TILATAIDETTA JA MUOTOJEN DYNAMIIKKAA - 1960 - LUVUN JULKINEN RAKENTAMINEN
1960-luvun arkkitehdeilla ei kerrostalotyömailla juuri ollut pelivaraa - tärkeintä oli tuotannon määrä. Ajan arkkitehtuuripyrintöjen toinen puoli näkyy kuitenkin tarkasteltaessa tilannetta kansainvälisestikin maineikkaan julkisen rakennustoiminnan näkökulmasta. Tältä saralta mainittakoon Reima Pietilän Otaniemen ylioppilaskuntatalo Dipoli (1961; 1966), Timo Penttilän (s. 1931) Helsingin Kaupunginteatteri (1960, 1967), Bertel Saarnion (1912-69) ja Juha Leiviskän (s. 1936) Kouvolan kaupungintalo (1964-, 1968) sekä Aallon piirtämät hallinto- ja kulttuurikeskukset. Niistä kukin on oma yksilöllinen luomuksensa, ei vain ulkoasultaan vaan myös sisätiloiltaan. Yhteistä on monumentaalisuus, tilojen monimuotoisuus ja rakennusten tarkoin punnittu suhde ympäristöönsä.
1960-luvun sakraaliarkkitehtuurista erottuu hieman myöhästynyt modernistinen läpimurto, ja seurakuntarakennusten ilmaisukieli onkin rikkaan vaihtelevaa sekä arkkitehtuuri- että rakenneratkaisuiltaan. Sodanjälkeisissä kirkkorakennuksissa tavoiteltiin mieluiten keskiaikaisten kivikirkkojen monumentaalisia muotoja jyrkkine harjakattoineen. Aallon valkoiseksi rapattu, moniselitteinen Imatran Vuoksenniskan kirkko (1958) pehmeine holvimuotoineen irtaantui kuitenkin lopullisesti tästä linjasta. Siinä missä Aallon plastisesti muotoiltu interiööri loi runsautta ja jännitystä, Aarno Ruusuvuoren (1925 - 92) Tapiolan kirkkosali (1961; 1965) pyrki karuun ankaruuteen. Lekatiiliseinäinen kuutionmuotoinen halli saa valonsa takaseinän veistoksellisen betoniristikon takaa. 'Näiden ääripäiden välille sijoittuvat Pekka Pitkäsen (s. 1927) askeettinen Turun Pyhän Ristin kappeli (1963; 1967) venytettyine muureineen, Erkki Elomaan (1936 - 89) Järvenpään kirkko (1963, 1967), jolle antavat luonnetta betonin karheus ja pilari-palkkirakenteiden valojen ja varjojen leikki, Ruusuvuoren Vaasan Huutoniemeen (1961; 1964) ja Hyvinkäälle (1958, 1961) suunnittelemat sakraalirakennukset sekä Timo (s. 1928) ja Tuomo Suomalaisen (1931 - 88) kuuluisa Temppeliaukion kirkko (1969) Helsingissä. Näissä rakennuksissa on tutkittu ennakkoluulottomasti betonin mahdollisuuksia ja kattojen holvimuodoissa on kokeiltu mm. kuorirakenteita. Sisätilat on jätetty karun ilmeikkäiksi, ja betonipinnat ovat enimmältään käsittelemättömiä, niin että muuttuva päivänvalo pääsee herättämään ne eloon. Suomeen ja myös muualle maailmaan omaksuttiin vaikutteita Le Corbusier'n myöhäisteoksista, joiden keskeinen tehokeino on juuri käsittelemätön betoni, béton brut.
Kirkkoarkkitehtuurin mestariteoksia on Reima Pietilän suunnittelema dramaattinen, katedraalimainen Kalevan kirkko (1959; 1966) Tampereella. Valo etsiytyy korkeaan kirkkosallin seinänlohkojen väliin jäävistä kapeista, pystysuorista ikkunoista korostaen paikalla valettujen betoniseinien kaarimuotoja. Tampereen tärkeän valtaväylän jatkeen, itä-länsisuunnassa kulkevan Itsenäisyydenkadun pääteaiheena kohoava kirkko on samalla 1950-luvun lamelli- ja tornitaloista koostuvan avoimen kaupunkirakenteen sydän Tästä pääset katsomaan Temppeliaukion kirkon alttaria. Kalevan kirkkoon Tampereella voi tutustua Kalevan -seurakunnan nettisivuilla.
|
