ALBERT EDELFELTJohan Knutsonin Öljymaalaus vuodelta 1857 esittää kolmivuotiasta Albert Edelfeltiä (1854 - 1905) piirtämässä tikku-ukkoa Knutsonin ateljeen seinälle. Knutson oli siis pikkupojan ensimmäinen taideopettaja. Albert Edelfelt varttui muutenkin kodissa, jossa piirtäminen oli arkipäivää: isä oli arkkitehti ja äiti väritti ja retusoi puupiirroksia Edlundin kirjankustantamolle. Edelfelt opiskeli vuodesta 1869 Taideyhdistyksen piirustuskoulussa Sjöstrandin ja Reinholdin johdolla. Hän kävi Lindholmin maisemamaalaustunneilla ja aloitti 1871 Beckerin oppilaana Yliopiston piirustussalissa.
Edelfelt aloitteli uraansa maalaamalla historiallisia aiheita, mm. Kuningatar Blankan (I877), Poltetun kylän (I87 sekä teoksen Kaarle-herttua herjaa Klaus Flemingin ruumista (1878), ja hänestä toivottiin suurta isänmaallista historiamaalaria. Niinpä hänet lähetettiin stipendimatkalle Antwerpeniin, jota tuolloin pidettiin historiamaalauksen merkittävimpänä keskuksena. Vuonna 1874 Edelfelt kuitenkin jatkoi matkaansa Pariisiin ja aloitti akatemiaopinnot.
Tutustuttuaan realisti Jules Bastien - Lepageen (1848 - 84) Edelfeltkin opetteli kuvamaan aikansa arkielämää ulkoilmamaalauksen periaatteiden mukaisesti. Läpimurto teokseksi tuli Lapsen ruumissaatto (1879). Edelfelt käytti pohjana aiemmin kesällä Halkion saaristossa tekemäänsä laveerausta, johon hän oli tallentanut lapsen kastematkan hänessä nostattamaa tunnelmia. Pateettis-naturalistinen maalaus palkittiin kolmannen luokan mitalilla Pariisin Salongissa 1880. Merellä (1882) on realistinen teos sekin, aiheena suomalainen saaristolaiselämä, ja Pariisin Luxembourgzn puistossa (1887) taiteilija kokeilikin jo ranskalaisten impressionistien suosimaa valomaalausta. Louis Pasteurin muotokuva toi Edelfeltille kunnialegioonan upseerinarvon. Maalauksen aikoihin Pasteur teki koiran hermojärjestelmää koskevaa tutkimusta, ja taitelija kävi hänen kanssaan läpi jokaisen työssä tarvittavan instrumentin ja sijoitti ne kuvaan. Myöhemmin hän teki useitakin muotokuvia työympäristöihin sijoitetuista malleistaan.
Työn aikana Edelfelt kirjoitti äidilleen: "Maanantaina menen jälleen ukko Pasteurin luokse katsomaan, voisinko mitenkään saada maalatuksi hänet laboratoriossa, sillä ainoastaan siinä ympäristössä haluan hänet maalata. Frakissa ja arvomerkeissä ukko Pasteur on jokseenkin naurettava. Ei, hänen on oltava omassa elementissään, silmälasit nenällä, kalotti päässä, mikroskooppi edessään."
Edelfelt matkusteli Italiassa 1886 ja 1891 ja tutustui Pariisissa Anders Zorniin. Zorn ratsasti ystävälleen malliksi tämän piirtäessä liikkuvia hevosia Snoilskyn teokseen Svenska bilder (1894). 1890-luvulla Zorn perehdytti Edelfeltin etsaukseen, minkä jälkeen oppilas teki ainakin 75 laattaa. Edelfelt kirjoitti Zornista äidilleen 1890: "Miten hänen maalauksensa saavatkin minut aivan pähkähulluksi... Luulenpa muuten, ettei kukaan maailmassa ole maalannut vettä niin hyvin kuin hän."
Venäjä kiristi paraikaa otettaan Suomesta, ja omana mielenilmauksenaan Edelfelt kävi käsiksi suomalais-kansallisiin aiheisiin. Vuonna 1890 hän maalasi teoksen Kristus ja Mataleena ja puki Kristuksensa muinaissuomalaiseen asuun ja tuohivirsuihin. Hän ryhtyi kuvittamaan Vänrikki Stoolin tarinoita ja saavutti historiakerronnassaan tason, jota tuskin olisi osannut aavistaa nuoruusvuosien historiamaalausten perusteella. Hän toimitti kuva-aineistoa isänmaalliseen kuvateokseen Suomi 19:nnellä vuosisadalla ja teki kaikkensa, jotta Suomen taide saisi Ranskassa ansaitsemaansa arvostusta, puuhasi menestyksellisesti näyttelyjen ja mm. vuoden 1900 Pariisin maailmannäyttelyn hyväksi. Hänen tyylinsä yksinkertaistui. Keskiajan ja renessanssin italialaiset seinämaalaukset innostivat hänet hahmottelemaan suuria, yhtenäisiä kuvapintoja.
Edelfeltin tuotannon komea kruunu ovat Helsingin yliopiston juhlasalin teokset, jotka hän maalasi leveällä siveltimellä kiilakehyksiin pingotetuille kankaalle. Tempera- ja tärpättiohenteisin öljyvärein hän sai aikaan himmeän, valoa heijastamattoman pinnan. Maalaukset esittävät Turun akatemiasta tuomiokirkkoon etenevää juhlakulkuetta akatemian vihkiäisissä 1640.Taustalla kohoaa tuomiokirkko kehämuureineen, ja kolme kuvaa muodostavat yhtenäisen tilasommitelman. Seinän hankala koveruus on käännetty eduksi siten, että kuvatila on taitettu vastakkaiseen suuntaan. Eliel Saarisen avulla Edelfelt rekonstruoi mallin 1600 - luvun Turusta ja sai arkkitehtitoveriltaan apua myös haasteellisiin perspektiiviongelmiin. Maalaus valmistui I904, mutta tuhoutui pommituksessa toisessa maailmansodassa. Luonnoksia on kuitenkin säilynyt Turun taidemuseossa.
Edelfelt oli herkkä sielu ja alati epävarma itsestään. Hän työskenteli ainaisen ahdistuksen vallassa ja päätti jo moneen kertaan panna siveltimensä santaan, sillä omasta mielestään hän ei osannut maalata. Toisinaan jopa yksinkertaiset työtehtävät tahtoivat mennä pieleen siksi, että hän hermostui ja vaati itseltään liikaa. Hänen avioliittonsa oli onneton, ja hän kuoli varsin varhain.
Edelfelt taisteli sinnikkäästi Suomen taide-elämän taantumuksellisuutta sekä 1890 - luvulla vahvistuvaa virkavaltaisuutta ja venäläistä yksinvaltiutta vastaan. Niinpä häntä pidettiin sen verran epäluotettavana, että viranomaiset katsoivat parhaaksi kieltää hänen 50-vuotispäiviensä vieton. Ukaasista huolimatta juhlat pidettiin Edelfeltin kotikartanossa Haikossa Porvoon saaristossa. Aristokraattinen ja vasemmistolaishenkinen isänmaallinen kosmopoliitti Edelfelt on epäilemättä 1800-luvun suurin suomalainen taiteilijapersoonallisuus. Tästä pääset tutustumaan Edelfeltin maalauksiin Valtion Taidemuseon kokoelmissa Aluksi pääset Ateneumin taidemuseon sivulle, josta klikkaat taiteilija- ja teoshaun. Käytä nimihakua !
|
