoitettua taloa. Kolmella niistä oli johtava asema keskushallinnossa ja osittain myös valtakunnan puolustuksessa. Nämä kolme olivat Turun, Hämeen ja Viipurin linnat. Kaikki kolme perustettiin kastelleina 1200-luvun jälkipuoliskolla. Muutos kastellista linnaksi tapahtui 1300-luvun alussa.
TURUN LINNATurun linna rakennettiin saarelle Aura-joen suuhun, runsaat kolme kilomeriä sen paikan alapuolelle, jonne samaan aikaan rakennettiin lopullista tuomiokirkkoa. Linnasaarelle rakennettiin ensimmäisen rakennusvaiheen aikana suorakaiteen muotoinen leirilinna, kastelli, jonka mitat olivat 65 x 30 metriä ja jonka joka sivulla oli portti. Tämä ensimmäinen linnarakennelma käsitti lähes koko sen pohjakaavan äärilinjat, jonka mukaan päälinna sittemmin rakennettiin.
Turun linnan ensimmäinen rakennusvaihe. Noin 1280 perustettu linna rakennettiin suorakaiteen muotoiseksi sotaleiriksi, jonka jokaisella sivulla oli portti.
Kehämuuri oli tehty luonnon kivistä noin yhdeksän metriä korkeaksi . Muurin harjalla kulki ampumakäytävä. Muurin sisäpuolella oli torneja lukuun ottamatta vain kaksi muurattua rakennusta.
Turun linnan rakennushistoriassa leirilinna muodostaa itsenäisen vaiheen niin toiminnallisesti kuin muotojen ja rakennustavankin osalta. Säännöllisesti ladottu muuri, portit, pienet aukot ja portaat osoittavat, että leirilinnan rakensivat muurarit, jotka 1280-luvulla olivat olleet rakentamassa Visbyn kaupungin muuria.
1300-luvun alussa olot vakiintuivat, eikä leirilinnoja enää tarvittu .tärkeämpiä olivat umpinaiset linnat, jotka pystyivät toimimaan vaikeasti valloitettavina hallinto keskuksina ja puolustusvarikkoina. Tämän johdosta kastellit muutettiin vaikeapääsyisiksi linnoiksi. Turussa muutostyöt lienee aloitettu viimeistään 1310-luvulla. Suuri linnanpiha jaettiin kahtia poikkimuurilla, joka rakennettiin keskelle suurta varustusta. Tällöin leirin puitteissa voitiin luoda sekä sisempi päälinna että esilinna.
Turussa länsipuoliskosta tuli linnan hienoin osa. Seuraava askel oli pitkien sivujen porttien muuraaminen umpeen, ja kun länsitornin porttikäytäväkin melko pian muutettiin kellariksi, avoin leiri oli muuttunut umpinaiseksi linnaksi, jonne pääsi vain itätornin portista.
Tämän rakennusvaiheen aikana korotettiin myös sekä torneja että kehämuuria. Länsitorni rakennettiin jo nyt siihen korkeuteen, jossa harmaakivimuuri päättyy, ja siitä tuli rakennuksen sydäntorni ja tyypillinen asuintorni, joka käsitti viisi kerrosta ja aivan ylimpänä lisäksi ampumakerroksen. Tärkeimmät kuninkaalle tai herttualle varatut asuinhuoneet, sijaitsivat kuitenkin salirakennuksessa, joka rakennettiin kivestä kolmikerroksiseksi poikkimuurin länsipuolelle pohjoista kehä muuria vasten. Rakennuksen esikuvat olivat saksalaisia.
Turun linna 1300-luvun alkupuoliskolla toteutetun toisen rakennusvaiheenjälkeen. Sotaleiristä tuli nyt suljettu linna, joka oli jaettu kahteen osaan, päälinnaan ja esilinnaan. Päälinnana toimivan länsiosan pohjoissiipi toteutettiin kolmikerroksisena palatsina, jossa alhaalta lukien oli varastokerros, linnantupa ja kuninkaan sali, viimeksi mainittu luoteiskulmassa olevine kamareineen.
Linnan kolmas rakennusvaihe alkaa n. 1400. Vuosina 1364 - 65 Turun linnan oli kestettävä pitkä piiritys. Linnan puolustus kesti yhdeksän kuukautta , mutta sen jälkeen se vallattiin ja se vaurioitui tulipalossa. Tämä antoi aiheen uusiin rakennustöihin, laajimpiin linnan keskiajan historiassa. Siipiosia laajennettiin siten, että ne sivusivat kehämuuria sen joka sivulta, ja linnan keskelle jäi vain pitkä ja kapea linnanpiha, jonka poikkimuuri jakoi kahtia. Muuri kulki myös siipiosien läpi, ja sen takia linnan jako pää- ja esilinnaan oli säilyvä läpi koko keskiajan. Siipiosat korotettiin saman korkuiseksi kautta koko linnan, ja nyt ne käsittivät kolme kerrosta ja ampumakerroksen.
Turun linnan pääkerros 1400-luvulla C. J. Gardbergin mukaan. Linna oli jaettu kahteen osaan, läntiseen päälinnaan ja itäiseen esilinnaan. Päälinnan pohjois-siivessä sijaitsi kuninkaan huoneisto, eteläsiivessä linnanpäällikön huoneisto. Länsitorni niiden välissä oli rakenne
ttu ilman sisäisiä yhteyksiä linnan muihin osiin. Itäosassa Nunnakappeli, Sturenkirkko ja Portinvartijan kamari.
Kolmannen rakennusvaiheen jälkeen Turun linna oli Pohjoismaiden suurimpia keskiaikaisia linnoja. Sen umpinaisten muurien sisäpuolella oli nelisenkymmentä huonetta. Linnaa ei kuitenkaan juuri voinut pitää yhtenäisenä rakennuksena. Keskiaikaisen käytännön mukaan kullakin kaksihuoneisella huoneistolla oli oma sisäänkäyntinsä suoraan ulkoa, siipiosien muureja pitkin kulkeneilta puusta rakentuneilta solakäytäviltä. Siipirakennuksissa ei ollut sisäpuoleisia kulkuteitä. Linnaa voi pikemminkin verrata keskiaikaiseen kaupunkiin, jossa muurin sisäpuolella sijainneet rakennukset oli pinottu päällekkäin sen sijaan, että ne olisi sijoitettu vierekkäin.
Turun linna myöhäiskeskiaikainen rakennusvaihe, Ilkka Kronqvistin ajoituksen neljäs vaihe, samaistetaan aikaan, jolloin linna oli Sten Sturen läänityksenä (1473 - 99). Päälinnassa toteutetut rakennustyöt rajoittuivat lähinnä uuden kappelin, ns. Sturen kirkon, rakentamiseen pohjoissiiven itäpäähän, siipien korottamiseen puolustuskerroksella ja itätornin korottamiseen kahdella kerroksella. Mahdollisesti kivestä muurattu esilinna kuului tähän rakennusvaiheeseen kaksine kulmatorneineen ja eteläsivulla olleine porttitorneineen.
HÄMEEN LINNA
Myös Hämeenlinna rakennettiin ensivaiheessa leirilinnaksi, vaikkakin Turkua pienemmäksi. Soraharjulle Vanajaveden rannalle rakennettiin neliömäinen kehämuurikastelli, jonka ulkomitat olivat 32 x 32 metriä. Harmaakivimuurit rakennettiin seitsemän metriä korkeiksi. Ainoa sisäänkäynti oli lounaismuurissa noin kolme metriä maanpinnasta sijainnut aukko. Siihen johtivat luultavasti puiset portaat, jotka voitiin tarvittaessa poistaa. Muurien sisäpuolelle kolmeen nurkkaan rakennettiin matalat kivitornit; neljännessä nurkassa oli luultavasti puurakennus.
Leirilinnalle ominainen oli muuraustapa, jossa harmaakivi muuri kapenee ylöspäin, eli ns. jykevöittäminen. Knut Drake on tästä kuten limitytksestäkin päätellyt, että muurarimestarit tulivat Tukholmasta, jossa Birger Jaarlin linnaa oli rakennettu vastaavalla tavalla 1250-luvulta lähtien. Tämän perusteella hän olettaa myös, että Birger Jaarli perusti Hämeen leirilinnan, mikä ajallisesti merkitsee viimeistään 1260-lukua.
Hämeenlinnan ensimmäinen rakennusvaihe Knut Draken mukaan. Linna perustettiin ilmeisesti 1260-luvuvulla neliön muotoisena sotaleirinä, jonka esikuvana on Birger jaarlin rakennuttama Tukholman linna.
Myös Hämeen linna kävi Turun linnan tavoin läpi kehityksen leirilinnasta umpinaiseksi linnaksi. Muutos näkyi enne muuta siinä, että linna sai nyt nelisivuisen ulkonevan porttitornin, jolla oli muitakin tehtäviä. Kyseessä oli vielä nykyäänkin säilynyt ns. Kukkotorni. Tornia pidettiin selvästikin linnan itsenäisenä osana samalla tavoin kuin Turun linnan länsitornia. Kehittyneemmässä pohjakaavassa , jossa on useita huoneita samassa kerroksessa, on kuitenkin havaittavissa malli, joka on johdettavissa suoraan Manner-Euroopan torneiksi rakennetuista asuinlinnoista. Tällöin Hämeenlinnan tämäkin rakennusvaihe kertoo niistä kontakteista, jotka solmittiin Suomesta suoraan itämeren eteläpuolisiin rakennuskeskuksiin. Hämeen linnan rakennushistoriaa selvitellyt Knut Drake olettaa tyyliseikkojen perusteella, että Kukkotorni syntyi joskus 1300-luvun alkupuoliskolla.
Hämeen linnan toinen rakennusvaihe Knut Draken mukaan. Samalla tavalla kuin Turun linnassa muutettiin täälläkin alkuperäinen sotaleiri suljetuksi linnaksi 1300-luvun alkupuoliskolla. Lounaismuurin päälle rakennettiin ulkoneva porttitorni, Kukkotorni, jonka portti oli toisessa kerroksessa.
Laajentamisen seuraavassa vaiheessa linna kokonaisuudessaan sai toisen kerroksen, joka sisälsi keskiaikaiselle umpinaiselle linnalle välttämättömät edustushuoneet. Tämä rakennusvaihe, joka Knut Draken mukaan lienee aloitettu 1300-luvun keskimaissa ja jota ilmeisesti jatkettiin vaiheittain 1400-luvun puoliväliin asti, on huomattava myös siksi, että vasta nyt Hämeen linnasta tuli tiililinna ja se sai sille ominaisimmat piirteensä. Ulospäin Hämeen linna näytti nyt linnalta, jonka alaosa oli rakennettu harmaakivestä, yläosa tiilestä. Linnan pihalla tiili oli täysin hallitseva, koska varhaisempien rakennusvaiheiden harmaakivipinnat korvattiin tiilellä. Linnan pihan fasadien tiiliornamentiikka kertoo selvästi ulkomaisten mestarien vastanneen Hämeen linnan laajentamisesta.
Hämeen linna, leikkaus keskiaikaisen osan läpi. Toisen kerroksen asema pääkerroksena ilmenee selvästi rakennustaiteellisin keinoin. Knut Draken mukaan.
Hämeen linnassa 1400-luvun jälkipuoliskolla käynnistyneellä rakennusvaiheella oli poikkeuksellinen ensinäytös. Linnan pohjoiskulmassa sattui vakava muurinsortuma, jonka aiheutti koillissiipeen rakennettu järeä tynnyriholvi. Sortuman korjaustyöt merkitsivät myös linnan viimeisen keskiaikaisen rakennusvaiheen alkamista. Sen tuloksena päälinna sai arkkitehtuurilleen karakteristisen kulmatornilinnan muodon. Tämän ns. kulmatornivaiheen ytimen muodostivat koillis- ja luoteissiipien ylempien kerrosten uudistaminen muuttuneen huoneohjelman mukaisesti, runkotornien korottaminensekä niiden yhdistäminen puolustuskäytävä kerroksella. Tässä myöhäiskeskiaikaisessa jatkui myös Hämeen linnalle ominainen tiiliornamentiikan käyttö..
VIIPURIN LINNA
Viipurin perustamisvuodeksi on tapana ilmoittaa 1293, vuosi jolloin ruotsalainen marski Tyrgilis Knuutinpoika teki karjalaan ns. kolmannen ristiretken. Neuvostoliittolaisten tutkimusten mukaan harmaakivitorni rakennettiin jo olemassa olleen karjalaisasutuksen paikalle; linnan alta on 1980-luvunalussa kaivettu esiin kulttuurikerroksia. Ruotsalaislinnan ydinosan muodosti kastaali, joka muurattiin harmaakivestä kolmen tai neljän kerroksen korkuiseksi. Tornin itäpuolella harmaakivimuurit reunustivat suorakaiteen muotoista linnan pihaa, jonka kehämuuria vasten rakennettiin vähitellen puutaloja. Täten jo 1200-luvun lopulla määräytyi sen linnan pinta-ala, jota myöhemmin laajennettiin kehämuurin sisäpuolella rakennetuin siipiosin.
Viipurin linnan ja kaupungin varustukset 1644 laaditun asemakaavakartan mukaan. Kartassa näkyy 1400-luvun jälkipuoliskolla rakennettu kaupungin muuri torneineen ja sekä sen 1500-luvulla tapahtuneet laajennukset, tykkirondelli Pyöreä torni Ja Vallin kaupungin osa bastioneineen.
Viipurin linnan ulkoneva pyöreä kulmatorni kuuluu linnan 1470-luvun uudistamisvaiheeseen ja vastaa yleisrakenteeltaan esimerkiksi Olavinlinnan samanaikaisia torneja.
Viipurin linnoittamisen ja Olavinlinnan rakentamisen on katsottu olevan pohjoinen pääte Liivinmaalta alkaneelle itää vastaan suunnatulle linnoitusketjulle.
OLAVINLINNA
Pyhän Olavin linnaa alettiin rakentaa haapaveden ja pihlajaveden väliseen voimakkaasti virtaavaan Kyrönsalmeen pienelle kalliosaarelle, novgorodilaisten mielestä väärälle puolelle rajaa. Linnan perustamisesta lienee sovittu Viipurissa 1475 pidetyssä kokouksessa.
Keskiaikaisessa Olavinlinnassa oli kaksi pääosaa. Kalliosaaren länsipäähän, maaston korkeimmalle kohdalle, rakennettiin kolmitorninen päälinna. Esilinnan muurit taas sulkivat sisäänsä saaren itäosan, noin kaksi kolmannesta koko pinta-alasta. Päälinnan tornit kohosivat yli kahden kymmenen metrin korkeuteen. Torneja vahvistavien kehämuurien korkeus vaihteli kymmenestä viiteentoista metriin. Kaikki muurinharjat, myös torneissa, näyttävät olleen kreneloituja. Olavinlinnan arkkitehtoninen muoto perustuu muurista ulkonevien pyöreiden tornien ja niiden välisten kehämuurien muodostamaan kokonaisuuteen. Tässä suhteessa yhteys Viipurin kaupungin muuriin on selvä. Toisaalta päälinna edusti säännölliseen muotoon pyrkivän kulmatornillisen kehämuurilinnan tyyppiä.
Olavinlinnassa ei keskiajalla käytetty lainkaan tiiltä, ei edes tulisijoissa. Holvissa kaarissa ja muissa vastaavissa rakenteissa käytettiin liuskakiveä, mikä monessa tapauksessa johti samanlaiseen tekniikkaan kuin kalkkikiveä käytettäessä.
Päälinnan pitkä esilinnan suuntainen muuri rakennettiin kolmikerroksiseksi. Alimmassa kerroksessa olivat varastot. Linnatupa oli keskimmäisess&a
uml; ja sali ylimmässä kerroksessa.
Olavinlinnan pohjoissivusta. Keskiaikaiset tornit, kellotorni (oikealla) ja Kirkkotorni rakennettiin kalliosaaren korkeimmalle kohdalle. Vasemmalla näkyvä Kijlin torni on peräisin vuosilta 1604 - 08. Tästtä pääset tutstumaan Suomen Keskiaikaisia linnoja esittelevään sivustoon. Olavin linnaan ja Hämeen linnaan voit tutustua myös Museoviraston sivulla. Viipurin linnan löydät Pauli Krushen Viipurikuvia esittelevältä sivulta.
|